Victor Vran

Victor Vranin takana oleva Haemimont Games ei ole tunnettu mistään toimintaroolipelin tapaisestakaan, sillä sen kuuluisimmassa pelisarjassa Tropicossa leikitään diktaattoria eteläisten valtamerten maisemissa. Heillä oli ilmeisesti tarve tehdä Jotain Aivan Muuta, joten Che-hattu vaihtui noidanmetsästäjän hiippalakkiin, ja sikarin tilalle tulivat sapeli ja haulikko. Victor Vran on ensisilmäykseltä jälleen uusi toimintaroolipeli, mutta kätkee jo ennakkoversiovaiheessaan sisäänsä aika monta uutta vinkkeliä.

Early Access -versiossa tarina on leikattu kokonaisuudessaan pois, joten mystisestä Victorista ja tämän motivaatioista ei voi tässä vaiheessa sanoa mitään. Herra V:llä ei ole ennakkoon valittua hahmoluokkaa, joten oman ukkonsa voi säätää haluamakseen eri asetyyppejä, loitsuja ja passiivisia kykyjä yhdistelemällä. Aseisiin voi pultata lisätehoja erilaisten jalokivien kautta ja passiiviset kyvyt muuttavat Victorin toimintamahdollisuuksia normaalia enemmän. Demonikyvyt ovat käytännössä loitsuja, joita voi ajoittain paiskoa massiivisen tuhon toivossa vastustajien niskaan.

Taistelusysteemi on varsin yksinkertainen, sillä monipuolinen kykyvalikoima on typistetty pariin aktiiviseen ominaisuuteen lisääntyneen taitoelementin takia. Se tarjoaa siltikin muutamia jo nyt varsin houkuttelevia yhdistelmiä esimerkiksi kriittisiin iskuihin panostavalle metsästäjälle, jonka kovat lyönnit jäädyttävät tai polttavat vastustajia. Jos lähitaistelussa heiluminen ei miellytä, salamakanuuna ja pari meteoria taivaalta pitävät sitkeämmätkin pahat henget loitolla.

Yksinkertaisemman kykyvalikoiman tilalla on tavallista liikkuvaisempi päähenkilö. Victor voi pomppia (jopa seinien kautta) ja väistellä vihollisten hyökkäyksiä tavallista sukkelammin. Ennakkoversiossa animaatiot eivät aivan täydellisesti kuvastaneet sulavasti tulipalloja ja isompien epäkuolleiden ryntäyksiä väistelevän noidanmetsästäjän taitoja. Lisäksi vastustajien projektiilit tahtoivat välillä osua siitäkin huolimatta, että ruudulla myrkkynuoli näytti menevän selvästi ohi. Peli on kuitenkin vasta varhainen ennakkoversio, joten hiomista tulee varmasti tapahtumaan.

Kenttäsuunnittelu oli ulkoasun ohella varsin perinteistä ja hieman gotiikkaan taipuvaista. Kameraa voi pyöritellä vapaasti ympäriinsä, josta onkin paljon apua salapaikkojen bongauksessa. Eri tasoilla on päätavoitteen lisäksi myös tukku sivutehtäviä tai -haasteita, joiden suorittaminen palkitaan ryöpsähdyksellä kokemuspisteitä tai kultaa.

Verrattain aikaisessa vaiheessa Victor Vranistä on paha mennä vielä vetämään sen suurempia johtopäätöksiä. Taistelusysteemi tuo etäisesti mieleen Dungeon Siege III:n vastaavan, tavallista luolissa rymyämistä toimintapainotteisemman järjestelmän. Victor ei yritäkään potkaista jakkaraa Diablon tai Path of Exilen alta, vaan pyrkii löytämään oman reittinsä pelaajien sydämiin. Toivottavasti innovointi tuottaa hedelmää ja Haemimont jaksaa vääntää kaiken irti luomuksestaan ennen vuoden lopulla tapahtuvaa ilmestymistä.