LIVE
HQ
logo hd live | Pepper Grinder
See in hd icon

Chat

X
      😁 😂 😃 😄 😅 😆 😇 😈 😉 😊 😋 😌 😍 😏 😐 😑 😒 😓 😔 😕 😖 😗 😘 😙 😚 😛 😜 😝 😞 😟 😠 😡 😢 😣 😤 😥 😦 😧 😨 😩 😪 😫 😬 😭 😮 😯 😰 😱 😲 😳 😴 😵 😶 😷 😸 😹 😺 😻 😼 😽 😾 😿 🙀 🙁 🙂 🙃 🙄
      Suomi
      Gamereactor
      ennakot
      We Happy Few

      We Happy Few

      Compulsionin Gamesin pelissä ei ole sijaa mutrusuille, joten ei muuta kuin hymyä huuleen!

      Tilaa uutiskirjeemme tästä!

      * Pakollinen tieto
      HQ

      Contrastin tekijöiden uutuus We Happy Few oli testattavana PAX East -tapahtumassa luovan ohjaajan Guillaume Provostin valvovan silmän alla. Compulsion Games teki rohkean vedon esitellessään sitä jo nyt, sillä sen kehitys aloitettiin vasta viime kesänä. Koodi olikin hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta prototyyppi vaikutti lupaavalta. Pelin proseduraalisesti luotu surrealistinen maailma oli yhtä aikaa sekä kiehtova että hieman pelottava.

      We Happy Few sijoittuu 1960-luvun Englantiin, jossa ihmiset elävät "iloista" utopiaa. Pelaajan hahmo vaikutti olevan ainoa, jolla järki on vielä tallella. Kaikki muut naukkailevat hallusinogeenista Joy-huumetta kasvoillaan "iloiset naamarit". Huumeen avulla maailma muuttuu värikkääksi paratiisiksi, jossa ei tarvitse muistella menneitä kauhuja. Oma paikka ja tehtävä yhteiskunnassa on kuitenkin pidettävä, ja normista poikkeavat tai surulliset henkilöt napataan heti kiinni. Konsepti tuo mieleen esimerkiksi Orwellin klassisen 1984-kirjan ja The Prisoner -televisiosarjan.

      Demo käynnistyi turvapaikasta, johon voi kerätä selviämisen kannalta tärkeitä tavaroita kuten vettä ja lääketarpeita. Astuessani ulos näin kuinka poliisi pamputti karkuun yrittävän miehen tajuttomaksi. Tämä teki maailman säännöt välittömästi selviksi: Älä aiheuta kohtausta, älä juokse, ja yritä sulautua joukkoon. We Happy Few vaikutti eräänlaiselta sosiaaliselta hiippailupeliltä. Tärkeintä oli välttää huomiota, mutta tämä ei tietysti onnistu loputtomiin. Sen jälkeen pelaajalla oli edessään valinta yrittääkö karkuun vai kohdata iloiset kiinniottajat silmästä silmään. Tarjolla on myös kolmas vaihtoehto, joka on Joy-huumeen nappaaminen.

      Hallusinogeenia jaettaan puhelinkopeissa, ja sitä on sekoitettu myös kaupungin juomaveteen. Puhtaan veden etsiminen janon sammuttamiseksi olikin yllättävän vaikeaa. Joy oli osuva nimi aineelle, sillä sen nauttimisen jälkeen värit loistivat räiskivinä, musiikki muuttui ilovirreksi ja askeleet melkein tanssiaskeleiksi. Käytön jälkeen joutui kuitenkin kärsimään vieroitusoireista ja menetti osan mielenterveyttään. Sen kanssa pitää siis pitemmän päälle olla tarkkana, mutta huumeen välttäminen ei vain ole mahdollista, esimerkiksi tiettyihin piireihin soluttautumisessa.

      Tämä on mainos:

      We Happy Few'n päätavoite on pohjimmiltaan sama kuin alkuperäisessä Dead Risingissa, eli pelaajan täytyy selvitä hengissä 72 tuntia. Sen jälkeen avautuu mahdollisuus pakoon. Koko aikaa ei tietysti voi piileskellä lipaston takana, vaan ruokaa ja juomaa on pakko hankkia. Tällöin on pakko uskaltaa sukeltaa ulkopuolella väijyvään "iloiseen" kaupunkiin.

      We Happy Few
      Turvapaikkaan voi säilöä selviämisen kannalta tarpeellisia tavaroita.

      Pelin jännittävin aspekti on juuri sen tapahtumapaikka. Kaupunki luodaan osittain satunnaisesti jokaiselle pelikerralle, joten kokemus ei ole koskaan täysin samanlainen. Kaikkia tehtäviäkään ei välttämättä pääse näkemään joka yrityksellä. Compulsion Gamesilta ei kuitenkaan vielä haluttu paljastaa tarkemmin pelin kerrontaa. Onko tiedossa kunnollinen pääjuoni vai muodostuuko tarina paloittain yksittäisien tehtävien avulla?

      Ennakkoversiossa tarjolla oli kaksi skenaariota, joista tosin ehdin löytää vain ensimmäisen. Tutkin siinä teurastamoa, jossa ratkottiin pieniä pulmia ja tongittiin kaappien sisältöä resurssien toivossa. Demon kaupunki oli kuitenkin kooltaan erittäin rajallinen, ja talojen väliin jäävät aukot tekivät kokemuksesta aiottua surrealistisemman. Rajallisesta sisällöstä ja bugeistaan huolimatta peli oli silti melkoisen vaikuttava jopa näin varhaisessa vaiheessa.

      Tämä on mainos:

      Mutta miksi Compulsion Games toi näin alkutekijöissään olevan pelin testattavaksi? Normaalisti se pidettäisiin tässä vaiheessa salassa ja yritettäisiin kaupata julkaisijoille? Tämä ei ole kuitenkaan studion tavoite, ja he kertoivat haluavansa kehittää pelin itsenäisesti alusta loppuun. We Happy Few nähdäänkin keväällä Kickstarterissa. Tarkoituksena ei studion mukaan ole hankkia pelkästään rahoitusta, vaan pelin ympärille tahdotaan rakentaa kiinteä yhteisö ohjaamaan sen kehitystä. PAX-messuilla peliä kokeilleet näyttivät ainakin olevan siitä innoissaan, joten toivon mukaan Compulsion on oikeilla jäljillä. Tällä hetkellä peli on kehityksessä ainoastaan PC:lle Steamin kautta. Konsolijulkaisu ei kuitenkaan tulisi yllätyksenä ottaen huomioon studion aikaisemmat tuotokset.

      Selviytymisgenre kaipaa uusia ideoita, ja We Happy Few vaikuttaisi mielenkiintoiselta vastaukselta tähän kaipuuseen. Se ei ole täynnä zombeja, eivätkä tapahtumat sijoitu maailmanlopun meininkeihin. Se vaikutti raikkaalta tuulahdukselta pelirintamalla, ja jään odottamaan innolla lisää tietoa sen tulevaisuudesta.

      Pelin ohjaajan Guillaumme Provostin sekä pelin taiteesta vastaavan Whitney Claytonin haastattelut julkaistaan sivustolla pian lähitulevaisuudessa.

      We Happy Few
      Hymyä huuleen, muuten poliisi pamputtaa kuin Eppujen kappaleessa.
      We Happy FewWe Happy FewWe Happy FewWe Happy Few

      Aiheeseen liittyviä tekstejä

      0
      GR Livessä tänään We Happy Few

      GR Livessä tänään We Happy Few

      UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

      Tänään GR Livessä paneudutaan 1960-luvun kummalliseen Britanniaan sijoittuvaan We Happy Few -peliin. Gamereactorin arvion voi lukea täältä. Liity mukaan katsomaan ja...



      Ladataan seuraavaa sisältöä