XCOM: Enemy Unknown

Vuoropohjaisille strategiapeleille tulee herkästi pitkäpiimäinen kaiku suoraviivaisempaa toimintaa korostavilla nykymarkkinoilla. XCOM-sarjaa oltiinkin aluksi buuttaamassa Syndicaten tavoin puhtaan toimintapelin muodossa, mutta hanke ajautui ongelmiin, eikä varmasti vähiten sarjan fanien halveksunnan johdosta. Sitten, tämän vuoden alussa, julki rävähti toinen projekti: XCOM: Enemy Unknown.

Peli itse asiassa käynnistyi alkuperäisen UFO: Enemy Unknownin (1994) uudelleenjulkaisuna, mutta kehityksen edetessä projekti on muotoutunut enemmänkin alkuperäiselle uskolliseksi uudelleentulkinnaksi. Se sisältää Unreal Engine 3:lla toteutetut grafiikat, modernin suojautumisjärjestelmän, osin tuhoutuvat ympäristöt ja virtaviivaistetun rakenteen. Pelillä ei silti ole mitään tekemistä XCOM-räiskinnän kanssa. XCOM: Enemy Unknown kumpuaa edelleen sarjalle ominaisesta strategiamuotista, mutta yksityiskohdiltaan nykyaikaistetussa kuosissa.

Uutta on esimerkiksi se, että nyt tukikohtia ei rakenneta ympäri maapalloa, vaan pelaaja valitsee alussa tietyn mantereen omaksi kotikentäkseen, jolla myös pysytään. Kukin vaihtoehto tarjoaa oman kiinteän bonuksensa muukalaisinvaasiota torjumaan perustetun XCOM-organisaation toimintaan. Valitsemani Eurooppa tarjosi leikkauksia laboratorioiden perustus- ja ylläpitokustannuksiin, kun taas esimerkiksi jenkkilä olisi tukenut lentokoneteknologiaa.

Kaikista näistä on jonkinlaista hyötyä, sillä peli ei etene vain kentällä muukalaisia suolaten. Tuttua alkuperäisistä on varustelu- ja kehitystyö, joka tapahtuu täysin tukikohdan puitteissa. Ihmiset eivät alkuunsa ymmärrä, millaista vihollista vastaan ovat joutuneet, joten pelaaja voi komentajan ominaisuudessa määrätä tutkijoille tutkimushankkeita selvittääkseen muukalaisteknologian saloja. Insinööreiltä voi puolestaan tilata tätä teknologiaa hyödyntäviä vimpaimia tai aseita. Satelliitteja voi ostaa ja lähettää taivaalle havainnoimaan muukalaisten iskuja eri puolilla maailmaa. Eri maita on myös varustettava hävittäjillä, jotka voivat pudottaa ufoja. Samalla on huolehdittava siitä, että XCOM-organisaatiossa mukana olevat rahoittajamaat pysyvät tyytyväisinä ja kassavirta plussan puolella.

Vasta kun muukalaishyökkäyksiä havaitaan, on aika lennähtää paikalle ja tarttua aseisiin. Kentällä pelaaja ohjaa 4-6 sotilaan iskuryhmää tutun vuoropohjaisen pelijärjestelmän puitteissa. Yksiköitä ei siis voi liikutella reaaliaikaisesti kuin vaikkapa Dawn of War II:ssa, vaan käskyt annetaan ja suoritetaan vuoron perää. Siirtoja on aikaa harkita, ja niin kannattaakin tehdä, koska kentällä sijoittuminen on yksi oleellisimmista tekijöistä taistelun lopputuloksen määräytymisessä. Peli ei silti muutu tylsäksi, vaan mukaan on ujutettu toiminnallisempiakin piirteitä esimerkiksi toimintatilanteissa esitettävien "olan yli" -kamerakulmien ja vihollisen liikkeestä aktivoituvien reaktiolaukausten muodossa. Lisäksi pimeydestä voi aina hypätä lisää vihollisia jo lähes varmalta näyttäneen tilanteen hämmentämiseksi.

Hahmoistaan on tässä pelissä myös pidettävä huolta. Leväperäinen juoksentelu voi kostautua sotilaan väliaikaisena haavoittumisena tai kuolemana, joka onkin sitten jo pysyvä. Koska jokainen sotilas kerää kokemusta ja voi erikoistua kykypäivitysten kautta erilaisiin tehtäviin (esimerkiksi tulituki, tankki tai tarkka-ampuja), ei kokenutta luottomiestä kovin mielellään korvaa kädettömällä keltanokalla. Onneksi suojasta suojaan liikkuminen on tehty vaivattomaksi ja hahmot tottelivat käskyjä uskollisesti maastosta riippumatta. Syy epäonnistumisista kaatuu näin käskyttäjän piikkiin.

Normal-tasolla testatun ennakkoversion ensimmäiset tunnit tuntuivat kokonaisuutena hivenen helpoilta, mutta kunhan mittavasta johdantojaksosta pääsee eroon, aukeaa peliin enemmän valinnanvaraa ja syvyyttä. Esimerkiksi tukikohtaa on laajennettava uusilla osastoilla ja elävien muukalaisten kaappaaminen tutkimuskohteiksi vaatii erilaista lähestymistapaa kuin pelkkä surmaaminen. Tehtävävalikoima tuntui sopivan vaihtelevalta väliin ujutettujen pomminpurku- ja siviilien saattotehtävien ansiosta. Kunhan haasteet ja monipuolisuus jatkavat laventumistaan läpi pelin, uskoisin pelin tarjoavan varsin pätevän strategiakokemuksen vanhojen klassikoiden hengessä.

XCOM: Enemy Unknown on aavistuksen karikatyyrimäinen scifistely isosilmäisine muukalaisineen ja hämäräperäisine kansliapäällikköineen. Realismi ei selvästikään ole ollut tekijöillä päällimmäisenä mielessä, mutta tunnelmassa on salakavalaa tenhoa. Tästä on osin kiittäminen Deus Ex: Human Revolutionin säveltänyttä Michael McCannia, joka tuo lähitulevaisuuden soundinsa myös tähän peliin.

Ennakkoversiossa esiintyi kameran kanssa pieniä ryppyjä tämän riidellessä kenttägrafiikan kanssa, mutta muilta osin viimeistely oli jo hyvällä mallilla. Civilization-sarja on osoittanut, että Firaxis osaa tehdä koukuttavia strategiapelejä, enkä olisi yllättynyt, jos päivät venyisivät muukalaisjahdissakin perin pitkiksi. Lopullinen arvio julkaistaan lokakuussa lähempänä pelin ilmestymistä.

Katso traileri pelin myöhemmistä vaiheista