Spartacus: Blood and Sand on mielenkiintoinen jo pelkästään sukupuunsa puolesta. Se tuli osaksi Starz-kanavan ohjelmistoa samoihin aikoihin kun yhtiö palkkasi HBO:n entisen johtajan kaitsemaan tulevaisuuttaan, ja Spartacus edustaakin puhtaimmillaan Starzin pyrkimystä astua samalle areenalle erinomaisista, usein raflaavista sarjoistaan tunnetun HBO:n kanssa.

Sarjan loi Buffystä ja Angelista tuttu Stephen S. DeKnight, ja tuottajikseen se sai muun muassa Robert Tapertin ja Sam Raimin, jotka ovat aiemmin tehneet yhdessä muun muassa Herculesta sekä Xenaa. Yllättäen yhdestä pääroolista löytyykin Xena itse, Lucy Lawless, joka tunnetaan nykyään myös rouva Tapertina.

Tämä sekalainen verenperintö näkyykin lopputuloksessa selkeästi. Tapert ja Raimi ovat siinä varmistamassa että meno on veristä kuin työparin Evil Dead -elokuvissa ikään, ja juonesta löytyy lattean alun jälkeen yllättävää monimutkaisuutta.

Itse tarinahan koskee tietysti Spartacusta, vastentahtoista gladiaattoria Traakian takamailta, joka johti suurta orjakapinaa gladiaattorisodan aikaan vuosien 73 ja 71 välillä eKr. Kyseistä hahmoa koskevat lähteet ovat luonnollisesti hyvin sekalaisia ja hajanaisia, mutta kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä, että Spartacus oli gladiaattori ja taitava sotakomentaja.

Näiltä pohjilta onkin hyvä lähteä kirjoittamaan "historiallista" sarjaa, koska jokaisen päähänpiston tueksi löytyy joku lähde sitä tukemaan. Kaiken lisäksi Blood and Sand käsittelee aikaa ennen varsinaista kapinaa, jolloin Spartacus on vasta nousemassa traakialaisesta vangista legendaariseksi gladiaattoriksi.

Sarja sijoittuukin lähes kokonaan ludukseen, gladiaattorikouluun Capuassa. Kyseinen koulu on nähnyt parempiakin päiviä, mutta sen omistaja näkee Spartacuksessa mahdollisuuden uuteen nousuun ja rikkauksiin, tietysti kilpailijoidensa kustannuksella. Tämä muodostuukin yhdeksi johtavaksi juonilinjaksi tarinassa joka on lopulta pullollaan periroomalaista juonittelua ja selkäänpuukotusta.

Tätä juonellista tarjontaa ei uskoisi sarjan parin ensimmäisen jakson perusteella, jotka voi tiivistää kahteen pääasiaan: tissit ja väkivalta. On piinallisen selvää kuinka Starz koittaa olla niissä roisimpi ja rankempi kuin kukkulan kuningas HBO, ja jos ruudulla ei ole verta tai seksiä, niistä vähintäänkin puhutaan, ja nauretaan sitten miehekkäästi röhöttäen päälle.

Myös Spartacuksen yleisilme voi alussa hieman pysäyttää. Starz ei ole lähtenyt rakentamaan lavasteita Italiaan, vaan koko sarja on kuvattu tiukasti studiossa, runsaasti CGI-taustoja ja editointia käyttäen. Tämä vaikuttaa välillä lähes itsetarkoituksellisen korostetulta, ja peliharrastajalle tuleekin lähinnä mieleen, että tässähän katsellaan välianimaatiota. Tyylittely on todella vahvaa, ja näyttää myös joissakin kohtauksissa hieman halvalta, jota se epäilemättä myös on ollut. Greenscreen-tykitys kuitenkin hieman tasoittuu ja kehittyy sarjan edetessä, ja silmä yksinkertaisesti tottuu sen poikkeavaan ilmeeseen.

Kuten aiemmin on jo käynyt ilmi, Spartacus: Blood and Sand kasvaa melko tietoisesta yrityksestä shokeerata aivan oikeaksi sarjaksi ensimmäisen kautensa aikana. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa menetä mieltymystään suuriin määriin verta, suolenpätkiä ja suorituselimiä, tarjoillen näitä kaikkia enemmän kuin varmasti mikään muu televisiosarja tähän mennessä. On kuin joku olisi halunnut tehdä Gladiaattorista tv-version, mutta laittanut sitten Caligulan tuotantoporukan sitä väsäämään.

Kummallisinta, tai ehkä huolettavinta on se, että jatkuva seksin ja väkivallan ryöpytys turruttaa katsojansa hyvin nopeasti. Sen sijaan että seksikohtaus kiinnittäisi huomion, siitä tulee tekosyy käydä jääkaapilla, koska juonta ei juuri silloin edistetä. Kieltämättä tämä ei ole aina totta, käydäänhän monet sarjan keskusteluista jonkun hanuria rassaten.

Spartacus: Blood and Sand on siis ylilyövä, tietokoneanimaatiolla tyylitelty fantasia muinaisesta Roomasta, jonka käsitys hienovaraisuudesta on näyttää vehkeen sijasta takapuolta. Sille kannattaa silti antaa tilaisuus, koska liioiteltuun räväkkyyteen nojaavan kuoren alla on hyvin kirjoitettu tarina. Surullista kyllä Spartacus itse, eli Andy Whitfield, josta olisi voinut sukeutua oiva toimintatähti, kuoli syöpään vuoden 2011 syyskuussa. Sarjaa jatkavassa Spartacus: Vengeancessa tämän lannevaatteeseen kääritään Liam McIntyre.