Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
ennakko

The Witcher 3: Blood and Wine (DLC)

Noituri uusissa maisemissa muokatun hahmonkehityksen kera.


Palkintoja kahmineen The Witcher 3: Wild Huntin toista laajennusosaa on ehditty odottaa jo tovi jos toinenkin. Kehittäjä CD Projekt Redin mukaan julkaisu tapahtuu vuoden 2016 ensimmäisen puoliskon aikana. Päivämäärään liittyvästä vaitonaisuudesta huolimatta yhtiö avasi ovensa toimittajille huhtikuun lopussa. Gamereactor oli tietenkin paikan päällä Puolan Varsovassa ottamassa selvää, millaisissa merkeissä Geralt Rivialaisen saaga päättyy.

Tämä on mainos:

Noituri saa työtarjouksen kahdelta velvollisuudentuntoiselta ritarilta. Heidän kotimaassaan riehuu mystisten murhien aalto, joka ei tekotavasta päätellen ole inhimillinen. Lyhyen suostuttelun jälkeen Geralt matkustaa miesten kanssa viinitarhoja, hirviöitä ja aatelisten juonitteluja väärällään olevaan Toussaint'n maahan. Perillä jäljet johtavat varsin nopeasti vampyyrien jäljille. Mutta kuten odottaa saattaa, ei asia ole niin yksinkertainen. Harmaan sävyistä pitää huolen jo laajennuksen alkuvaiheissa esiteltävä, kirjoistakin hyvin tuttu vanha vampyyri Regis.

Blood and Wine sijoittuu vahvasti Etelä-Ranskasta innoittuneelle uudelle alueelle. Toussaint on mahdollistanut kehittäjille vapauden suunnitella pääpelistä erottuvia maisemia korkeuseroineen, kasvustoineen ja tietysti kaupunkeineen. Kartan koko ei ole erityisen mittava emopeliin verrattuna. Toisaalta menneisyys on osoittanut, että pinta-alaa merkittävämpi tekijä pelikokemuksen kannalta on se, miten paljon ja millaista tekemistä se pinta-ala tarjoaa.

Graafinen ylöspano noin yleensä tuntuisi parantuneen, mutta toisaalta lehdistölle tietysti esiteltiin se kaikkein korkeimmilla asetuksilla rullaava PC-versio. Varmaa on ainakin se, että kasvomallinnukseen on kiinnitetty huomiota: kaikki keskustelukumppanit näyttivät selvästi toisistaan erottuvilta. Musiikki vaikutti olevan samaa laadukasta tunnelmointia kuin ennenkin ääninäyttelijöiden hoitaessa työnsä tutulla varmuudella.

Tekijöiden itsensä mukaan kyseessä ei niinkään ole Geraltin tarinan päätösosa, vaan kokonainen uusi maailma pelaajien tutkittavaksi. Numeroina Blood and Wine on kieltämättä vakuuttava: se lupaa 90 erilaista tehtävää, 40 maastosta löytyvää kiinnostavaa kohdetta ja yli 30 tuntia pelattavaa. Uusia aseita on yli 30, hirviöitä parikymmentä, erilaisia haarniskoja 100 ja New Game+ -tasokatto nousee lukemaan 100. Pääsin näkemään vain kolmen tunnin maistiaisen kokonaisuudesta, mutta ainakin sen perusteella puheille sisällön huimasta määrästä on katetta.

Witcher on aina ollut hyvin tarinavetoinen kokemus, mutta siitä huolimatta pääpelin dialogi pysytteli minimalistisissa lukemissa. Tilanteet selvitettiin usein joko toiminnalla tai vastaavasti mahdollisimman vähillä lätinöillä. Blood and Wine tekee tähän muutoksen, mikä näkyy jo laajennuksen alkutahdeissa. Välivideoita on aiempaa enemmän, ja keskustelua vaativaa kanssakäymistä on silmiinpistävissä määrin lisätty. Itse en pidä tätä missään mielessä huonona asiana, mutta samalla noteeraan räikeän eron tarinankerronnassa pääpeliin verrattuna. Harmillinen puute on se, että Geralt tutkii rikospaikkoja täsmälleen yhtä tylsästi kuin ennenkin. Vasen liipaisin käynnistää noiturinäön, ja punaisena hohtavien kohteiden luona painetaan nappia. Tämän jälkeen Geralt suorittaa yksinpuhelun, ja näin tarina etenee.

Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että valikoiden käytettävyyttä on parannettu. Omien tavaroiden tarkistaminen sujuu varsin liukkaasti, kun ennen esimerkiksi omien noiturijuomien selaaminen oli melkoista tuskaa. Myös kartan käytettävyys on aiempaa helpompaa, mikä tietenkin nopeuttaa ympäristön hahmottamista. Pääpelin yksi keskeisin piirre hahmonkehityksessä oli erilaisten seppien etsiminen, ja heidän luonaan varusteiden päivittäminen alati paremmiksi. Tätäkin ominaisuutta on laajennettu, joten muotitietoiset pelaajat varautukoot. Hauskana lisänä oman haarniskan ulkonäköä voi muokata erilaisilla väriaineilla. Kokeilin tietysti heti possunpunaista sotisopaa, ja hyvin tuntui toimivan.

