Suomi
Gamereactor
ennakot
The Last Guardian

The Last Guardian

The Last Guardianin matka on ollut pitkä ja kivinen, mutta ensi vuonna se saapuu viimeinkin PS4:lle.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Vuonna 2010 The Last Guardianin luova ohjaaja Fumito Ueda oli varma siitä, että he saisivat sen julkaistua 2011 lopussa Playstation 3:lle. Tämän jälkeen emme nähneet tai kuulleet pelistä mitään viiteen vuoteen. E3-messujen myötä tilanne kuitenkin muuttui, sillä saimme nähdä täysin uutta pelikuvaa ja kuulla jopa julkaisuvuoden. The Last Guardian saapuu lopultakin ensi vuonna, tosin alustaksi on vaihtunut Playstation 4.

HQ

Näkemiemme versioiden väliin on jäänyt useita vuosia ja niiden aikana on tapahtunut paljon. Fumito Ueda on jättänyt Sony Japanin taakseen, mutta hänen uusi studionsa Gen Design tekee sen kanssa yhteistyötä. Juuri Ueda istahti alas kertomaan enemmän E3-messujen lehdistötilaisuudessa esitellystä pitkästä demosta.

Olin päässyt aikaisemmin jututtamaan Sony Worldwide Studiosin Shuhei Yoshidaa pelin tiimoilta. Hämmästelin sitä, miten uskollinen sei oli edelleen alkuperäiselle visiolle. Ei ole mitenkään harvinaista, että näin pitkän kehitysajan jälkeen projekti olisi saanut täysin uuden suunnan. Yoshidan mukaan tästä on kiittäminen Uedan luovaa työskentelytapaa. Hän tekee videon siitä, millaisen pelin hän oikein haluaa. Tämä pätkä jaetaan sitten projektin parissa työskenteleville. Ueda teki näin Icon ja Shadow of Colossuksen kanssa ja molemmat päätyivät hyvin lähelle tätä alkuperäistä näkemystä. Samoin on myös The Last Guardianin kanssa.

Tämä on mainos:

Pelin keskipisteessä ovat nuori poika ja hänen "koiransa". Uedan mukaan Tricon ulkonäössä on vaikutteita kissoista, linnuista ja koirista, mutta otuksen käyttäytyminen muistuttaa hyvin pitkälti koiraa. Tämän voi huomata sen päästelemistä äänistä, siitä miten se rapsuttaa itseään, ja luonnollisesti myös sen ja pojan välisestä vuorovaikutuksesta. Trico on poikaa huomattavasti vahvempi ja suurempi, mutta se kaipaa silti kumppania ja ohjausta.

Minulla on itselläni koira ja koin samanlaisia tunteita Tricon kanssa. Suuret silmät vaikuttavat yhtä aikaa sekä vierailta että tutuilta ja ne ovat täynnä tunnetta. Halusin pitää huolta tästä valtavasta otuksesta. Yksi toimittaja heitti ilmaan arvauksen siitä, että Trico lopulta uhraa henkensä pojan puolesta ja saa pelaajan tuntemaan olonsa todella surulliseksi. Tämä ei kuulosta mitenkään kaukaa haetulta lopputulokselta, mutta toivottavasti matka on se arvoinen.

Messuilla esitetty demo ei alkanut pelin alusta, vaan noin kolmanneksen sen jälkeen. Pojan ja Tricon välille on jo syntynyt side. Tämän myötä Trico on aika avoin ottamaan vastaan erilaisia käskyjä. Poika kiipeää otuksen päälle kiskoakseen irti sen selästä törröttävät seipäät. Mikä näyttää yksinkertaiselta napin painallukselta, vaatiikin itse asiassa kahden näppäimen ja analogisauvan käyttämistä. Tartu otuksen turkkiin, ota toisella kädellä kiinni seipäästä ja vedä se ulos.

Jokaisen parrun irrottaminen vetää mukanaan myös muutamia höyheniä, jotka tipahtavat maahan. Visuaalisesti kyseinen kohtaus on erittäin näyttävä, tosin siitä löytyy pikkuruinen motkotuksen aihe. Tricon höyhenpeite ei näet reagoi realistisesti pojan liikkeisiin, vaan menee tästä ajoittain läpi. Eihän tämä mikään suuri moite ole, mutta muutoin orgaaniselta ja realistiselta näyttävässä pelissä se pisti heti silmään. Erilaisia partikkeliefektejä ja perhosia nähdään ruudulla runsaasti. Näiden ja huomattavasti paremman valaistuksen myötä The Last Guardian jättää Playstation 3:lla nähdyn demon kauas taakseen ulkoasunsa osalta. Edellisen pleikkarin tekniset rajoitukset olivat yksi syy siihen, miksi peli nähdään vasta nyt. Uedan näkemystä ei yksinkertaisesti voitu toteuttaa vanhalla raudalla.

Tämä on mainos:
The Last GuardianThe Last Guardian

Päähenkilöinä toimiva parivaljakko saa luonnollisesti osakseen suurimman osan huomiosta, mutta kiitosta ansaitsevat myös pelin maisemat. Tapahtumapaikat ovat olleet Uedan peleissä aina tunnelmallisia ja tärkeitä pelikokemuksen kannalta. Mies kertoi tällä kertaa keskittyneensä skaalaan sekä korkeuseroihin. Kiikkerien siltojen ja rotkojen ylittäminen tuntuu todella vaaralliselta. Kehittäjän mielestä tämä tuo pelikokemukseen enemmän psykologista stressiä, jonka johdosta pojan ja Tricon välinen suhde tuntuu entistäkin lujemmalta.

Tilaisuudessa mainittiin myös, että esitelty video ei ollut ennakkoon purkitettua elokuvaa vaan aitoa pelikuvaa. Esimerkiksi sillan romahtaessa poika voi loikata ohi Tricon hännästä. Joihinkin pulmiin on useita erilaisia ratkaisuja. Demossa nähdyn kuilun yli voi joko ratsastaa Tricon selässä, tai sitten otuksen voi antaa napata pojan kiinni lennosta.

Tricon voi kutsua luokseen yhdellä napilla, jolla otusta voi myös paijata. Toisella näppäimellä olennon voi käskeä keskeyttämään nykyisen toimintonsa. Yhtensä perusajatuksena on, että pelaaja ei voi hallita olentoa täysin. Se toimii itsenäisesti koko seikkailun ajan, tosin heidän siteensä lujittumisen myötä sitä voi käskeä hieman enemmän.

The Last Guardian on kulkenut pitkän matkan, eikä se ole vieläkään täysin takana. Alkuperäinen visio on kuitenkin pysynyt lähes muuttumattomana. Seikkailu tuntuu edelleen yhtä ainutlaatuiselta ja tuoreelta kuin viisi vuotta sitten. Toivottavasti pääsemme todella kokeilemaan sitä ensi vuonna, eikä edessä ole toista puolen vuosikymmenen mittaista odotusta.

HQ
The Last GuardianThe Last GuardianThe Last Guardian

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä