The Elder Scrolls Online

"Et saa puhua tästä kenellekään, et edes lähimmille ystävillesi tai perheenjäsenillesi." Kommentin perään faksista pukkaa tiukkaa lakipaperia, johon vaaditaan allekirjoitusta kaikkiaan neljään eri kohtaan. Vasta kun mystisen uutuuspelin salassapito määrättyyn päivämäärään asti on näin kirjallisella sopimuksella taattu, on Bethesdan edustaja valmis kertomaan puhelimessa, mistä pelistä oikein on kyse. Siinä samassa tiukka embargo alkaa käydä järkeen: "The Elder Scrolls Online", linjan toisesta päästä hiiskutaan - kuiskien niin hiljaa, ettei nimeä ole ensin erottaa. Innostuneena pyydän vielä varmistusta, mutta ensiyllätyksen hieman laannuttua mieleen putkahtaa ajatus, jota varmasti tuhannet muutkin sarjan fanit ovat kysyneet: eikö tässä piile melkoinen riskin paikka, kun rakastettu roolipelisarja aiotaan sovittaa armottomille ja yksinpeleistä aina poikkeaville verkkoroolipelimarkkinoille?

Huolet pelin laadusta ja mahdollisuuksista piinasivat minua koko pitkän matkan Yhdysvaltain Marylandiin, Hunt Valleyhin, jossa peliä kehittävän Zenimax Online Studiosin - Bethesdan rinnakkaisstudion - päämaja sijaitsee.

Saapuessamme Zenimaxin tiloihin meidät johdatettiin välittömästi pieneen teatterimaiseen huoneeseen, jossa varsinainen esittely tapahtui. Osa kehittäjistä oli paikalla tervehtimässä ympäri maailman tulleita journalisteja ja kertomassa projektista niin paljon kuin tässä vaiheessa suinkin voivat. Kehittäjien innostuksesta saattoi päätellä, että julkistusta on odotettu. Massiivisen pelin pitäminen vuosikausia salassa ei varmasti ole ollut helppoa. Projektin ohjaaja ja Zenimax Online Studiosin pääpäsmäri Matt Frior (Dark Age of Camelot) asettui ensimmäisenä puhujanpönttöön, ja näin alkoi tunnin mittainen matka Tamrielin maailmaan.

The Elder Scrolls Online kertoo tarinaa noin 1000 vuotta varhaisemmasta ajasta kuin The Elder Scrolls V: Skyrim. Tapahtumat sijoittuvat fiktiossa sotaisalle Second Era -ajanjaksolle. Pelaajien valittavissa on kolme keskenään kilpailevaa osapuolta, joista ensimmäinen, Ebonheart Pact, sisältää nordit, dunmerit ja argonialaiset. Liittouma pitää valtaa erityisesti Skyrimissä ja Morrowindissä eli Tamrielin pohjoisissa ja itäisissä osissa. Skyrimin monet tuntevat jo viimevuotisesta nimikkopelistä, mutta Morrowind lienee monille jo pykälää eksoottisempi ympäristö. Muutaman vuoden takaisessa The Elder Scrolls III: Morrowindissähän ei juuri päästy varsinaiselle Morrowindin manneralueelle, ja esittelyssä kaupunkien erikoinen arkkitehtuuri hyppäsi silmille. Rakennusarkkitehtuuri muistuttaa lähinnä jotain, joka voisi tulla feodaali-Japanista.

Toinen ryhmittymä kulkee nimellä Daggerfall Covenant. Sitä edustavia rotuja ovat bretonit, redguardilaiset ja örkit. Daggerfall Covenant hallitsee High Rockin ja Hammerfellin alueita mantereen luoteisosissa ja näyttelee monista konflikteistaan huolimatta pelin demokraattisimman ryhmittymän roolia.

