Graeme (Pegg) ja Clive (Frost) ovat englantilaisia nörttejä unelmamatkalla Amerikan ihmemaassa. Kaksikko saa kuitenkin hieman enemmän kuin tilasi, koska heidän matkaansa lyöttäytyy ihka-aito pieni vihreä mies, joka haluaisi vain päästä takaisin kotiin. Kaiken lisäksi tällä on perässään hallituksen miehiä mustissa puvuissaan. Lomasta tuleekin toiminnallinen.

Paulin juoni toimii valitettavasti myös toisella tasolla. Pegg ja Frost ovat todellakin turisteja tässä sangen amerikkalaisessa elokuvassa, jonka Superbad-ohjaaja Mottola kaappaa heidän käsistään Seth Roganin avustuksella. Shaun of the Deadin ja Hot Fuzzin ystävät tulevat nopeasti huomaamaan kuinka tärkeä osa ohjaaja Edgar Wright on ollut brittikaksikon aiempia töitä, ja ilman tämän nerokasta ajoitusta ja silmää leikkaukselle monet muuten aivan hyvistä vitseistä jäävät leijumaan ilmaan kuin ankea tuhnu.

Käsikirjoitus ei tosin myöskään yllä Peggin ja Frostin parhaiden tasolle, ja ehkä siinä ollaan pyritty liikaa samalle aallonpituudelle amerikkalaisen yleisön kanssa runsailla alapää- sekä homovitseillä, jotka latistavat muuten hyvällä sydämellä tehtyä komediaa tarpeettomasti.

Paul ei ole varsinaisesti huono, mutta se on tavattoman keskinkertainen komedia, jonka kuluneet viittaukset vanhoihin scifileffoihin jäävät suunnilleen yhtä nokkeliksi kuin mitä ne ovat Fantasiapelien jonossakin. Tältä kirjoittajakaksikolta odottaisi huononakin päivänä paljon kekseliäämpää materiaalia.

Lisäksi elokuvan fiilis aaltoilee jokseenkin oudolla tavalla, ja hieman lällyilevästä jenkkimeiningistä hypätään satunnaisesti ronskeihin vitseihin, ammuskeluun ja tarpeettoman korostettuun uskonnollisten fundamentalistien pilkkaamiseen.

Paul jää siis kauas siitä mitä se olisi voinut olla, ja mitä sen toivottiin olevan. Täysin huono se ei ole, mutta jos sen pääosissa olisivat ketkä tahansa muut, ei sitä enää muistaisi kukaan ensi vuonna