Ukrainalaiskehittäjä 4A Gamesin mukaan Metro: Last Light on valmis erkaantumaan niistä varjoista, jotka aiemmat post-apokalyptiset pelit ovat sen ylle heittäneet. THQ:n järjestämässä esittelytilaisuudessa näkemämme lyhyt demo vihjasi aidosta potentiaalista, mutta tukkoisilla räiskintämarkkinoilla Last Lightin pitää todella loistaa, jos se haluaa erottua joukosta edukseen.

Kaikki alkaa trailerilla, joka vetää katsojat täydellisesti pelin tunnelmaan. Se ei ole hienovarainen kokemus, vaan paniikkia lietsova syöksy kohti metroasemaa, mikä yleisölle kaiken tarpeellisen kontekstin. Parvi ohjuksia sataa ränsistyneeseen venäläiseen lähiöön. Nopeimmat ehtivät suojaan asti. Äiti antaa viimeisenä uhrauksenaan lapsensa vartijalle. Pelastuksen ovet kalahtavat kiinni, jakaen perheen lopullisesti.

Länsimainen perspektiivi lentää romukoppaan, sillä tarina on vahvasti venäläinen. 4A ei ole huolissaan siitä, että kulttuurierot etäännyttäisivät pelaajaa tarinasta, koska he luottavat sen olevan jotain täysin ainutlaatuista.

Last Lightin edeltäjä, mielenkiintoinen mutta ongelmainen Metro 2033, vangitsi kaikkien huomion, kun se julkaistiin vuonna 2010. Vaikkei se pystynytkään pitämään tätä huomiota yllä kauaa, ponnisti se silti vankalta pohjalta ja oli sekä idearikas että kekseliäs.

Peli kuitenkin kiirehdittiin markkinoille, eikä kehittäjäkään tätä kiellä. Mielenkiintoinen tarina ja näppärät pelimekaaniset innovaatiot jäivät puutteellisen viimeistelyn jalkoihin. Tämä on virhe, jota 4A ei aio toistaa. Kehittäjä haluaa rakentaa edellisen pelin luomalle pohjalle ja uskoo, että jatko-osalla on potentiaalia tehdä melkoinen vaikutus ilmestyessään ensi vuoden alussa. Studio on jo tehnyt vertauksia moderneihin klassikoihin kuten Bioshockiin. Asennetta siis löytyy.

Metro 2033 perustui Dmitry Glukhovskyn samannimiseen kirjaan, joka kertoo mieleenpainuvan tarinan elämästä post-apokalyptisen Venäjän katujen alla. Last Light eroaa edeltäjästään siinä, että se kertoo täysin oman tarinansa, eikä siis perustu Glukhovskyn kirjoittamaan jatko-osaan Metro 2034:ään. Kirjailija pitää kuitenkin edelleen yhteyttä studion kanssa.

Lehdistölle esitelty pieni pätkä pelistä näytti komealta ja sangen viimeistellyltä. Päähenkilömme Artyom eteni siinä raunioissa saapuen pian uloskäynnille, joka johti maan pinnalle. Auringonvalo puski aukosta lävitse, häikäisten vieraalla kirkkaudellaan.

Eloonjääminen avoimen taivaan alla riippuu kaasunaamarien ja näiden suodattimien fiksusta hyödyntämisestä. Rannekellon ajastin ilmoittaa, kuinka kauan aikaa on jäljellä ennen kuin suodatin antaa periksi ja tappavat kaasut tunkeutuvat hengitykseen. Kello on osa Metrosta tuttua lähestymistapaa, jossa ruutua ei tahrata numeroilla. Tämä viittaakin kasvavissa määrin immersiiviseen kokemukseen.

Tuhoutuneiden maisemien halki vienyt lyhyt kävelyretki tutustutti yleisön moniin erilaisiin olentoihin. Visuaalisesti vaikuttavin ja pelottavin oli siivekäs peto, Demoni, joka liiti kimppuun esityksen loppupuolella. Ensimmäinen reaktioni oli toki kyseenalaistaa, onko 20 vuotta riittävä aika moisen monimutkaisen mutaation kehittymiselle, mutta kunhan sisäinen tiedemieheni oli vetäytynyt nurkkaansa, unohdin moiset kysymykset. Tämä ei ollut aika tai paikka sellaiselle.

