Ori and the Blind Forest

Microsoftin lehdistötilaisuus E3:ssa sai tällä kertaa hyvän vastaanoton ja oli ennustettavasti täynnä suuria pelisarjoja sekä myyntihittejä. Mukana oli silti pari omaperäisempääkin peliä, joista yksi oli Limbo-kehittäjä Playdeadin Inside ja toinen Moon Studiosin Ori and the Blind Forest.

Metroidvania-henkiset pelit eivät ole mitään uutta, mutta runsaat yksityiskohdat ja ulkoasu nostavat Orin omalle tasolleen. Se vetää pelaajan mukaan omaan maailmaansa. Aivan kuten Child of Light, Ori and the Blind Forest vaikuttaa pelattavalta sadulta. Nämä ovat silti vain pintapuolisia vertailuja, ja itse peli tuntuu paljon syvemmältä, todelliselta metroidvanialta.

Niukkasanainen käsikirjoittaja sekä suunnittelija Thomas Mahler kertoi, että pelissä otetaan metsänhenki Orin rooli. Kyseessä on aikuistumistarina, jossa Ori etsii tietoa itsestään. Mahler myönsi Disneyn elokuvien olevan vahva inspiraationlähde, mutta hän ei halunnut vielä paljastaa sen enempää.

Ori and the Blind Forestia kehitetään PC:lle ja Xbox Onelle, ja koska julkaisijana toimii Microsoft, ei sen PS4-versiota kannata odotella liian innokkaasti. Mahlerin mukaan he joutuivat pimittämään peliä neljän vuoden ajan, ennen kuin se pystyttiin nyt paljastamaan yleisölle. Moon Studios on ns. virtuaalinen studio, jolla on työntekijöitä ympäri maailmaa. Mahler kertoi näitä olevan Australiassa, Amerikassa ja joka puolella Eurooppaa. Kehittäjiä yhdistää se, että he olivat ne oikeat tyypit tekemään tätä peliä.

Mahleria itseään on aina nyppinyt, ettei nykyään enää tehdä A Link to the Pastin ja Super Metroidin kaltaisia pelejä, jotka synnyttävät erityisiä tunteita. Hän haluaa palata näihin lapsuuden tuntoihin, ja se on myös mitä studio pyrkii yhdessä luomaan, jotta muutkin voisivat taas tuntea tällä tavoin.

Mahler on hyvin intohimoinen siitä kuinka Ori on aito metroidvania. Hänen mielestään kyseistä nimikettä käytetään turhan lepsusti nykyään, ja saattaapa olla, että hän viittasi tällä Child of Lightiin. Todellisen metroidvanian suunnitteleminen on Mahlerin mukaan äärimmäisen vaikeaa, ja moniin lineaarisiin peleihin on vain lyöty kartta päälle, jotta ne on saatu ängetty metroidvania-genreen. Ori on puolestaan suunniteltu peruskivistään lähtien siten, että kaikki on yhteyksissä kaikkeen, eikä pelissä ole lainkaan lataustaukoja.

Ori and the Blind Forestin tasoloikassa oli analogihenkistä tarkkuutta. Pelkkä hyppynapin painaminen oikeaan aikaan ei riitä, vaan sitä täytyy myös pitää pohjassa osa hypystä. Vihollisetkin vaikuttivat vaativan hieman enemmän finesseä, joskin testipelin aikana pieksin niistä tieni lävitse melkoisen suoraviivaisesti.

Pienimpiinkin yksityiskohtiin on selvästi upotettu aikaa ja resursseja, joka antaa pelille sangen tukevan näppituntuman, mikä on puolestaan omiaan vetämään pelaajan sisälle sen maailmaan.

Kehittäjät haluavat puskea 2D-pelimekaniikkaa eteenpäin kaikilla tasoilla, ja tasoloikasta on pyritty tekemään pikselintarkkaa. Mahler myöntää, että muun muassa Super Meat Boy on ollut heille vahva inspiraationlähde. Ohjausta hiottiinkin kohti täydellisyyttä yli 1,5 vuoden ajan.

Pelissä kerrotaan olevan myös keveitä roolipelielementtejä, joita en vielä itse päässyt kokeilemaan. Mahlerin mukaan hän piti siitä miten Konami lisäsi näitä elementtejä Symphony of the Nightiin, ja he halusivat viedä samaa periaatetta pidemmälle. Mukana on tasojärjestelmä, mutta pelaaja voi myös kehittyä pelityyliään tukevaan suuntaan.

Kaikenkaikkiaan Ori and the Blind Forest teki minuun vaikutuksen. Se rakentaa selvästikin klassikkojen hartioille, mutta on silti riittävän omaperäinen seisomaan omilla jaloillaan. Vähintäänkin se loistaa muun Xbox One -tarjonnan joukosta tänä syksynä.