Hahmonkehitystä on muutettu merkittävästi. Ensimmäinen lisäys on neljä uutta paikkaa kykyjä monipuolistaville lisämutaatioille. Tämän lisäksi hahmonkehitysvalikon keskellä on eräänlainen emomutaatio, jonka sisällä on kokonaan oma kykypuunsa. Uusittu mutaatiovalikko vaatii runsaasti kokemuspisteitä täyttyäkseen, joten se on suunniteltu New Game+ -tilaa ajatellen. Pelinkehittäjät olivat itse vieressä kertomassa järjestelmän käytettävyydestä, eikä se niin sanottu syvin olemus siltikään täysin auennut. Tekijätiimi lienee tietoinen uudistuksen monimutkaisuudesta, koskapa olivat velvoittaneet omia työntekijöitään lehdistöä ohjeistamaan. Onneksi The Witcher 3:ssa on harvoin kiire mihinkään, ja pelituntejakin luvattiin se 30. Näin ollen uuden kykypuun ihmettelyä tulee harrastettua varsin paljon Blood and Winen aikana.

Näkökulmasta riippuen joko harmillisesti tai onneksi taistelujärjestelmä on säilynyt ainakin pääosin muuttumattomana. Hirviöitä vastaan taistellessa kannattaa hopeamiekka edelleen sivellä asianmukaisella öljyllä. Lisäksi tappelu helpottuu, kun muistaa käyttää oikeanmerkkistä taikuutta apunaan. Ja tarvittavat esitiedot ovat edelleen luettavissa pelin sisäisestä kirjastosta koskien erilaisten hirviöiden ominaisuuksia.

Pelintekijät ovat omien sanojensa mukaan panostaneet siihen, että pomotaistoihin verrattavat hirviökähinät olisivat vaihtelevia. Kohtasin testisessioni aikana ladon kokoisen jättiläisen ja kaksi toisistaan poikkeavilla tavoilla liikkuvaa vampyyria. Ainakin kokemani perusteella todella näyttää siltä, että taisteluissa menestyminen vaatii tilanteisiin sopeutumista silmittömän huitomisen sijaan. Pomojen lisäksi kiintoisaa on se, miten tiettyjen kohteiden muuttuminen vaikuttaa ympäristöön. Esimerkiksi rosvoleirin tyhjentäminen johtaa lähialueiden rosvojen vähentymiseen, mutta samaan aikaan tyhjäksi jäänyttä leiriä asuttavat puhdistuksen jälkeen hirviöt.

The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt

Viimeinen merkittävä uudistus on aloilleen asettuva Geralt Rivialainen. Tarinan alkuvaiheessa mies nimittäin huomaa perineensä rappiolle jääneen viinitilan. Hänellä ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin palkata henkilökuntaa, ja ryhtyä tuottamaan omaa Butcher of Blaviken -nimistä viiniään. Noin käytännössä tämä tarkoittaa oman tilan laajentamista latomalla runsaasti taalaa tiskiin. Vastineeksi käyttöönsä saa muista peleistä tutun tukikohdan, jonne voi varastoida aseita, haarniskoja, tauluja, kirjoja sun muuta roinaa. Kaikista päivityksistä luvattiin olevan hyötyä hahmonkehityksen kannalta kosmeettisten päivitysten ohella. Itseäni miellytti erityisesti ajatus oman kirjahyllyn rakentamisesta. Pääpelin kuluessa vastaan tuli jos jonkinlaista tavaraa, joten tällainen tukikohta olisi ollut hyvä olla olemassa jo alusta alkaen. Toisaalta ehkä tämäkin on osa kehittäjien projektia houkutella pelaajat uudelle kierrokselle New Game+:n avulla.

The Witcher 3: Wild Huntin päättävä laajennus Blood and Wine näyttää muodostuvan nimensä mukaisesti laajennukseksi. Sen pitäisi tarjota kokonaan uusi maisema tutkittavaksi, ja siinä sivussa laajentaa melkein kaikkia jo aiemmin nähtyjä pelimekaanisia toimintoja. Oman viinitarhan hoitaminen ei istu Geraltin hahmoon mitenkään, vaikka onkin pelillisesti mielenkiintoinen lisäys. Uusittuun hahmonkehitykseen uppoutuminen vaatii runsaasti aikaa, ja järjestelmästä kaiken hyödyn ottaminen vaatii New Game+ -tilan käyttämistä. Kesä 2016 näyttäisi kuluvan noiturin saappaissa.

The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
The Witcher 3: Wild Hunt
Tämä on mainos: