Alkuasetelmassa on hyvät eväät jännittävälle trillerille, eikä Wrecked niitä täysin hukkaakaan. Vaikka vertailukohteeksi nostetaankin usein 127 Tuntia, on Wrecked siitä poiketen puhdas fiktio ja tuntuu myös enemmän sellaiselta. Sen juonen voisi tuhertaa kassakuitin taustalle, mutta se nojaakin sisällön sijasta suoritukseen.
Adrien Brody on aiemmin pokannut sekä Oscarin että Césarin näyttelijäntyöstään, eikä kukaan vähempi kävisikään päähenkilöksi elokuvaan, jossa kamera harvoin jättää tätä rauhaan. Brodyn kiemurtelua romuttuneessa autossa on uskottavan tuskallista seurata, ja elokuvan ensimmäinen kolmannes etenee lähes repliikkivapaasti ähinän ja huutamisen merkeissä. Vastanäyttelijänä tälle toimii enimmäkseen Kanadan luonto, ja sen kostea metsämaisema maalaakin taustan johon etenkin suomalaisten on helppo asettaa itsensä.
Elokuva välittää luonnon armoilla olemisen sangen kouriintuntuvalla tavalla katsomoon, ja myös keveä juoni säilyy mielenkiintoisena, joskin varsinainen loppuratkaisu jossa totuus paljastuu tuntuukin antikliimaksilta. Tuotanto on kuitenkin vedetty lävitse sangen ammattitaitoisesti pieni budjetti huomioonottaen, ja vaikka nämä käänteet on toki nähty ennenkin, katsoo Wreckedin mielikseen, ehkä toistekin, mutta vain jos pitää Brodystä.