Kolmas ja viimeinen joukkio on Aldmeri Dominion, jonka jäseniin lukeutuvat Tamrielin eteläisimpiä ja luoteenpuoleisia osia asuttavat altmerit, bosmerit ja khajiitit. Kaikille haltijoita suosiville MMO-pelaajille Aldmeri Dominion on luonnollinen valinta. Samalla on mahdollista vierailla Summerset Isles -saarilla, joilla ei ole päästy käymään sitten The Elder Scrolls -sarjan ensimmäisen osan, vuonna 1994 julkaistun Arenan.

The Elder Scrolls Onlinen tarina kytkeytyy useisiin konflikteihin. Toisaalta edessä on uhka toisesta ulottuvuudesta, toisaalta ryhmittymien oma vallanhimo heijastuu keskinäisinä sotina. Perimmäisenä tavoitteena pelissä on jälleen kohdata daedrinen prinssi Molag Bal, mahtava demoni Oblivionista, joka haluaa alistaa kaikki kuolevaiset otteeseensa. Tällä kertaa hirviö yrittää vetää koko Tamrielin ulottuvuuteensa ja vangita onnettomat sielut orjiksensa ikuisiksi ajoiksi. Molag Bal toimiikin klassisena MMO-pelin pääpahiksena, jonka suunnitelmille pelaajien on pistettävä stoppi.

Tämän lisäksi jokaisella ryhmittymällä on kuitenkin oma tavoitteensa päästä Tamrielin vallankahvaan, ja kolme osapuolta sotivat itse Imperial Cityn hallinnasta keskeisessä Cyrodiilin provinssissa.

Molag Balin mahtisuunnitelma kiskoa Tamriel Oblivioniin näyttäytyy pelimaailmassa niin sanottujen "Dark Anchoreiden" muodossa. Kyseessä on käytännössä sattumanvaraisesti aktivoituva taistelukohtaus, joka voi osua kohdalle lähes missä päin Tamrielia tahansa pelaajan tutkiessa maita ja mantuja. Kolossaalisen ankkurin iskeytyessä maahan peli sylkee esiin joukon daedroja, jotka on raivattava tieltä, jotta ankkuri irtautuisi Tamrielista ja Molag Balin suunnitelmat saisivat väliaikaisesti kapuloita rattaisiinsa.

Näiden pääkohtien välillä peli tarjoaa, kuten genren konventioihin kuuluu, runsaasti erilaisia sivutehtäviä, joiden parissa pakertaa. Näitä saadaan edelleen erilaisten NPC- tai tekoälyhahmojen kautta, mutta sarjan yksinpeliosia mukaillen The Elder Scrolls Online pyrkii tekemään sivutehtävistä tavanomaista mielenkiintoisempia tapahtumaketjuja, joita kohdataan vain maailmassa seikkaillessa. Tekijöiden tavoitteena on vähintään naamioida klassiset keräily- ja tappokeikat merkityksellisemmiksi sivujuonteiksi. Ympärillä olevat mielenkiinnonkohteet näkyvät ruudun oikeaan laitaan sijoittuvassa kompassissa, joka Skyrimistä poiketen sisältää nyt myös minikartan.

Kompassi ei ole ainoa asia, joka on kokenut muutoksia aiemmista Elder Scrolls -peleistä. Sarjan graafinen tyyli on pyöräytetty uuteen uskoon. Kuvitusta ei ole tyylitelty aivan siinä määrin kuin World of Warcraftissa, mutta grafiikat eivät edusta samaa karkean realistista suuntaa kuin viime vuoden Skyrim. Ratkaisu voi tulla pettymyksenä monille faneille. Taustalla lienevät kuitenkin tekniset rajoitteet, jotka nousevat esiin tuhansien pelaajien viipottaessa samassa maailmassa, ja puhtaasti MMO-perspektiivistä The Elder Scrolls Onlinen visuaalinen anti näyttää jo nyt varsin hyvältä. Lisäksi kehittäjät alleviivasivat useaan otteeseen esittelyn aikana, että valmiista tuotteesta ollaan vielä kaukana. Paikka paikoin grafiikat kuitenkin tekivät jo vaikutuksen. Esimerkiksi kun Matt Firor vei meidät pienelle iltakävelylle Skyrimiin, pohjoiset valot tuikkivat tummaa taivasta vasten yhtä maagisesti kuin viime vuoden hittipelissä. Samaan tapaan vaikuttavaa jälkeä oli matelijamaisten argonialaisten kotikontu Black Marsh, jossa mutaisia soita reunustavat puskat, puut ja sienet kaikissa väreissään ja Maya-henkiset rauniot sulautuvat saumattomasti miljööseen.

