Defense Grid 2

Defense Grid: The Awakening on yksi kaikkien aikojen suosikeistani tornipuolustusgenressä, joten olin ymmärrettävästi melkoisen mehuissani, kun Defense Grid 2 pääsi viimeinkin monien mutkien kautta tuotantoon. Nyt tarjolla oleva varhainen versio kärsii kuitenkin joistakin tarpeettoman tyypillisistä ongelmista, joiden välttämisen luulisi olevan yksinkertaista jo parinkin pelin kanssa ansioituneelle poppoolle.

Arvostelujani lukevat varmasti jo arvaavat ensimmäisen nurinani kohteen, nimittäin selkeyden puutteen. Tornipuolustus on toiminnallista strategiaa, jossa on tärkeää hahmottaa tilanne nopeasti yhdellä silmäyksellä. Tämä ei varsinaisesti toteudu, jos koko kenttä loistaa efektimyrskyssä niin, että yhtälailla tornit, viholliset kuin tähtäinkin häviävät täysin näkymättömiin.

Samaten uudet tornigrafiikat, jotka varmasti näyttävät läheltä ja graafikon ruudulta todella kivoilta, muistuttavat liikaa toisiaan, joten tornien sijainti on toiminnan tiimellyksessä enemmänkin muistin kuin näön varassa.

Onhan se kiva, kun uuteen peliin saadaan uudet ja freesit grafiikat, mutta niillä ei ole mitään väliä, jos ne eivät palvele tarkoitustaan. Tyyli vailla funktiota voi vielä toimia japanilaisessa tissit ja miekka -genressä, mutta strategiapelissä se on yksinkertaisesti itsetuhoisaa.

Selkeyden lisäksi tästä ennakkoversiosta puuttui myös haastetta. Myönnettäköön, että olen jauhanut ensimmäistä Defense Gridiä sen vaikeimmilla tasoilla veren maku suussa, mutta nyt tarjolla olleet kentät 14 ja 15 vaikuttivat löysiltä. Medium-tasolla menin niistä lävitse ensiyrittämällä, jota ei todellakaan tapahtunut ensimmäisen osan kaksinumeroisissa kentissä. Hardilla niistä sai jo hieman tutumpaa vastusta. Mahtaako kehittäjä löysentäneen menoa saadakseen jatko-osalleen suurempaa yleisöä?

Oli tässä ennakossa jotain hyvääkin. Taktista kuviota on laajennettu ainutlaatuisilla "komentoyksiköillä", jotka eivät ole torneja, vaan varsinaisen kentän ulkopuolella seisovia rakennuksia, jotka tarjoavat ilmakehälaserin kaltaisia taktisia vaihtoehtoja. Samasta tönöstä sai yhdessä testikentässä myös tilata mittavan laajennuksen maastoon, joka oli hauska ja mielenkiintoinen uusi mekaniikka. Se toi tavallisesti staattiseen genreen jotain tuoretta.

Tarjolle on selvästi tulossa myös muita samankaltaisia muuttujia, mutta toistaiseksi niistä vihjasivat vain tyhjät valikot. Ne voivat kuitenkin olla se tekijä, joka nostaa jatko-osan edeltäjänsä ohitse.

Näillä positiivisilla uudistuksilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, jos pelin efektipuuroa ei saada säädettyä järkevälle tasolle. Nyt näyttää siltä, kuin kehittäjä olisi vain katsonut jokaista tornia yksinään, eikä ole hahmottanut, että niitähän tulee hirveä rivi toistensa viereen, jolloin efektit kasaantuvat toistensa päälle.

Sama pätee myös äänimaailmaan. Jo perusrivi torneja saa aikaan sellaisen jatkuvan jytinän, rätinän ja paukkeen, ettei sitä kuuntele pirukaan kovin kauaa. Se myös peittää pelin hienovaraisen musiikin kokonaan alleen. Mahtipontisuus ei siis tässäkään palvele tarkoitusta.

Defense Grid 2 on selvästi edelleen kovin keskeneräinen, mikä on huolestuttavaa, koska kehitysaikaa on studion suunnitelmien mukaan enää kesän verran jäljellä. Kenties kehittäjä on ajatellut, että efektipuolen voi säätää kuntoon sitten, kun kaikki kentät ovat paikallaan. Oikeastaan toivon, että asia on näin, koska en halua todella odotetun pelin hautautuvan oman loistonsa alle.