Dead Space 3

Dead Space oli omalaatuinen yllätys, kun se julkaistiin vuonna 2008. Insinööri Isaac Clarken tarina USG Ishimuralla oli täynnä draamaa ja jännitystä, kun mies koetti päästä vaimonsa luokse koko aluksen jouduttua hirveiden muutosten kurimukseen. Dead Space 2:ssa vaimon sijasta keskityttiin Isaacin hajonneeseen psyykeen nekromorfien mellastaessa avaruusasema Sprawlilla. Pelien eroa voisi verrata siirtymään Ridley Scottin Alienin ja James Cameronin Aliensin välillä, tarinan ja taistelun paisuessa entistä intensiivisemmiksi. Mutta minne suuntaa sarjan kolmas osa?

Vastaus löytyi Visceral Gamesin toimistoilta San Franciscosta. Gamereactor pääsi ainoana pohjoismaisena lehtenä näkemään Dead Space 3:n, jonka tämänkertaisena koukkuna on yhteispelimuoto. Kaksinpeliin voi siirtyä tai siitä voi poistua milloin vain joko verkossa tai kotisohvalla.

Demo avautui kylmettyneestä, ylösalaisin roikkuvasta Isaacista, jonka partaa koristivat veri ja kuura. Kyseessä ei ollut selvästikään tämän elämän huippuhetki. Ruhjeiden peittämä mies veti itsensä ulos romuttuneen aluksen hylystä, jonka palavat kappaleet koristivat nyt planeetta Tau Volantiksen lumisia maisemia. Lumikinoksia vastaan taisteleminen sai pian vakavamman käänteen, uuden nekromorfityypin hyökätessä luolasta päin näköä.

Fodder-morfi muistuttaa lähinnä vuorikiipeilijää, jonka molemmat kädet on korvattu kiipeilyhakuilla. Hohtavine keltaisine demoninsilmineen tämä on melkoisen ikävän näköinen asiakas, ja se muuntautuu uudenlaiseksi uhaksi riippuen siitä, kuinka sitä lähtee pilkkomaan. Menettäessään kätensä se hyökkää ylävartalostaan tursuavilla lonkeroilla, kun taas jalattomana se vetäytyy ja ammuskelee Isaacia etäältä.

Muutaman tällaisen vastustajan jälkeen Isaac harhaili suoraan puuskaiseen ja tiheään lumimyrskyyn. Myrskyn voima oli heittää miehen alas jäätasangon reunalta, mutta nopea quick time eventien sarja esti tätä tapahtumasta. Maastosta paljastui auringonlaskun valaisema tukikohta, jonka jäinen tundra oli miltei nielaissut osakseen. Pienenä graafisena yksityiskohtana mainittakoon Isaacin olkapäille kertyvä lumi, joka karisi aina maahan hahmon liikkuessa.

Tukikohdan reunamilla Isaac kohtasi ensi kertaa yhteistyökumppaninsa Carverin. Mattamustalla puvulla ja punaisilla valoilla varustettu Carver on vahvempi ja ronskimpi versio Isaacista. Tämän rooli tarinassa ei vielä täysin auennut, mutta sen voi olettaa olevan tärkeä osa Isaacin seikkailua, koska pelin voi kuitenkin pelata kokonaan yhteistyötilassa.

Carver on kahdesta kaverista se aggressiivisempi, ja tämän jutut ovat kuin krapulan kanssa taistelevalla irlantilaisella satamajätkällä. Nämä jutut kuitenkin vaihtelevat sen mukaan, pelataanko peliä yksin vaiko seurassa. Carverin karjaistua, että nekromorfit ovat tulossa, Isaac säntäsi läheiseen vajaan ja käynnisti telekinesian avulla hissin generaattorin. Hissiin noustuaan Isaac näki valtaisan Snow beast -nekron, joka hamuili Isaacia hämähäkkimäisiin kynsiinsä.

Tässä vaiheessa pelimme jumahti, mutta samalla se tarjosi tilaisuuden vaihtaa paikalliseen yhteistyötilaan, joka perustuu tuiki tavalliseen jaettuun ruutuun. Isaac ja Carver olivat päässeet hieman päivittämään haarniskoitaan, ja näiden kanssa olikin helpompi nekuttaa lumipetoa. Tukikohdassa vastaan tulivat ensimmäiset ihmisvastustajat, jotka räimivät kovilla taisteluparia kohden.

Kohtauksessa oli jotain Unchartedista muistuttavaa, kiitos mukaan lisätyn suojautumisjärjestelmän. Tämän avustamana voi kyykkiä laatikoiden takana ja vaihtaa laukauksia vihollisten kanssa. Pian kohdattiin myös uudentyyppinen, neljästä lonkerosta ja yhdestä päästä koostuva nekromorfi, joka voi herättää kuolleita. Demossa nähtiinkin kaatuneita unitologeja, jotka alkoivat heti räiskiä Isaacia, mutta onneksi näiden tähtäyksessä oli paljon parantamisen varaa.

