Prey

Arkane Studios on viime vuosina keskittynyt tarinavetoisiin ensimmäisen persoonan peleihin. Panostus on kannattanut, kuten voidaan todeta kummastakin Dishonored-pelistä. Gamereactor pääsi katsomaan, mitä studiolla on tarjota tulevassa Prey'ssa.

Esittelyn aluksi päähenkilö Morgan Yu löysi itsensä tunneliverkostosta Talos 1 -nimisen avaruusaseman uumenista. Pätkän tarkoituksena oli osoittaa, että päämäärään on useampi kuin yksi reitti. Peli on alfavaiheessa, mutta näyttää jo nyt upealta. Uskomatonta kyllä tunnelit riittivät osoittamaan tämän. Kuunvalo heijastui halkeamista, ja pienet kappaleet leijuivat matalassa painovoimassa. Luotu tunnelma on käsin kosketeltava.

Kummalliset oliot nimeltä typhonit pyörivät avaruusaseman sisä- ja ulkopuolella. Vastaan tulleet cystoidit ovat pieniä pirulaisia, jotka reagoivat ääneen ja räjähtävät osuessaan kohteeseen. Moinen on suuri ongelma, jos pelaaja leijuu alhaisessa painovoimassa voimatta kiertää olioita. Näin ollen on kokeiltava jotain muuta, ja juuri siihen Arkane Studios haluaa rohkaista.

Esittelyssä Morgan Yu otti lähellä leijuvan tuolin ja heitti sen tunnelin vasemmalle puolelle. Cystoidit muuttivat leijuntarataansa kiinnittyen tuoliin ja possahtaen komeasti. Avaruuspuvun hiljaisia rakettimoottoreita käyttäen kaasuteltiin seuraavaan huoneeseen, jossa ei ollutkaan irtoesineitä apuna. Tunnelin reunalla kulkevaa putkea ammuttaessa pistooli jumittui: aseet hajoavat ajan kuluessa. Huollon puutteessa aseet alkavat ensin jumittua, ja lopulta ne hajoavat kokonaan. Ammuksia ei ole pelissä liiaksi tarjolla, joten tuliaseisiin turvautumista on pidettävä viimeisenä vaihtoehtona. Dishonorediin verrattuna Arkane Studios luonnehtiikin Prey'ta selviytymisen roolipelisimulaatioksi.

Aseiden kärsimisen ohella vaikutuksensa on silläkin, miten paljon vahinkoa itse ottaa pelaamisen aikana. Jalan katkaiseminen lyhentää energiamittaria, ja saa Morganin nilkuttamaan. Suurin osa vammoista on parannettavissa ainoastaan erityisissä lasareteissa. Joitakin lääkintätarvikkeita pystyy onneksi valmistamaan laitteessa nimeltä fabricator. Kyse on 3D-tulostimesta, joka valmistaa tietyistä lähtöaineksista haluttuja tavaroita, kuten aseita ja käytettäviä esineitä. Tarvittavat raaka-aineet kerätään yleensä recycler charge -aseella, joka muistuttaa kranaattia. Tämän tavaran heittäminen roinan keskelle saa aikaan minikokoisen mustan aukon, johon raaka-aineet (ja viholliset) imeytyvät. Pahikset saattavat tosin selviytyä moisesta, joten kyse ei ole helposta konstista hankkiutua vastustajista eroon.

Uudelle alueelle päätyminen johtaa tietenkin uusien vihollisten kohtaamiseen, ja siinä sivussa uusien voimien saamiseen. Näitä voimia nimittäin saadaan skannaamalla pahiksia Metroid Primen malliin laitteella nimeltä psychoscope. Samalla saa tietää lisää vihujen taustasta, voimista, niiden heikkouksista ja toki myös vahvuuksista. Jokaisen vihun voi skannata vain muutaman kerran ennen kuin toiminto lakkaa tuottamasta tuloksia. Kun tätä prosessia riittävästi toistaa, pääsee käyttämään neuromodia eli silmään asetettua esinettä. Esittelyssä nähtiin seuraavia erikoisvoimia: mimic, superthermal, kinetic blast, remote manipulation, leverage, lift field ja psychoshock.

