MotoGP 09/10

MotoGP-oikeuksia hallinnoiva Capcom on täksi vuodeksi tehnyt merkittäviä muutoksia sarjansa kehitykseen. Kehittäjän paikalle on palkattu toistaiseksi melko nimetön Monumental-studio, joka nappaa vastuun Superbike-sarjastaan paremmin tunnetulta Milestonelta. Monumental ei ole kuitenkaan täysin keltanokka kaksipyöräisten kahvoissa. Studion suojissa puuhailee itse asiassa samoja heppuja, jotka olivat Climaxilla nostamassa THQ:n pärräsarjaa maineeseen. Kehitystiimin vaihdos herättää varmasti faneissa kiinnostusta viime vuoden pettymyksen jälkeen.

MotoGP 09/10:n tavoitteet ovat heti alusta alkaen korkealla. Kaikki keskeisimmät pelitilat on pistetty remonttiin ja vaikutteita on imetty autopelien huipuista. Pelistä on esimerkiksi yritetty tehdä edeltäjäänsä mielenkiintoisempi lisäämällä kilpailuihin Need for Speed: Shiftin kaltaisia tyylibonuksia. Tyylipisteiden ansiosta ruutulipulle ensimmäisenä ehättäminen ei ole kaikki kaikessa, vaan nätti ajosuoritus riittää. Uran kannalta suotuisia pisteitä heruu muun muassa ajolinjaa noudattamalla, ohituksia tekemällä ja vastustajia painostamalla. Keuliminen ja yleisölle vilkuttelu katsotaan myös hyväksi. Kaikenlainen kolarointi sen sijaan verotetaan loppupisteistä.

Aiemmin puisevalta tuntuneen uratilan moniulotteisuutta on ehostettu lisäämällä ajamisen oheen oman tiimin managerointia. Kaikki alkaa ruohonjuuritasolta 125-kuutioisen pikkupyörän valitsemisella ja oman brändin luomisella. Myöhemmin ansaittavia palkintorahoja pelaaja voi käyttää esimerkiksi PR-henkilöiden ja insinöörien palkkaamiseen. Hyvästä henkilökunnasta on konkreettista apua, sillä insinöörien tekemä kehitystyö pitää pyörän kilpailukykyisenä ja PR-henkilöiden neuvottelemat sponsorisopimukset takaavat tasaisen rahavirran kasvavan tiimin tarpeisiin. Pelaajan pitää vain huolehtia, että radalla syntyy sponsoreita tyydyttäviä tuloksia. Kokemuksen karttuessa yhä useampi pyörävalmistaja tarjoaa ajokkejaan pelaajan tiimille -- ura urkenee ensin 250-kuutioisiin ja siitä Mika Kallion tähdittämään MotoGP-luokkaan asti.

Varsinaisen uratilan kylkeen on lykätty myös Arcade-tila, joka virtaviivaistaa pelikokemusta karsimalla kaiken ylimääräisen varsinaisten kilpailujen ympäriltä. Ruudun yläreunassa tikittää klassinen armonaika kohti ehtymistään, joten pelaajan on pistettävä pökköä pesään ja hankittava lisäaikaa taittamalla radan sektorit mahdollisimman tiuhaan tahtiin. Koukkuna on se, että myös Arcade-tilan voi pelata kauden mittaisena koitoksena, jolloin yksi ja sama kello tuottaa jännitystä koko kauden ajan. Jos yhdessä kisassa möhlii pahasti, voi mestaruusunelma katketa siihen.

Pelimuotojen valikoimaa täydentävät tietysti perinteinen kausitila ja uudistettu moninpeli. Kauden voi ajaa kaikissa kolmessa luokassa, kunhan on ensin päässyt tarvittavan pitkälle muissa pelimuodoissa. Erityisen mielenkiintoiselta kuulostavat mukaan luvatut nettiominaisuudet. Pieni vinkki niistä on jo pelin nimessä, sillä Capcom aikoo tarjota ilmaista ladattavaa sisältöä kaudelta 2010 pitäen pelin tuoreena pidempään. Odotetusti nettipelikin on mukana, mutta pelkän päristelyn lisäksi uutukaisessa pääsee myös seuraamaan käynnissä olevia ajoja.

Eräs MotoGP 08:n perisynneistä oli se, että peli yhdisteli realistista pyöräsimulaatiota ja yksioikoista kaahailua ilman sen selkeämpää linjaa. Lopputuloksena peli ei oikein tyydyttänyt kummankaan yleisöä. Nyt sarja kurvaa entistä lähemmäs kaahailua, sillä MotoGP 09/10 pyrkii tekemään ajamisesta hauskaa aloittelijoillekin. Uudistettuja ajoapuja käyttämällä turhasta liukastelusta ei tarvitse huolehtia, vaan pelaajat voivat keskittyä pyörän kallisteluun, mikä jo sinällään tarjoaa paljon haasteita autopeleihin tottuneille. Lisäksi Forza Motorsportin kaltainen dynaaminen ajolinja opastaa parhaan linjan löytämisessä ja virheet voi myös korjata Race Driver: Gridistä tutulla takaisinkelauksella.

Merkittävää on se, että pelimoottoriin tehdyt parannukset kiidättävät ruudunpäivityksen silkkiseen sulavuuteen. Se puolestaan antaa ratkaisevasti paremman vaikutelman pyörien huippunopeuksista kuin MotoGP 08. Vaikka grafiikka yleisesti ottaen ei ole ihmeellistä, antaa jouhevuus juuri tarvittavaa painokkuutta kaasukahvan vääntämiselle. Mutkia taittaa mielellään ja sijoitukset vaihtuvat taajaan. Suurin kolaus ajomallille tulee pyörien oudosta tavasta kallistua, sillä pyörät eivät edelleenkään näytä kulkevan renkaidensa päällä. Nivel näyttäisi olevan jossain ajajan takaliston paikkeilla, mikä tekee pyöristä hieman leijuvan näköisiä.

Syvällisempi katsastelu paljasti ennakkoversiosta muitakin pikku puutteita, joihin toivoisi muutosta. Esimerkiksi pyörien säädettävyys oli varsin rajallista eivätkä mällit tuntuneet haittaavan matkantekoa. Pahimmillaan kompromissit kiusasivat jo käytettävyyttä, kun keskeistä informaatiota piiloteltiin pelaajan katseilta. Uratilan aika-ajoissa tuntui olevan täysin mahdotonta vertailla vauhtiaan kanssakilpailijoihin ennen aika-ajon päätöstä. Väliaikojen puute oli jotain käsittämätöntä, joka tuskin vetoaa sen enempää simulaatiofaneihin kuin kaahailijoihinkaan. Toivottavasti puute ei ole lopullinen.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ennakkoversio jätti yllättävän hyvän jälkimaun. MotoGP 09/10 on ehdottomasti viemässä sarjaa oikeaan suuntaan ja herättelee muutaman heikomman pärräilyvuoden jälkeen uutta uskoa lajityypin tulevaisuuteen. Jos peliin ehditään vielä tekemään parannuksia, luvassa voi olla pitkästä aikaa kohtuullisen railakas ratamoottoripyöräilypeli.