Suomi
Gamereactor
ennakot
Mad Max

Mad Max

Pelin suurimmaksi tähdeksi nousee yllättäen Maxin luotettava ja kustomoitava ajoneuvo.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ensimmäinen ajatus, joka iski nähdessäni Mad Maxin liikkeessä oli kuinka sairaan upealta peli näyttää puhtaasti graafiselta näkökulmalta. Just Causesta tunnettu Avalanche Studios on todellakin pistänyt parastaan. Vaikka peli sijoittuu synkkään sivilisaation romahduksen jälkeiseen aikakauteen, näyttää se kaikessa tylyydessään uskomattoman yksityiskohtaiselta ja tunnelmalliselta. Rutikuiva aavikko tuntui jatkuvan loputtomuuteen ja vuorokaudenaikojen sekä säänvaihtelut tekivät syvän vaikutuksen.

Pelimaailma on lisäksi kooltaan massiivinen. Ehdin 2,5 tunnin mittaisen testisession aikana matkustaa hädin tuskin puoliväliin karttaa. Tosin matkalla riitti paljon tehtävää samaan tapaan kuin studion muissa avoimen maailman peleissä. Pelien värimaailmassa on kuitenkin valtava ero. Siinä missä Just Cause on vehreän värikäs, on Mad Max pelkkiä ruskean, harmaan ja ruosteen sävyjä. Likaisuus sopii tietysti teemaan täydellisesti, ja pelin tarina on värien tavoin karkea ja epätoivoa herättävä.

Pelin juoni pyörähtää käyntiin, kun Maxin ikoninen V8 Interceptor varastetaan ja mies dumpataan kuolemaan keskelle aavikkoa. Kohtalo puuttuu tietenkin peliin ja mies kohtaa nerokkaan mutta fyysisesti rujon mekaanikon nimeltään Chumbucket. Tämän unelmana on rakentaa kaikkien aikojen hienoin menopeli The Magnus Opus, johon hän tarvitsee Maxin apua. Ennen kuin työ valmistuu, täytyy Maxin kuitenkin kukistaa aavikkoa rautaisesti hallitseva sotaherra, joka kutsuu itseään hellyttävästi nimellä Scrotum. Heppu pitää majaa alueen ainoassa polttoainejalostamossa, joten yhteenotto aavikkosotureiden välillä on väistämätön. Matkalla tavataan iso joukko Chumbucketin muita asiakkaita ja mielenkiintoisia hahmoja, joilta voi saada apua päätarinaan sekä uusia sivuhommia. Näistä merkittävin on pikkugangsteri Jeet, jonka ympäri pelimaailmaa sijaitsevia majoituksia voi käyttää tukikohtina.

Avalanchen edustajat selittivät, että tarinaan on pyritty panostamaan aikaisempia studion pelejä enemmän. Samalla he painottivat kerta toisensa jälkeen, ettei syvällinen juoni ole pelin pääasia. Tärkein prioriteetti on aina luoda pelaajille maailma, joka on täynnä totaalisen hulluja ideoita ja äärimmäisiä yllätyksiä, jotka jäisivät elämään muistossa pitkään.

Tämä on mainos:

Kartan avaaminen tarjosi kuitenkin harmillisen tutun näköisen näkymän, jos on yhtään pelannut muita avoimen maailman toimintapelejä. Käynnissä olevan päätavoitteen lisäksi kartalla näkyi lukuisia vihollistukikohtia, joita tuhoamalla Scrotumin vaikutusvaltaa voi vähentää alueella. Sinne tänne oli tietysti ripoteltu myös keräilyä, variksenpelättimiltä näyttävien jengimerkkien tuhoamista sekä paljon sivutehtäviä, joissa piti ravata ympäriinsä noutamassa jos jonkinmoista roskaa ja romua. Varsinkin näitä jälkimmäisiä oli todella runsaasti, ja kieltämättä niihin kyllästyi vikkelästi. Kaava on kokolailla hyvin samankaltainen kuin monissa viime aikojen hittipeleissä aina salamurhaajista zombien lahtaajiin Harranissa. Eniten fiilistä olikin ehdottomasti päätehtävissä sekä ajamista painottavissa sivutehtävissä, sillä ne vaikuttivat tarjoavan eniten vaihtelua ja jännitystä. Erityisen siistiä oli päästä jahtaamaan ja valtaamaan aavikon yli rullaavia kuljetussaattueita. Ajoneuvot ovat pelissä keskeisessä osassa, joten mukana on totta kai erilaisia kaahauskisoja, joissa otetaan yhteen kanssakilpailijoiden kanssa armottomissa kuolemanajoissa.

Mad MaxMad Max

Pelin lähitaistelumekaniikka muistuttaa paljon Batmanin Arkham-sarjassa nähtyjä mättöjä, tosin verta lentää nyt on huomattavasti enemmän. Iskujen ajoitus on tärkeää, mutta vielä oleellisempaa on saada viholliset yhteen tai jonoon, jolloin yhdellä katkaistun haulikon laukauksella voi onnistua teilaamaan kerralla koko poppoon. Ampuma-aseet ovat kuitenkin ylellisyyttä, ja yleensä viholliset pitää taltuttaa nyrkeillä ja satunnaisilla lyömäaseilla. Tietysti pelin edetessä Max kerää kokemuspisteitä, joita voi käyttää lopetusliikkeiden ja erikoisiskujen avaamiseen. Taisteluissa Maxin liikkuminen tuntui melkoisen jäykältä ja pahimmillaan jopa kömpelöltä. Hyppiminen teetti erityisesti vaikeuksia, ja pienetkin esteet vaikeuttivat väistelyä ja aiheuttivat turhautumista. Täytyy vain toivoa, että studio ehtii vielä viilata hahmon ohjattavuutta ennen 3. syyskuuta tapahtuvaa julkaisua.

Pelin suurin tähti on joka tapauksessa Maxin ajopeli. Alkujaan käyttöön saatavasta ruostekasasta muodostuu jo lyhyessä ajassa persoonallinen murhamasiina, jota pääsee muokkaamaan sekä ominaisuuksien että ulkonäön suhteen. Tietysti mitään Gran Turismo 6:n tasoista tuunaamista ei ole tiedossa, mutta oman ajokin säätäminen ja kehittäminen oli hauskaa ja palkitsevaa. Avalanche on selvästi käyttänyt runsaasti aikaa autofysiikoiden luomiseen, sillä osien tasapainoon oli kiinnitettävä paljon huomiota ellei halunnut ajaa ennalta-arvaamattomalla tai tehottomalla rotiskolla. Jos esimerkiksi valitsee huolimattomasti raskaimman mahdollisen puskurin, auton painopiste menee heti sekaisin, eikä ohjaamisesta tule oikein mitään. Tietysti puolustukseen ja hyökkäykseen pitää myös panostaa. Erilaiset piikit, terät ja panssarilevyt tuovat suojaa vihollisia vastaan, mutta samalla on pidettävä mielessä, että raskas ajoneuvo syö enemmän bensaa, eikä huoltoasemia todellakaan ole odottamassa joka kulman takana.

Tämä on mainos:

Tunnelmani pelistä testisession päättyessä olivat melkoisen kaksijakoiset. Pidin Mad Maxin kanssa seikkailusta suuressa ja upeannäköisessä maailmassa, joka on uskollinen lähdemateriaalina toimivalle elokuvaklassikoille. Hahmot ja paikat tarjosivat juuri sitä mitä elokuvan fanit voivat peliltä odottaa, mutta toisaalta maailman anti tehtävien suhteen jätti vaisun vaikutelman. Toistoa oli aivan liikaa, ja viime vuosina monista avoimen maailman peleistä tuttu kaavamaisuus paistoi läpi.

Sukellukseni Mad Maxin maailman oli kuitenkin melkoisen lyhyt. Ehdin nähdä vain pienen siivun pelin tarjonnasta, ja toivon todellakin pääjuonen ja sivutehtävien lyövän silmään isompaa vaihdetta ja nostavan pelin tasoa näkemästäni ja kokemastani. Pelin julkaisuun on vielä puoli vuotta, joten paljon ehtii vielä tapahtua. Syyskuussa nähdään onko Mad Max "vain yksi uusi hiekkalaatikkopeli", vai saadaanko siitä koulittua pelihistorian kovin asfalttisoturi.

Mad Max
HQ
HQ
HQ
Mad MaxMad Max

Aiheeseen liittyviä tekstejä

4
Mad MaxScore

Mad Max

ARVIO. Kirjoittaja Matti Isotalo

Eeppinen elokuvien asfalttisoturi iskee nyt pelien puolella Just Causesta tunnetun Avalanche Studiosin toimesta.



Ladataan seuraavaa sisältöä