Nimistä voi päätellä, että vastaavanlaisia superkeinoja on nähty muissakin peleissä. Prey'ssa konsteilla on kuitenkin yleensä useita käyttötarkoituksia. Mimic paitsi kätkee kohteensa, myös mahdollistaa ahtaisiin paikkoihin pääsemisen muuttamalla pelaajan joksikin pieneksi esineeksi. Lift fieldilla nostellaan esineitä, toisin sanoen myös pelaajaa itseään. Uusien voimien keräämisellä on myös seurauksia. Mitä nämä seuraukset ovat, ei vielä suostuttu täsmentämään. Ehkä ne vaikuttavat jollakin tavalla tarinaan.

Päätarina on kuulemma kaikille sama, mutta niin sanottu metroidvania-pelaaminen tarkoittaa sitä, että eri osa-alueet paljastuvat hieman erilaisessa järjestyksessä sen mukaan, miten niitä löytää. Dishonoredin tyyliin myös tehtyjen tappojen lukumäärä vaikuttaa lopputulokseen. Suurin osa avaruusasemalla kohdattavista ihmisistä on oliotyypin nimeltä telepathin hallinnassa. Esittelyssä nähtiin tämäkin pahis.

Telepaatilla on useita erikoiskykyjä, kuten kinetic blast ja psychoshock. Ensimmäisellä kohtaamisella esittelijä koetti hidastaa pahista käyttämällä GLOO-kanuunaa, mutta jokseenkin huonolla menestyksellä. Pelaajan ympärille parveilemaan tulleet telepaatin ohjastamat ihmiset hoitivat homman loppuun. Toisella kerralla esittelijä naamioitui seinässä olevan metallilevyn näköiseksi, hiippaili ympäri aluetta tekemällä jokaisen ihmisen yksi kerrallaan vaarattomaksi. Pääpahis kaatui lopulta mimicin, psychoshockin, haulikon, GLOO-kanuunan ja recycler chargen yhdistelmällä. Esittelijä painotti myös, että kohtaamiset voi joskus välttää kokonaan tai ainakin helpottaa oloaan tekemällä sivutehtäviä.

Avaruusasema Talos 1 on avoimempi kuin Dishonoredin maailma. Oikeilla erikoiskyvyillä pääsee liikkumaan vaivatta eri paikoissa. Tekijöiden mukaan erilaisten kykyjen tasapainottaminen on ollut suuri haaste. Pelaajan menoa ei haluta rajoittaa, mutta toisaalta hänestä ei saa tehdä voittamatonta. Tämä on vaatinut paljon ajatusta sen suhteen, ettei pelaaja jää jumiin tietyn erikoiskyvyn puuttuessa. Samaan aikaan maailmassa on oltava oikoreittejä niille, jotka ovat löytäneet jonkin päheän ja harvinaisen voiman käyttöönsä.

Pelattavat ympäristöt ovat vaihtelevia. Peli sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, ja avaruusaseman arkkitehtuuri heijastaa omanlaistaan 60- ja 70-lukujen tunnelmaa. Yksityiskohtien määrä on valtava, joka luo jokaisesta paikasta elävän tuntuisen. Kerättävät esineet saattavat paljastaa salaisia alueita, joten paikkojen tutkiminen kannattaa.

Prey onnistui tekemään vaikutuksen. Ympäristöt vaikuttavat persoonallisilta ja eläviltä, mikä kannustaa tutkimiseen. Varsinainen pelaaminen vaikutti monipuoliselta antaen runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Jos eri osa-alueiden tasapainotus onnistuu, saattaa Arkane Studiosilla olla käsissään menestystuote.