No Man's Sky

Internet on eräällä tavalla vähentänyt pelien haasteellisuutta. Yleensä verkosta löytyy vastaus muutamassa sekunnissa, jos eteneminen tyssää vaikeaan pulmatehtävään tai erityisen haastavaan pomotaistoon. Ennen nettiä ainoa mahdollisuus oli keksiä itse ratkaisu pulmaan tai vaihtoehtoisesti kysyä neuvoa kavereilta. Tietyssä mielessä No Man's Sky palaa juuri näille juurille.

Pelaaminen aloitetaan satunnaiselta planeetalta tilanteessa, jossa mukana ei ole juurikaan tarvikkeita, eikä oma alus liioin sovellu avaruusmatkailuun. Opastusosiota ei ole, joten ensimmäisten tuntien aikana on pärjättävä ainoastaan oman uteliaisuuden ja viitseliäisyyden ajamana. Kehittäjien valitsema ratkaisu on mielenkiintoinen ja aika näyttää, onko pelaajilla riittävästi kärsivällisyyttä opetella edellytetyt taidot itsekseen.

Puolituntisen demon alussa käyttööni annettiin vain alkeellinen aseen ja joitakin tarvikkeita. Tutkittava planeetta on kaukana lähimmästä auringosta, joten kylmyys on tappavaa ilman suojaa jääneelle pelaajalle. Kaukana horisontissa siintää kuitenkin jonkinlainen tukikohta. Sitä kohti juostessani huomaan matkan varrella punaisia kristalleja, joita pelissä kerätään. Ammuttuani kristalleihin muutaman laukauksen planeetan puolustusjärjestelmä hälyttää paikalle masiinoita, jotka hyökkäävät välittömästi kimppuuni. Ampuminen on pelissä pätevää, mutta se on silti kaukana Call of Dutyn sujuvuudesta. Aseista nimittäin puuttui tietynlaista painon ja voiman tunnetta. On kuitenkin syytä muistaa, että käytössäni oli yksi pelin heikoimmista aseista. Näin ollen aseiden tuntuma saattaa hyvinkin muuttua kokemuksen edetessä. Joka tapauksessa No Man's Sky on ennen kaikkea peli, jossa ensisijaisesti tutkitaan ja vasta toissijaisesti taistellaan.

Tukikohtaan päästyäni näin, että sen sisäpuolella seisoi avaruusolio muistiinpanoihinsa syventyneenä. Hetken kuluttua olio sanoi jotain, mitä en ymmärtänyt. Valittavaksi ilmestyi neljä eri vastausvaihtoehtoa, muiden muassa "pyydä apua ymmärtämään hänen puhettaan" ja "ylistä hänen esi-isiään arkkitehtuurin mahtavuudesta". Päätin lausua kohteliaisuuden arkkitehtuurin saavutuksista, johon olio vastasi toteamalla, ettei hänkään ymmärrä minua.

Suhteet universumin muihin asukkeihin ovat tärkeä osa peliä. Maailmankaikkeuteen on siroteltu lukemattomia lajeja, joiden kanssa voi halutessaan olla tekemisissä. Kaikki puhuvat omaa kieltään, ja ainoa tapa oppia kommunikoimaan heidän kanssaan on käyttää sieltä täältä löytyviä suuria monoliitteja. Sellaisen löydyttyä pelaaja oppii uuden sanan. Näin ollen seuraavan kerran avaruusolion kanssa keskustellessa hänen puheestaan ymmärtää jo vähän enemmän, ja lauseen sanoman pystyy ehkä jo arvaamaan.

Jotkut lajit arvostavat kaupankäyntiä, toiset silkkaa voimaa ja kolmannet universumia tutkivia matkamiehiä. Pelin kuluessa oppii, miten kannattaa käyttäytyä eri lajien kanssa. Hyvät suhteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi ostettavien tavaroiden hintaan tai avunsaantiin jossakin pelaajaa askarruttavassa asiassa. Demon perusteella jäi kuitenkin epäselväksi, mitä huonot välit jonkin lajin kanssa aiheuttavat. Joka tapauksessa toivon, että suhteiden solmiminen ja niiden ylläpitäminen tulee olemaan merkittävä osa pelikokemusta.

Testiä jatkaessa huomasin, että aseman ulkopuolella on laskeutumispaikka lentäville aluksille. Avainkorttia vilautettuani sain käyttööni alkeellisen näköisen - mutta samalla nätin - avaruusaluksen. Puikkoihin hypättyäni suuntasin kohti taivasta ja lentäminen tuntui juuri niin vapauttavalta kuin pitääkin. Avaruudessa suuntasin kohti horisontissa siintävää vihreää planeettaa. Uuden paikan pinnalle laskeutuminen oli hieno kokemus, jossa uuden planeetan erilaiset piirteet avautuivat vähitellen pelaajan näköpiiriin. Laskeuduin aluksellani jollekin metsäaukealle. Ulos astuttuani huomasin heti runsaasti erilaisia eläimiä, joita ryhdyin niin sanotusti skannaamaan napin painalluksella. Laitteeni ilmoitti eläinlajien olevan uusia, joten nimesin ne itse. Yksi elikko hyökkäsi tämän jälkeen kimppuuni. Muut ympärillä olevat eläimet joko jättivät meidät kokonaan noteeraamatta tai pakenivat paikalta, eikä yksikään liittynyt taisteluun kimppuuni hyökänneen elikon avuksi. Tällaiset eläinten erilaiset käytösmallit lisäävät merkittävästi uskottavuuden tuntua. Demo päättyi tappeluun ryhtyneen elikon kukistuttua.

No Man's Sky'n kokonaisuuden hahmottaminen puolessa tunnissa on mahdoton tehtävä. Sain nähdä vasta pienen maistiaisen kokonaisuudesta, jonka pitäisi olla massiivinen. Pelaaja saa itse valita kauppiaan, selviytyjän, taistelijan tai vaikka tutkimusmatkailijan roolin. Esittelyn perusteella monikin asia jäi vielä epäselväksi. Mikä on pelaajan motivaatio tutkia ympäristöään? Onko planeetoilla muutakin tekemistä kuin se, mitä demossa näytettiin? Aika näyttää, millaiseksi kokemus No Man's Sky'n parissa muodostuu.