Headhunters

Jos Headhunters onnistuu jossain, se on näyttelijävalinnoissa. Aksel Hennie on aivan mainio Roger Brownin kengissä, ja tämän omalaatuiset piirteet muistuttavat yhtä aikaa Willem Dafoesta ja Steve Buscemista. Hennie on äärimmäisen epätyypillinen päähenkilö tällaisessa elokuvassa ja siksi todella mielenkiintoinen.

Diana-vaimoa esittää epätodennäköisesti elokuvakriitikko Synnove Macody Lund, jonka huippumalleista muistuttava olemus sopii mainiosti hienostorouvan rooliin. Lundilla ei ole ollenkaan aiempaa näyttelijänkokemusta, jota on vaikea uskoa kun katsoo kuinka luontevasti hän esiintyy.

Kolmiodraaman viimeisenä akselina nähdään "Tanskan Sean Bean", Nikolaj Coster-Waldau Clas Grevenä. Waldau on kuin suoraan repäisty ison maailman toimintaleffoista, ja miksipä ei, onhan hän tehnyt vaikutuksen mm. Black Hawk Downissa, Kingdom of Heavenissa ja sittemmin Game of Thrones -sarjassa. Vaikka hän näytteleekin hieman amerikkalaisesti, sopii se tässä tapauksessa leffaan, koska Greve edustaa täydellistä vastavoimaa pienelle ja omalaatuiselle Brownille.

Tämän kovan kolmikon lisäksi elokuvassa nähdään joitain hulvattomia sivuhahmoja jotka uhkaavat ajoittain varastaa parrasvalot päähenkilöiltä.

Juoni on kohtuullisen suoraviivainen, mutta sen tapahtumat on esitetty erittäin viihdyttävästi. Harvoin oikeastaan tulee vastaan tällaista kuljetusta pohjoismaisessa elokuvassa. Mukana on hieman hölmöä Tom Clancy -teknologiaa, ja välillä mennään kaiken uskottavuuden tuolle puolen, mutta se ei tällä kertaa haittaa, koska varsin hirtehinen huumori pysyy koko ajan mukana.

Headhunters, joka toki perustuu Jo Nesbon samannimiseen kirjaan, on kenties parasta mitä pohjoismaisten toimintatrillerien genre on tähän mennessä tuottanut. Vaikka siinä riittää toimintaa ja tiukkoja tilanteita, ovat sen juuret silti Brownin ja tämän vaimon ihmissuhdekuviossa, joka antaakin rainalle aivan omanlaistaan uskottavuutta, ja laajentaa sen kohdeyleisöä huomattavasti.

Elokuvan oikeudet ostettiin jenkkiversiota varten jo ennen kuin tätä ehdittiin julkaista, mutta se tulee epäilemättä olemaan kovin erilainen versio joka ei tule saavuttamaan alkuperäisen omalaatuista otetta. Epäilen myös, että eräs ulkohuussikohtaus tulee loistamaan poissaolollaan.