Diablo III: Reaper of Souls

Diablon kaatamisen jälkeen maailmassa näyttää olevan kaikki taas hyvin. Pahat sielut on vangittu mustaan sielukiveen, joka kuitenkin varastetaan. Syypääksi paljastuu entinen viisauden enkeli Malthael, joka pimahdettuaan on omaksunut kuoleman enkelin arvonimen ja sen mukaiset tavoitteet. Tätä ihmiskunnan kannalta epämieluisaa kohtaloa pelaaja lähtee sitten pysäyttämään, apunaan uusi Crusader (Ristiretkeläinen) ja tukku muita muutoksia totuttuun kaavaan.

Crusader muistuttaa hieman Diablo 2:sta tuttua Paladinia. Tämän tavaramerkkeihin kuuluvat oma kilpityyppi sekä ketjun päässä heiluvat piikkinuijat. Kilven käyttäminen on vaatimuksena monille Crusaderin kyvyille, jotka tekevät tästä elävän tankin. Barbaarin hyppivään ja heiluvaan tuhon tornadoon verrattuna Crusader on kuin määrätietoisesti etenevä katujyrä. Lähitaisteluliikkeiden ja vahingonsiedon lisäksi hahmolla on myös muutama keskipitkän matkan kyky sekä esimerkiksi haamuratsu, jolla karauttaa tarpeen tullen turvaan tai vihollisia päin. Hahmon pelaaminen tuntuukin selkeästi erilaiselta pelin muihin lähitaistelijoihin verrattuna, ja Crusader löytää tiensä varmasti erilaisiin korkean tason ryhmämättöihin.

Yleensä Blizzard tekee vain hyviä päätöksiä peliensä ominaisuuksista, mutta Diablo III:a vaivasi alusta asti täysin käsittämätön päätös sisällyttää siihen oma, sisäinen huutokauppa tavaroiden myyntiä varten. Tämä tuhosi tehokkaasti peli-ilon, sillä seikkaillessa oli hyvin epätodennäköistä löytää parempaa kamaa kuin huutokaupasta saattoi ostaa pikku pennosilla. Loppupeli taas jymähti rahan tienaamiseksi samaa sisältöä jauhamalla, sillä huippuesineet olivat järkyttävissä hinnoissa.

Reaper of Souls heittää huutokaupalla vesilintua ja voi, kuinka paljon se peliä parantaakaan. Samalla kun tippuvan tavaran määrää on vähennetty, sen tasoa on parannettu. Roju on myös todennäköisemmin käyttökelpoista juuri sille hahmoluokalle, jota itse pelaa. Tämä yhdistettynä huutokaupan poistamiseen tuo itse ydinpelaamiseen taas sitä paljon kaivattua motivaatiota, kun parhaita kamiksia ei enää voi/tarvitse metsästää tylsästi huutokaupasta vaan taistelutantereilta.

Kolmas iso uudistus on Seikkailutila (Adventure Mode), jossa kampanjan välinäytökset ja löpinät heitetään pois, portaalit kaikkiin viiteen tapahtumapaikkaan avataan ja juonikuvioiden tilalle lisätään tukku satunnaisesti muodostettuja tavoitteita ja haasteita. Pelaajat voivat siis vapaasti hyppiä paikasta toiseen suorittaen erilaisia tehtäviä tietyn pomon niittaamisesta muihin toiminnantäytteisiin haasteisiin. Kirsikkana kakun päällä seikkaillessa voi löytää Rift-kiviä, joilla avataan portaali erilliseen, kaikki kenttätyylit ja viholliset iloisesti sekoittavaan, usein todella haastavaan maailmaan. Riftissä saattaa kohdata ihanan sekasikiöporukan pelin eri vaiheista yhdellä kertaa.

Jossain tapauksissa satunnaisgeneraattori heittää todella tiukkoja tilanteita eteen, kun vastassa on vaikka aluevahinkoa tekeviä loitsijoita yhdessä paikalleen junttaavien ansastajien kanssa. Leiki siinä nyt ritari reteää, kun varpaat kiehuvat epäpyhässä tulessa joka toinen sekunti eikä pakoon pääse. Seikkailutila onkin mitä erinomaisin tapa löytää se uusi, kiiltävä haarniska tai vauhdittaa hahmonkehitystä seuraavalle tasolle. Se korvaa varmasti perinteisen kampanjan läpijuoksun loppupelin sisältönä.

Reaper of Souls vaikuttaa jo nyt beta-vaiheessaan erittäin onnistuneelta lisäosalta, mutta yhtälailla kyse on sarjan palauttamisesta sen kovaan ytimeen. Pitkästä aikaa Diablossa on taas hauskaa nuohota läpi soiden, uuden Westmartchin kaupunkin katujen ja lopulta varsin eeppisten muinaisten taistelutantereiden läpi aina sitä seuraavaa, parempaa kirvestä jahdaten. Uusi hahmoluokka toimii hyvin ja Seikkailutila tekee kamiksen keräilystä hyvällä tavalla virtaviivaisempaa. Joskus pitää mennä taaksepäin, jotta voi päästä eteenpäin.

Diablo III: Reaper of Souls julkaistaan ensi vuoden puolella PC:lle ja Playstation 4:lle.