Mitä tulee seikkaillessa avautuviin tehtäväketjuihin, niistä tekijät esittelivät yhden esimerkin. Pelaajahahmon tarkoituksena oli tavata eräs henkilö kylän toisella puolella, enemmän tai vähemmän syrjäseudulla. Alue kärsii kuitenkin zombi-ihmissusi Faolchun hyökkäyksistä. Normaasti tässä tilanteessa kyseltäisiin yksinkertaisesti kylän asukkailta, miten kiusasta päästään eroon. Kylää lähestyessä kompassiin ilmestyi kuitenkin merkintä, joka viittoi mielenkiinnonkohteeseen pelaajan vasemmalla puolella. Jos vinkkiä päättää seurata, pelaaja törmää naiseen, joka pyytää puhdistamaan vanhan taistelutantereen haamuista. Tämä johtaa matkaan ajassa taaksepäin, jolloin pelaaja omaksuu soturin roolin tämän pyrkiessä pelastamaan vaimonsa. Menneisyydessä eteen tulee tehtävä, jossa voi surmata Faolchun ennen kuin ihmissudesta tuli zombi. Näin ratkeaa ihmissusiongelma myös nykyajassa jo ennen kuin pelaaja on ehtinyt erikseen haastatella yhtäkään kyläläistä. Tehtäviä siis aktivoidaan tietyllä alueella liikkuessa sen sijaan, että ne aloitettaisiin ja päätettäisiin aina tietylle NPC-hahmolle puhumalla. Pelin luova johtaja Paul Sage kommentoi, että tällaisen juoksevan tehtävärakenteen tarkoituksena on juuri motivoida pelaajia tutkimaan ympäristöä.

Taistelusysteemiltään The Elder Scrolls Online on "MMO-peli ripauksella Elder Scrollsia", jatkoi pääsuunnittelija Nick Konkle. Taistelusysteemi on epäilemättä verkkoroolipelin tärkeimpien elementtien listalla, sillä jos se ei toimi kunnolla, kaikkein kauneinkin kokemus kokee nopean pelaajakadon. Tämä on myös tiedostettu Zenimax Online Studiosilla, ja kehittäjät ovat paiskineet töitä luodakseen systeemistä hauskan ja estääkseen samojen perusrutiinien pyörittämisen taistelusta toiseen. Yksi keskeisimmistä tavoista kannustaa pelaajia antamaan kaikkensa joka ikisessä kohtaamisessa on Finesse-systeemi. Finesse-mittari täyttyy taistelussa ollessa, ja mitä vähemmän virheitä tekee, sitä enemmän "finessiä" ansaitaan. Jos pystyy suoriutumaan taistelusta täysin ilman takaiskuja, napsahtaa tilille maksimaalinen määrä XP-kokemusta ja löytöesineitä, jotka ovat paljon parempia kuin huolimattoman tupelon ansaitsemat rääsyt. Taidokkuus siis palkitaan, ja tämä pätee myös ryhmäpeliin. Pelaajien muodostama ryhmä voi tehdä yhteistyötä esimerkiksi siten, että yksi nakkaa maahan öljyä, minkä jälkeen maagi leimauttaa sen tuleen. Tempusta saadaan satunnaista sooloilua enemmän kokemuspisteitä, eikä pisteitä jaeta ryhmän kesken, vaan jokainen saa pisteet täysimääräisinä. Nähtäväksi jää, ottavatko jotkut pelaajat passiivisen roolin taisteluissa, mutta kehittäjien mukaan jokaisen on aktiivisesti osallistuttava "lukeutuakseen ryhmän jäseneksi".

