Rock Band

Olen viimein tehnyt sen. Asian, jota jokaiselta keikkamuusikolta on todennäköisesti kysytty, yleensä turhaan. Minä tein sen kysymättä, vapaaehtoisesti. Soitin Paranoidin. Tai oikeastaan soitin Paranoidin basso-osuudet. Kitaraa, rumpukapuloita ja mikrofonia pitivät käsissään toiset toimittajat. Ja muutaman tunnin ajan olimme bändi. Rokkibändi.

EA:n julkaiseman Rock Bandin takana on Harmonix, sama pelitalo, joka teki alkuperäisen Guitar Hero -pelin. Sittemmin Guitar Hero -sarja on siirtynyt Activisionin haltuun, ja nykyisin EA:n omistuksessa oleva Harmonix on päättänyt haukata isomman palan. Pelien perusidea on hyvin samanlainen, mutta Rock Bandissa soitetaan kitaran ja basson lisäksi myös rumpuja ja lauletaan. Pelin kokonaispaketti sisältää kaksi kitaraohjainta, rummut ja mikrofonin. Ohjaimet liitetään eräänlaiseen USB-hubiin, joten musisointi on langallista.

Rock Bandista huomaa, että Harmonix on halunnut viedä pelikokemusta eteenpäin. Kitaraan on lisätty tuttujen kaulan yläosassa olevien nappien lisäksi viisi soolonappia aivan kaulan alaosaan. Lisäksi kitarasta löytyy efektinuppi, josta voi valita yhden viidestä erilaisesta tehosteesta. Mukana on myös kampi, joka tuntuu tällä kertaa olevan mukana lähinnä fiiliksen luomiseksi. Kitaran rämpytysosa tuntuu hieman jäykemmältä kuin Guitar Hero -kitarassa. Kaulanapit puolestaan ovat löysemmän tuntuisia, joten uusi Fender Stratocaster -kitara vaatii hieman totuttelua. Siltä varalta, ettei ohjain tunnu mieluisalta, peli tukee myös Guitar Heron kitaroita. Kitara- ja basso-osuudet muistuttavat paljon Guitar Hero -pelien antia, ja GH-veteraanit ovat varmasti kuin kotonaan Rock Bandinkin parissa.

Pelin mukana tuleva mikrofoni on Logitechin valmistama, ja se vaikuttaa laadukkaalta. Peli tunnistaa lauluosuuksista sekä nuotin että sanat, joten hymistelemällä ei pärjää. Solistin ei passaa ujostella, ja hauskinta olikin fiilistellä täysillä. Karaokebaarien kiertämisestä on näköjään apua myös videopeleissä. Kukapa olisi arvannut?

Pelin hankalin, mutta samalla myös kiehtovin osuus oli rumpujen soitto. Pelaajan eteen laitetaan erivärisillä reunuksilla koristeltu neljän rummun setti ja jalan alle isketään bassorumpupoljin. Koordinaatiokeskuksen varasulakkeet kärähtävät jo siinä vaiheessa, kun pitää iskeä haitsulla tasatahtia ja vuorotella bassorummun ja virvelin välillä. Medium-taso vaikutti sopivan haastavalta ummikkorumpalille, ja expertissä lienee tahkottavaa kokeneemmillekin rytmikoneille. Rumpujen asettelu on melko looginen. Ristiohjain ja muut ohjainnapit on kuitenkin sijoitettu aivan rumpusetin etuosaan, johon innostunut kapulakäsi saattaa helposti iskeä puutavaraa. Peli keskeytyi muutamaan otteeseen, kun kapula kalahti start-näppäimeen, joten nappien sijoittelua olisi voinut miettiä tarkemminkin. Basaripoljin on melko löysä, joten sen päällä ei voi lepuuttaa jalkaa. Tästä syystä rummuttamisesta tulee etenkin bassorumpupainotteisemmissa biiseissä raskasta. Rummutusasentoon kannattaakin kiinnittää huomiota.

Käytettävissä oli valitettavasti vain 15 biisiä, joista soitetuimmiksi nousivat Bon Jovin Wanted Dead or Alive, Soundgardenin Black Hole Sun ja Red Hot Chili Peppersin Dani California. Suurin osa pelin biiseistä on alkuperäisessä muodossaan, joten musiikkikokemus on aidon kuuloinen. Vaikuttaa siltä, että Rock Bandista on tulossa todellinen bilepelien kuningas. Yksinpeli on melko lailla sitä samaa kuin Guitar Herossakin. Siitä, onko tämä hyvä vai huono asia, voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Parhaimmillaan Rock Band on joka tapauksessa kavereiden kanssa nautittuna.