The Legend of Zelda

Mihin tämä peli sijoittuu kronologiassa? Miksi se on kuvattu ylhäältä eikä kunnon 3D:nä? Miksi juuri tämä eikä sittenkään uutta versiota Majora's Maskista? Kaikki nämä kysymykset haukkuvat väärää puuta. Ainoa oikea kysymys on, kuinka hyvä tämä uusi käsikonsoli-Zelda voi olla.

Minä ainakin olen täpinöissäni 20 minuutin testisession jälkeen. Tutustuin 13-tasoiseen luolastoon, joka oli vahvasti esillä myös Nintendo Direct -lähetyksessä. Pelaaminen paljastui niin hauskaksi, että voin vain kuvitella, mitä se kertoo lopullisesta pelistä.

Kyseessä on karkeasti A Link to the Pastin modernisaatio, mutta uudella tarinalla, uusilla pulmilla ja tuoreilla luolastoilla. Kenties voisi puhua jopa jatko-osasta, ainakin hengellisessä mielessä. Nintendo ei ole kuitenkaan antanut tälle vielä lopullista nimeä.

Pelaaminen on pääpiirteiltään täsmälleen samanlaista kuin A Link to the Past -pelissä. Siniset ja punaiset vivut avaavat uusia alueita, ja sankarimme on varustettu jousella, vasaralla sekä miekalla. Näistä viimeinen sinkoaa energiaiskuja, kun sankari on täysissä voimissaan, ja sillä voi tehdä myös 360 asteen pyöräytyksiä. Vasaraa voi puolestaan nyt käyttää vihollisten pökerryttämisen ja kaatamisen lisäksi myös jousien painamiseksi maahan, jotta näillä voi sitten ponnauttaa Linkin ylemmille tasoille.

Luurangot loikkivat iskujen ylitse, ja punaiset kilpikonnat pitää heittää selälleen ennen kuin nämä voi surmata. Luolasta löytyy tarpeeksi syvälle mentyä myös Warp-piste, jonka kautta voi palata suoraan takaisin alkuun.

Kaikki toimii fantastisesti, ja visuaalinen tyyli sopii 3D:hen täysin. Varsinainen 3D-efekti on hienovarainen, mutta se antaa syvyyttä luolastoille. Ritilälattian päällä käveleminen vihollisten möyriessä sen alapuolella näyttää komealta.

Aivan kuten ennenkin, alemmille tasoille loikataan ylhäältä päin, ja mukana on klassisia luolastoesineitä kuten pieniä avaimia, kompasseja sekä pomoavaimia piilotettuna suljettuihin huoneisiin.

Ongelmia voi ratkoa useilla tavoilla. Ylemmällä tasolla törmäsin mekanismiin, jossa neljää vipua piti iskeä järjestyksessä. Tämä onnistui sekä jousella että käyttämällä Merge-kykyä, jonka avulla Link voi muuntautua Wind Wakeristä muistuttavaksi liitupiirustukseksi ja liukua sellaisena pitkin seiniä. Tällöin toimintaa kuvataan hieman sivummalta.

Tätä kykyä ei vielä selitetty, mutta se tekee Linkistä immuunin vahingolle, ja tämä voi edetä oikealle tai vasemmalla niin pitkälle kuin seinää vain riittää. Merge tosin kestää vain niin kauan kuin vihernutulla on taikuutta jäljellä, ja mittari täyttyy automaattisesti pienen tauon jälkeen.

Mergeä käytetään urakalla luolastossa etenemiseen. Sillä pääsee myös liukumaan kaltereiden lävitse ulommille parvekkeille, ja koska tässä muodossa ei voi tipahtaa, voi siinä kätevästi liimautua liikkuvalta tasolta toiselle ja vaikka nousta ylemmäs luolastossa.

Alempi ruutu ei pääse käytössä kulumaan. Siitä löytyvät kartta, rahat ja varusteiden järjestys. Sydämet ja taikapisteetkin löytyvät ylemmän ruudun puolelta. Linkiä ohjataan vasemmalla analogitatilla, eikä D-Pad ole (toistaiseksi) käytössä. Hiippailemiselle ei ole erillistä animaatiota. Ehkä se nähdään vielä myöhemmin.

En tiedä mihin kokeilemani luolasto sijoittuu pelissä, enkä oikeasti tiedä tuleeko se edes lopulliseen tuotteeseen. Se oli silti nautittava kokemus eikä stressannut liikaa. Muutamassa kohdassa tie nousi hetkeksi pystyyn ihan aivopähkinöiden vuoksi, mutta se lupaa vain hyvää seikkailulle, joka tuntuu kovasti SNES-klassikolta.

Demo loppui töksähtäen viimeisen pomon tiputtamiseen. Se oli valtaisa mato-olento, joka oli lähinnä koristeltu versio siitä örmelöstä, jonka häntä leikattiin irti alkuperäisessä.

Tämä vielä lisänimeä vailla oleva Zelda ei sijoitu samaan aikaan kuin A Link to the Past. Tarkemmat tiedot tarinasta antavat odottaa itseään, mutta sillä ei ole juuri nyt väliä. Väliä on sillä, että peliä oli todella mahtavaa pelata, ja tämän lyhyen demon perusteella odotukset julkaisuversiosta ovat erittäin korkealla.