Xcom 2

Muutama vuosi sitten peliyhtiö Firaxis Games nosti kuuluisan Xcom-strategiapelisarjan mudasta. Se oli jälleen kerran varteenotettava vaihtoehto taistelussa avaruusolioita vastaan. Epäsuoraa jatkoa pelisarjalle nähtiin myös peliyhtiö Irrational Gamesin toimesta, joka loi kolmannesta persoonasta kuvatun toimintapelin The Bureau: Xcom Declassifiedin. Helmikuussa 2016 julkaistava Xcom 2 on kuitenkin onneksi jälleen Firaxiksen käsialaa ja siinä palataan vanhaan kunnon vuoropohjaiseen ja strategiseen sodankäyntiin. Tässä näytetään onnistuneen hyvin, sillä mittelö ulkoavaruuden uhkaa vastaan ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin näyttävää ja sujuvaa.

Xcom 2:n juoni muistuttaa aika lailla kulttimaineesta nauttivaa V-televisiosarjaa. Avaruusoliot ovat voittaneet Xcom-ryhmän ja vallanneet maapallon, mutta he eivät ruoski yhteiskuntaa diktaattorin elkein. Sen sijaan he tarjoavat sopua ja yhteiskuntaa auttavaa tulevaisuuden tekniikkaa. Nurkkaan ahdettu ja lähes hävitetty Xcom-ryhmä kuitenkin näkee muukalaisten juonittelun läpi, sillä ihmisiä häviää edelleen mystisesti harva se hetki. Tällä kertaa roolit ovat siis kääntyneet päinvastaisiksi ensimmäiseen osaan verrattuna. Nyt Xcom taistelee jalansijasta omalla planeetallaan avaruusolioiden ylläpitämää yhteiskuntaa vastaan.

Kävin testaamassa Xcom 2:a ennakkotilaisuudessa Varsovassa, jossa pääsin tapaamaan myös tuottaja Griffin Funkin. Hänen mukaansa aikaisemmasta Xcom-pelistä ei jäänyt mitään ylijäämätavaraa käytettäväksi jatko-osaan, eli uusi osa on rakennettu alusta alkaen täysin uusista ideoista. Tästä huolimatta vuoropohjainen sodankäynti ja tukikohdan kehittely on pidetty samanlaisena kuin ensimmäisessä osassa. Ulkoasu on kuitenkin huomattavasti huolitellumpi ja mukana on myös lukuisia pelillisiä uudistuksia. Funk oli myös erittäin ylpeä siitä, kuinka muokattava kokemus uusi Xcom oikein on. Tämä lienee hyvä uutinen myös kaikille omia modeja väsääville.

Xcom 2 sisältää uusia hahmoluokkia, joihin lukeutuvat muun muassa raskaansarjan grenadier, lähitaisteluun erikoistunut ranger sekä tech spesialist, jonka ohjaama pienoislennokki aiheuttaa vihulaisille monenmoista harmia. Hahmoja voi myös muokata omien mieltymystensä mukaisesti yllättävänkin rankalla kädellä. Itse pelasin muutamaa kenttää kovasti Jason Vorheesiltä ja Snake Plisskeniltä muistuttavien sotilaiden avustuksella. Myös aseet ovat muokattavissa visuaalisen annin lisäksi erinäisin lisätarvikkeiden avulla, ja lempitykkinsä voi myös nimetä vapaasti, joten tappamisesta saa himpun verran henkilökohtaisempaa.

Uusia vihollisiakin nähdään roppakaupalla. Pelkästään näiden pelisessioiden aikana eteen tuli niin Mech-robotteja, avaruusolioiden muokkaamia ihmissotilaita, että älykkäitä jättiläiskäärmeitä. Yllättäen en nähnyt missään ensimmäisen pelin klassisia harmaita perusolioita.

Tehtäviä voi valita vapaammin aina pelastustehtävistä, sabotaasien kautta tehtäviin tiedusteluihin ja hyökkäyksiin. Varsinaisten tehtävien lisäksi pelaaja laitetaan vastakkain myös muukalaisten yleisen uhan kanssa, joka on esitetty pelissä Tuomiopäivänkellon tyylillä. Kyseisen kellon kulkuun voi vaikuttaa tehtävien onnistumisilla ja erilaisten strategioiden avulla, mutta jos valinnat eivät ole oikeanlaisia tai peli ei muutenkaan suju kovin voitokkaasti ihmisiä ajatellen, on taistelu pian menetetty.

Pelisarjan pariin ensimmäistä kertaa tutustuvat saattavat pelästyä yllättävän haastavasta vaikeustasosta ja tukikohdan lukuisista säätömahdollisuuksista. Tukikohdasta löytyy erilaisia laboratorioita, treenaushuoneita, tehtaita ja kaikenlaista muuta säädettävää siihen malliin, että itsellänikin meni pää pyörälle. Tämä siitäkin huolimatta, että olen pelannut aikaisempiakin pelejä. Taistelupuolellakaan edes ne helpoimmat tehtävät eivät ole mitään läpihuutojuttuja, vaan niiden onnistunut läpäiseminen vaatii huolellista paneutumista ja tietämystä ryhmän jäsenten vahvuuksiin ja heikkouksiin. Kentät luodaan osittain sattumanvaraisesti ja tässä on onnistuttu varsin hyvin. Samatkin kentät näyttävät kerta kerran jälkeen erilaisilta, vaikka strategiset tavoitteet eivät muutukaan. Pelaaja ei saa etulyöntiasemaa vihollisiin, sillä kenttien rakenteita ei voi opetella ulkoa. Tämän myötä peliin pariin jaksaa todennäköisesti palata yhä uudelleen.

Xcom 2:n graafinen ilme on jo keskeneräisessä versiossa miellyttävän yksityiskohtainen ja selkeä. Kentistä löytyy paljon silmäkarkkia erinäisten tehosteiden muodossa. Samalla kuitenkin huomaa jo ensi silmäyksellä kuka on vihollinen, kuka taas siviili. Kenttien suojaisat paikat ja tappoalueet hahmottaa myös nopeasti. Vuoropohjaisesta toiminnasta huolimatta pelissä nähdään kiitettävän sujuvaa kerrontaa, eikä jännittävä tunnelma päästä otteestaan. Toimintaa siivitetään lisäksi juuri sopivasti sankarillisella musiikilla ja vauhdikkailla välivideoilla.

Xcom 2 on selkeästi kehitetty Firaxin toimesta täydellä sydämellä ja vuosien kokemuksella. Peliä on pyritty hiomaan pitkäaikaisten pelaajakuntien toiveita kuunnellen ja se näkyy. Griffin Funk lupasikin, että he rakensivat uuden pelin pääominaisuudet nimen omaan Xcom: Enemy Unknown -pelistä saamansa palautteen pohjalta. Toisaalta konsoliversioiden pois jättäminen on rohkea veto nykypäivänä. Funkin mukaan tähän päädyttiin pitkälti sen takia, että tekijöiden osaaminen on tietokoneraudan puolella. Päätöksen myötä he voivat pyrkiä mahdollisimman hiottuun lopputulokseen ja takaamaan pelille helposti tuettavan muokkauspohjan. Peli lupaa kokonaisuudessaan parantaa jo ennestään sujuvaa vuoropohjaista strategiasotaa kaikilla osa-alueilla ja luulen, että strategiapelien ja Xcom-sarjan fanit tulevat nauttimaan lopputuloksesta. Nähtäväksi kuitenkin jää, riittääkö näin aavistuksen marginalisoiva, kunnioitettava ja rohkea linjaus pitämään pelin elossa pitkällä tähtäimellä.