Blu-ray: Tree of Life

Tarinankerronta ei noudata totuttuja sääntöjä. Elokuvan tarkoitusta saa arvuutella aivan loppumetreille saakka, eikä se välttämättä aukea silloinkaan. Terrence Malickin käsikirjoittama ja ohjaama parituntinen pätkä on herkkua visuaalisille ihmisille: käsillä olevaa tilannetta vahvistetaan kautta linjan kuvallisen ajattelun keinoin. Toissijaiseen asemaan jätetään jopa dialogi ja näyttelijöiden ilmeet.

Elokuvaa mainostetaan kovasti Brad Pittillä ja Sean Pennillä, mutta hehkutuksesta huolimatta molempien miesten ruutuaika tuntuu jäävän varttitunnin kieppeille. Pitt näyttelee muusikon urasta nuorena haaveillutta isää, joka kasvattaa poikiaan varsin ankaralla kädellä. "Liian kiltti ei saa olla, koska sellaisia käytetään hyväksi", on kasvavan lapsen elämänohje. Ainoa perinteisellä tavalla kerrottu osa elokuvassa on yhden pojan hitaasti kasvava kapina isää kohtaan. Tätäkään teemaa ei kuitenkaan käsitellä perinteisellä tavalla loppuun saakka, mikä saattaa harmittaa joitakin katsojia. Sean Penn vilahtaa leffassa lähinnä sen alussa ja lopussa, mutta hänen osuutensa kokonaisuudessa jäi varsin hämäräksi. Näyttelijätyöskentelyä voi kautta linjan luonnehtia sanalla maltillinen. Varsinaisesta apaattisuudesta ei voi puhua, mutta kaikkea leimaa äärimmilleen viety rauhallisuus ja pidättyneisyys.

Oikeastaan mikään ei kulje eteenpäin niin kuin yleensä odottaa elokuvan tekevän. Kamera pyörii erikoisesti tilanteiden ympärillä eivätkä kuvakulmatkaan ole totuttuja. Musiikki on klassista ja voimakasta. Toisin sanoen sellaista, jota ei odota kuulevansa tällaisessa elokuvassa.

The Tree of Life sijoittuu ilmeisesti 1950-luvulle, mutta vanhoja autoja lukuun ottamatta tätä ei juuri huomaa. Elokuva olisi toiminut aivan yhtä hyvin, vaikka se olisi sijoitettu nykypäivään. Ohjaaja on itse syntynyt vuonna 1943, joten olen aistivinani jonkinlaista omaelämänkerrallista vivahdetta.

Tämä elokuva on kuin kallis viini. Kaikki tiedostavat sen laadukkuuden, mutta vain elitistiset leffafanit oikeasti pitävät siitä. Vaikeasti aukeaville visuaalisille elämyksille on varmasti oma kohderyhmänsä, mutta minä en kuulu heihin.