Koska vihollisrintamassa on uusia tulokkaita sekä aseita käyttäviä menijöitä, pitää myös pelaajan valmistautua laajentamaan omaa arsenaaliaan sotilaallisempaan suuntaan. Demossa nähtiin muun muassa rynnäkkökivääri, joskin myös perinteiset klassikot kuten plasmaleikkuri tekevät taas paluun. Kehittäjät eivät vielä esitelleet luvattua aseiden tuunaussysteemiä, mutta se mahdollistaa eri aseiden ja ominaisuuksien yhdistelyn.

Haarniskaakin voi tietysti edelleen päivittää, ja jokaisen uuden asusteen mukana tulee joukko uusia ominaisuuksia. Joidenkin avulla voi esimerkiksi kantaa lisää ammuksia, tai ne saattavat tarjota bonuksia joidenkin asetyyppien käyttöön.

Matkan jatkuessa kookkaaseen jääluolaan käynnistivät Isaac ja Carver suuren jääporan telekinesialla, ja tietenkin kone riistäytyi pian hallinnasta. Nekromorfit hyökkäsivät kaikilta suunnilta, mutta niitä pystyi pukkaamaan suoraan porauslaitteen pyöriviin teriin. Ikävä kyllä samainen pora myös tukki kaksikon tien, mutta staasimoduulia hyödyntämällä sen moottorin pystyi taltuttamaan muutamalla hyvin tähdätyllä laukauksella.

Poran viimeinkin luovutettua matka jatkui taas ihmisvastustajien merkeissä, mutta tahti muuttui pian todellisen monsterin ilmaannuttua paikalle. Koko ruudun täytti hyönteismäinen Nexus, joka valmistautui juuri pistämään Isaacin kappaleiksi, kun demo päättyi.

Tiimellyksen laannuttua pelin taiteesta vastaava Alex Muscat valotti joitakin Dead Space -pelien välisiä graafisia eroja. Visceral Games on työstänyt tällä kertaa ympäristöjä, joiden inspiraatio on ammennettu 50- ja 60-lukujen avaruusseikkailuista. Muscat lupasi, että vaikka alueet ovatkin aiempaa avoimempia, tullaan pelissä säilyttämään se klaustrofobia, jonka avaruudessa yksin oleminen aiheuttaa. Hän myös vihjasi, että eihän peli ole Dead Space, jos siinä ei olla avaruudessa ja avaruusaluksella. Dead Space 2:n painottomat hetket tulevat siis tekemään paluun myös kolmannessa osassa.

Suurin ero yleisestä ulkoasusta löytyy, kuten sanottua, pelin avoimemmista ympäristöistä jääplaneetalla. Tällä kertaa maisemat kuitenkin muuttuvat itse pelin aikana, kiitos rankkojen sääolosuhteiden. Tau Volantiksen jäiset tuulet saavat kaikessa ankaruudessaan Isaacin nostamaan kätensä suojaksi visiirinsä eteen. Yksi pelin isoista tekijöistä, Steve Papoutsis lupaakin, että kyseessä on todellinen eloonjäämistarina.

Tarinasta puheen ollen, tämä kolmas osa ei ole Dead Space -trilogian viimeinen peli, vaan suoraa jatkoa kakkoselle. Kohtaukset vaihtelevat sen mukaan, pelataanko peliä yksin vai kaksin, mutta kyseessä on silti sama kampanja, jotta kaveri voi loikata mukaan milloin tahansa. Lisäksi vaikka toinen olisi tasolla neljä ja toinen vasta alkamassa, voivat nämä pelata yhdessä. Moodista riippumatta pelissä voi tehdä valintoja sen suhteen, mihin suuntaan tarina etenee, ja näiden lisäksi innokkaimmille tarjoillaan vielä sivutehtäviäkin.

Visceral Games on ammentamalla John Carpenterin The Thingistä onnistunut viemään Dead Space -sarjaa kokonaan uuteen suuntaan. Fokus on nyt yhteispelissä ja toiminnassa, ja vaikuttaa todella siltä, että Dead Space 3 jatkaa kakkosen viitoittamalla tiellä: kaasu pohjaan painettuna. Se, onnistuuko peli todellakin yhdistämään jännityksen, yhteispelin ja jäiset maisemat, jää vielä nähtäväksi. Kokonaisuus selventyy ensi vuoden helmikuussa, jolloin peli julkaistaan konsoleille ja PC:lle.