Arthur on kuin pöhkö versio Bruce Waynesta: kultalusikka suussa syntynyt miljonääri, joka ei ole eläessään tehnyt muuta kuin pitänyt hauskaa. Tiukka liikemiesäiti kuitenkin toteaa, että on tullut aika miehistyä ja ottaa vastuuta firmasta. Ensimmäinen askel on mennä naimisiin kunnianhimoisen bisnesnaisen kanssa.

Elokuva rakentuu pitkälti neljän avainhenkilön dynamiikalle. Arthur varastaa valtaosan ruutuajasta, ja Jennifer Garnerin esittämällä bisnesnaisella on täysi työ pysytellä menossa mukana. Äidin avioliittoaikeita sotkemaan saapuu Greta Gerwigin tavismuija, johon Arthur salavihkaa ihastuu. Eräänlaisen varaäidin virkaa toimittaa Helen Mirrenin taloudenhoitaja. Jostain syystä Arthur ja mainittu taloudenhoitaja Hobson ovat ainoat henkilöt koko rainassa, jotka kehittyvät tarinan edetessä. Elokuvana Arthuria voi luonnehtia erään hulttioperijän kasvutarinaksi.

Arthur on pitkälti Russel Brandin show. Mies on jatkuvasti äänessä ja esillä, jolloin muiden täytyy suorastaan taistella paikastaan auringossa. Tästä syystä katsomiskokemuksesta saatava nautinto riippuu siitä, missä määrin Brandin touhujen tapittaminen miellyttää. Elokuvan komedialliset ainekset ovat pääasiassa dialogista peräisin, vaikka Brand kovasti yrittää Jim Carreyn tasolle fyysisessä esityksessä.

Lisämateriaaleja on niukasti eivätkä nekään ole muuta kuin lisää samaa pelleilyä kuin itse leffakin. Ehkä katsauksien tarkoituksena on ollut alleviivata sitä, että tekijöillä on ollut aidosti hauskaa elokuvaa tehdessään.

Arthur on elokuvana "ihan jees". Arvosanaa voi nostaa yhdellä pisteellä, mikäli Russel Brandin charmi puree.