Kohtaamisen suuruudesta huolimatta se tuntui kovin käsikirjoitetulta, joten tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka A4 saa sovellettua samanlaisia kohtauksia peliin itseensä. Jos nämä kaoottiset ja ilkeät yhteenotot muodostuvat orgaanisemmin kuin ensimmäisessä Metrossa, voi Last Light saavuttaa studion tekemät rohkeat lupaukset ja päästää pelin murtautumaan ulos lovestaan suurille markkinoille.

Maan pinnalle suuntautuvalla matkalla oli myös päämäärä: seikkailijat suuntasivat toiseen asutuskeskukseen, jonka sisäänkäyntiä merkkasi tippunut lentokone. Näimme koneen ensin suhteellisen turvallisesta paikasta, ennen kuin kaksikko hivuttautui rikkoutunutta siipeä alas kohti runkoa. Sade sumensi näkymää ja käsi sai hoitaa lasinpyyhkimen virkaa.

Joukko mutanttihirviöitä rymisteli ohitse, mutta kaksikko vältti konfliktia, koska se johtaisi varmaan kuolemaan. Otuksia näytti olevan satoja ja niiden raivoisa kiire oli ainoa seikka, joka piti piileskelevät miehet elävien kirjoissa.

Vaaran väistyttyä matka jatkui koneen sisälle. Luurangot ja jättiläishyönteiset olivat lennon ainoita matkustajia. Yhtäkkiä Artyomin matkakumppani alkoi yskiä ja kakoa. Naamarin suodatin oli pettänyt, mutta se saatiin onneksi vaihdettua pikaisesti.

Ohjaamoon astuminen laukaisi välähdyksen menneeseen.

Lentokone liitää taivaalla. Pilvien väistyttyä joukko taktisia ohjuksia napsahtaa fokukseen. Piloteilla on ensimmäisen rivin paikat maailmanloppuun, sen hetken minkä se kestää. Lentokone osuu pian räjähdysten paineaaltoon. Ikkunat murtuvat, ja miehistön tempomisesta huolimatta kone sukeltaa maan kamaraan.

Palaamme tulevaisuuteen, jossa kaksikko oli valmis jatkamaan matkaa pengottuaan itselleen ensin vielä hieman lisää varusteita ympäristöstä. Tuoreeltaan löydetty haulikko osoittautui pian tarpeelliseksi siivekästä mutanttia vastaan.

Kun lentävän vihulaisen kynsistä oli selvitty, oli aika suunnata taas maan alle. Nopea taskulampun veivilataus antoi riittävästi valoa etenemiseen. Viimeinen kohtaus oli dramaattinen selkä seinää vasten -kohtaaminen groteskien, rottamaisten mutanttien kanssa. Ne syöksyivät ruosteisia rullaportaita alas kaksikon paiskoessa molotoveja ja räiskiessä lyijyä laumaa kohti. Tämä viivästytti laumaa riittävästi, että miehet pääsivät takanaan olevaan suojaan, vartijoiden astuessa ulos liekinheittimineen. Rotat tajusivat vihjeen ja pakenivat kiireellä takaisin pinnalle.

Tähän päättyi peliesittely.

Peli näytti kaikinpuolin jännittävältä, ja yksi sen käänteistä oli riittävän yllättävä hypäyttämään minut tuolissani. Metro: Last Light esittelee synkän ja vihamielisen maailman, joka on täynnä aggressiivisia ja voimakkaita vihollisia. Jos 4A Games pystyy säilyttämään tällaisen intensiteetin tason nojaamatta liikaa käsikirjoitettuihin tapahtumiin, voi lopputulos olla onnistunut. Se, saavutetaanko Bioshockin taso, jää silti vielä nähtäväksi. Studiota ei voi kuitenkaan mollata korkeista odotuksista, koska nähdyn perusteella en haluaisi olla lyömässä vetoa heitä vastaankaan. Metro: Last Lightilla on potentiaalia tehdä melkoinen vaikutus ilmestyessään vuoden 2013 alussa.