Zenimax Online Studios on tehnyt sekä väistelyn että torjumisen aktiivisiksi toiminnoiksi. Jos soturi kantaa mukanaan kilpeä, kykenee hän luonnollisesti torjumaan sillä iskuja. Maagi puolestaan voi loihtia ympärilleen suojaavan kentän. Miten väistelysysteemi käytännössä toimii, sitä ei vielä paljastettu, mutta Nick Konkle korosti, ettei taistelusta haluta vain numeroihin ja tilastoihin nojaavaa - kenties pienenä nyökkäyksenä Teran suuntaan. Joka tapauksessa vaikka taistelusysteemi ei olisikaan täysin matemaattinen, rakentuu se silti klassisen MMO-mallin päälle, mikä kehittäjien mukaan on välttämätöntä hyvän tasapainon säilyttämiseksi.

Ryhmässä seikkaillessa eteen tulee tyypillisesti vihollisryppäitä yhden suuremman tai vahvemman vihollisen sijaan. Tämä tukee Finesse-systeemiä mahdollistamalla mittarin tehokkaamman täyttämisen ja sitä kautta runsaampien XP- ja tavarasaaliiden keräämisen. Neljä kehitystiimin jäsentä esitteli paria taistelua laajemmasta luolastoverkostosta. Samalla kävi selväksi, että parantajan rooli ryhmässä on suuri, kuten MMO-peleissä on tavallista. The Elder Scrolls Onlinessa parantaja ei kuitenkaan rajoitu vain toisten huoltamiseen, vaan hahmo voi tehdä myös vahinkoa. Vaikutukset vaihtelevat käytettävän varustuksen mukaan, ja tätä kautta peli tarjoaa myös hieman enemmän vaihtelua kullekin hahmoluokalle.

Tiedustelin ohjaaja Matt Friorilta, voiko hahmoa kehittäessä yhdistellä esimerkiksi maagin ja soturin ominaisuuksia. Friorin mukaan tällaiset sekahahmot ovat teknisesti mahdollisia, mutta eivät välttämättä pelaajan edun mukaisia. Pelissä ei siis todennäköisesti kannata heiluttaa miekkaa ja magiaa samassa suhteessa kuin The Elder Scrolls V: Skyrimissä, jossa nämä saattoi asettaa kumpaankin käteen. Vaikka tekijät eivät estäisi eri kykyjen yhdistelyä, lienee MMO-pelissä viisainta keskittyä optimoimaan hahmoja omissa luokissaan.

Kaksi esiteltyä luolastonpätkää poikkesivat toisistaan monessakin mielessä. Ensimmäisessä seikkailtiin tyypillisen synkässä, ahtaassa ja luurankojen täyttämässä tyrmässä, jonka arkkitehtuuri muistutti Ayleid-raunioista The Elder Scrolls IV: Oblivionissa. Vihoviimeisestä huoneesta löytyi örkki, joka oli ollut vangittuna tyrmään vuosikausia. Nokkelan aivopähkinän ratkaisun jälkeen örkki vapautettiin ja ryhmä sai selityksen sille, miksi sotilaat ovat nousseet kuolleista.

Toinen luolasto puolestaan käsitti laavajokia ja Flame Atronach -nimisiä hirviöitä. Ensimmäiseen verrattuna sen mittakaava näytti olevan aivan eri luokkaa, sillä lähes klaustrofobisen tunnelman sijaan paikka oli tilava ja hyvin valaistu. Se on myös yksi monista The Elder Scrolls Onlinen "julkisista luolastoista". Verkkoroolipeleissä on kuljettu viime vuosina instanssipohjaisten luolastojen suuntaan, mutta Zenimax Online Studios on palauttamassa harvinaistuneen pelimuodon parrasvaloihin. Toisin kuin yksityisemmässä instanssissa, julkisessa luolastossa voi tavata muita pelaajia, eikä pelaajien tarvitse muodostaa täydellistä ryhmää käydessään koluamaan luolastoa. Ilman muodollisen ryhmän perustamistakin pelaajat voivat piestä vihollisia yhdessä ja ansaita täydet XP-pisteet.

Kirsikkana kakun päällä on vielä pelaajien välinen taistelu. The Elder Scrolls Onlinen PvP-osio rakentuu pelin tarinan ja kolmen kilpailevan ryhmittymän ympärille, ja luvassa on kunnioitettavan massiivisia 100 vs. 100 -taisteluita, jotka käydään Cyrodiilin alueella. Näiden taisteluiden perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, kuka vääntää vallankahvaa Imperial Cityssä itse keisarin ominaisuudessa. Taistelussa on myös useita eri vaiheita. Alkuvaiheessa taistellaan esimerkiksi maataloista, jotka tuottavat resursseja omalle armeijalle. Siitä taistelu voi edetä etuvartioasemalle ja lopulta linnojen ja linnoitusten juurelle. Valtavan linnoituksen kukistaminen vaatii raskasta kalustoa, sillä muurit murenevat vain katapulttien jyskeessä. Vasta tämän jälkeen jalkaväki voi rynnätä sisään ja käydä lähitaisteluun vihollisjoukkojen kanssa. Jos valtaus onnistuu, kääntyy taistelu nopeasti puolustamiseksi. Vahingoittuneet muurit on korjattava, jotta ne kestäisivät muiden osapuolien tulevat iskut. Tapa, jolla kamppailut etenevät, auttaa luomaan kuvan jatkuvasta sodasta yksittäistaistelujen sijaan.

Yhtään pöllömmältä ei kuulosta sekään, että PvP-taistelut voivat edetä monella eri tavalla, koska osapuolia on kolme. Kehittäjät nostivat esiin esimerkiksi erään pelitestin, jossa yksi osapuolista oli niin hyvin järjestäytynyt, että odotti ja katsoi sivusta kahden muun vimmaista vääntöä. Vasta kun kilpailijoiden rivit olivat harventuneet, kävi kolmas osapuoli armottomaan hyökkäykseen ja murskasi vastustajat helposti. Kaksi ryhmittymää voi myös päättää liittoutua kolmatta vastaan, joten mukana on selvästi myös taktisia piirteitä. Kehittäjien mukaan peli tarjoaa tyydyttävämmän kokemuksen, jos taisteluissa pitää myös pään mukana, mutta toisaalta taktikointi ei ole välttämättömyys, ja kamppailu voi ihan yhtä hyvin kulminoitua myös kaoottiseen kolmenväliseen sotaan.

The Elder Scrolls Online vaikuttaa kaiken kaikkiaan erittäin kunnianhimoiselta hankkeelta. Rakastetun roolipelisarjan muuntaminen massiivimoninpelin muotoon on aina suuri haaste, mutta Zenimax Online Studiosin tehdessä tiivistä yhteistyötä Bethesdan kanssa laatuun voi luottaa. Eikä pidä unohtaa, että kehittäjästudion peräsimestä löytyy runsaasti kokemusta juuri tällaisten pelien tekemisestä.

Suurempi kysymys lienee se, riittääkö tämä Elder Scrolls -sarjan faneille. Jos fanien korkeat odotukset ja uudistettu tyyli eivät kohtaa, joutuu peli kilpailemaan yleisemmin MMO-pelaajista, joilla on jo World of Warcraftinsa ja Star Wars: The Old Republicinsa. Se on ahdas markkinarako mille tahansa kilpailijalle. Menestys puntaroidaan ensi vuonna, kun The Elder Scrolls Online ampaisee kauppoihin.