Prey

Alkujaan vuonna 2006 ilmestyneelle Preylle kehitetty jatko-osa on pitkän vääntämisen jälkeen muuntautunut itsenäiseksi pelikseen jatkon sijaan. Kehityksestä vastaava Arkane Studios nousi pinnalle mainion Dishonored-sarjansa myötä, jonka pelimekaniikka tuntuu vahvasti myös uudistuneessa Preyssa. Ensimmäisen pelitunnin kattavaan ennakkodemoon olikin helppo päästä sisälle. Alkuperäisteoksen ei onneksi tarvitse olla ennestään tuttu. Testauksen lyhykäisyyden vuoksi omintakeisimmat taidot ja maisemat jäivät vielä kokonaan esittelemättä.

Pelaajan ohjastama Morgan Yu herää aurinkoisena aamuna Talos 1 -avaruusasemalla sijaitsevasta kattohuoneistostaan rutiinimaisia laboratoriotestejä varten. Testikammioita läpikäydessä laboratorion pimeistä nurkista hyökkäävät varjomaiset typhon-rodun mimic-alienit, jotka teurastavat Morgania lukuun ottamatta muun henkilökunnan. Muistikatkoksen jälkeen Morgan herää jälleen aurinkoisesta asunnostaan, mutta jotakin on tällä kertaa selvästi pielessä. Ensimmäiseksi aseeksi löytyy jakoavain, jolla romutetaan asunnon valtavat ikkunat ja kirjaimellisesti myös kulissit. Morganin asunto itsessään paljastuukin laboratorion sisällä olevaksi tarkkailukeskukseksi, ja jokaista hänen liikettään on seurattu ja ennalta ohjattukin. Kulissien takana odottaa murhaava typhonin invaasio ja toivon mukaan vastaukset hahmon omaan identiteettiin. Niin ja tietysti vastaus siihen miten avaruusasema on ajautunut kaaokseen. Identiteettiin voi itse vaikuttaa valitsemalla Morganin sukupuolen, mutta tämä on mykälle sankarille vain kosmeettinen lisä.

Preyn mutkikasta sci-fi-juonta avataan hahmojen dialogin lisäksi myös lukuisilla sähköposteilla, äänitteillä ja erinäisillä kirjeillä. Näitä tuli jo ensimmäisen tunnin aikana vastaan jokaisessa huoneessa. Ympäristöt vaihtelevat kolkoista ja kylmistä laboratorioista lämpimiin Art Deco -suuntauksen toimistoihin ja halleihin, jotka muistuttavat hyvin paljon kahden ensimmäisen Bioshockin miljöötä. Arkane Studios on toiminut jälkimmäisen kehitystyössä avustajana, eikä "avaruuteen sijoittuva Dishonoredin ja Bioshockin yhdistelmä" ole lainkaan kaukaa haettu tai edes yksilöllinen mielipide mitä Preysta on sanottu. Talosista nähdyt osiot ovat täynnä yksityiskohtia ja väriloistoa, joten tyylisuuntauksellisesti vaihtelevaa avaruusasemaa on visuaalisesti miellyttävä tutkia.

Pelimaailma haarautuu omiksi osioikseen avaruusaseman valtavan ja monikerroksisen aulan kautta, josta uusille alueille edetään kulkukorttien tai hakkeroinnin avulla. Jo aulasta alkaen tuleekin vastaan aarteita, jotka ovat vielä pelaajan ulottumattomissa puuttuvien kykyjen vuoksi. Näin ollen samoja ympäristöjä tullaan koluamaan uusiksi. Myös avaruuden painottomuuteen on jossakin vaiheessa peliä mahdollista päästä.

Vaikka avaruuden pimeydessä kuljetaan alieneita vastaan taistellen, pysyy peli silti lähempänä toimintaa kuin vaikkapa alkuperäisen Dead Spacen kaltaista painostavaa ja kylmää kauhua. Mimicit pääsivät pari kertaa yllättäen säikäyttämään, jolloin tunnelma muuttuu rauhallisemmasta tutkimisesta äänekkääksi ja hieman pakokauhuiseksikin niukan asevarustuksen kanssa.

Jakoavaimen lisäksi demossa ehdittiin ampua muutama hauli ja tutustua GLOO Cannon -nimiseen liimatykkiin, jolle voi povata käyttöä myös ongelmanratkaisussa. Liima pysäyttää mimicit hetkeksi, jolloin ne voi murskata rauhassa jakoavaimella. Sillä voi rakentaa myös vaihtoehtoisia polkuja ja sulkuja. Morgan pystyy kehittämään vahvuuden, hakkeroinnin ja rakentamisen kaltaisia voimia ajoittain löytyvillä neuromod-laitteilla. Voimia seulotaan kykypuun läpi, ja lopulta ne äityvät yli-ihmismäisiksi. Alieneita vastaan Morgan saa tasoitusta kerätessään näiden voimia, kuten kyvyn muuntautua erilaisiksi esineiksi kahvikupista turretteihin. Demossa näitä kykyjä ei kuitenkaan esitelty. Turretteja pelaaja voi poimia mukaansa ja asettaa haluamilleen paikoille puolustukseksi. Muutoinkin pelimaailma on pullollaan erinäistä irtotavaraa pöytälampuista tuoleihin, joita voi kantaa ja heitellä vaikkapa aseena käyttäen.

Aseiden ja muun tarpeellisen lisäksi mukaan tarttuu paljon roinaa ja roskaa, jotka pystyy muuttamaan raakamateriaaleiksi kierrätyspisteillä. Raakamateriaaleista taasen kasataan uusia hyötytarvikkeita, joten banaaninkuoret kannattaa poimia mukaan. Liiallisen tavaramäärän voi säilöä inventaariosta omaan säilytyspisteeseensä.

Jo normaalilla vaikeustasolla taistelu mimiceja vastaan liimatykillä ampuen ja jakoavainta huitoen tuntui ajoittain haastavalta, ja kuolema yllättikin muutamaan kertaan äkkiväärästi liikkuviin vihollisiin tottuessa. Mimicit pystyvät soluttautumaan ympäristöön ottamalla minkä tahansa muodon, jolloin ne saattavat hyökätäkin mistä tahansa. Muutoin eteneminen tuntuu idioottivarmalta ja alkupuolen pulmat viedään kädestä pitäen läpi. Tarvittavat salasanat löytyivät aina koneiden näytöissä olevilta muistilapuilta, ja kulkukortit lojuivat näkyvillä paikoilla ovien lähettyvillä. Edetessä on mahdollista valita myös vaihtoehtoisia reittejä ovien sijasta ja ainakin tuuletuskanavissa pääsee ryömimään. Pelaajalla pitäisi olla myös mahdollisuus vaikuttaa päätöksillään tarinan kulkuun, mutta tässä vaiheessa ei ole vielä tiedossa ovatko vaikutukset enemmän pieniä dialogin muutoksia vai loppuratkaisuunkin vaikuttavia käänteitä.

Prey vaikuttaa demon ja ennakkovideoiden perusteella lupaavalta vaikkakin osittain kovin tutulta. Sen mielenkiintoisimmat ominaisuudet, kuten pelaajan muovaantumiskyky esineiksi ja aseiksi, jäivät vielä kokematta. Lähtökohdat ovat silti erittäin lupaavat. Tarinan lopullisesta nivoutumisesta on myös vielä mahdoton sanoa, kuinka intergalaktisiin sci-fi-sfääreihin se käänteineen ja taustoineen tulee menemään. Arkane Studiosin ja Bethesdan aiemmat työt huomioiden on kuitenkin lupa odottaa kiinnostavaa avaruustoimintaa, kunhan Prey saa tarpeeksi pesäeroa edeltäneisiin vertailukuviinsa.