Battlefield: Bad Company 2

Tammikuun lopulla startannut PC-beta poikkeaa Playstation 3:lla aiemmin järjestetystä konsolibetasta monessakin mielessä. Ilmeisin ero tulee testiversion peliympäristössä, joka on vaihtunut aavikon pölystä lumiseen Port Valdezin teollisuussatamaan. Kentän vaihtuminen tietysti vaikeuttaa hieman suorien vertailujen tekemistä, mutta PC-betasta paljastui silti paljon rohkaisevia piirteitä, jotka tekevät tulevasta PC-versiosta varteenotettavan vaihtoehdon konsolipainoksille.

Yksi merkittävä muutos koskee nettipelin palvelinjärjestelmää. Pelejä voi hakea konsoliversioiden tapaan automatisoidusti, mutta sen ohella pelaajat voivat listata suosikkipalvelimensa palvelinlistaan ja siirtyä peleihin sitä kautta. Listan avulla on helppo hypätä juuri niille palvelimille, joiden tietää toimivan viiveettömästi. Lisäksi PC-versiossa on mahdollista vuokrata omia palvelimia esimerkiksi klaanin käyttöön. Samalla otteluihin voi määritellä juuri ne asetukset, jotka sopivat parhaiten omiin tarkoituksiin. Klaanipelaaminen on huomioitu myös pelin sisäisessä kaverilistassa ja pelaajien nimissä, joihin jokainen voi lisätä merkinnän omasta klaanistaan.

Pelillisesti PC-versio ei tee suurta pesäeroa konsoliversioihin, vaan lähinnä kasvattaa taistelujen mittakaavaa. Betassa käytetyssä Rush-pelimuodossa amerikkalaiset puolustivat satamaa venäläisten hyökkäykseltä. PS3-betan tavoin kenttä avautui sitä mukaa, kun hyökkääjät onnistuvat tuhoamaan puolustajien asemia. Ominaisuuden ansiosta taistelut eivät junnanneet samassa paikassa, vaan peliin syntyi mukava vaikutelma vyöryvästä rintamalinjasta. Merkittävin ero ilmeneekin pelaajamäärissä. Konsoleilla Bad Company 2:ssa taistelee enimmillään 24 pelaajaa, kun taas PC:llä mukaan mahtuu 32. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kummallakin joukkueella on neljä sotilasta enemmän, mikä lisää sodan vimmaisuutta.

Kohonneesta pelaajakatosta huolimatta taistelujen tasapainotus tuntui edelleen varsin vakuuttavalta. Muutamaa räikeää alivoimatilannetta lukuun ottamatta ottelut venyivät lähes aina kalkkiviivoille niskavillat pystyyn nostattavaksi loppukahinaksi. Tämä ei ole aivan mitätön saavutus, sillä kahakassa sohii jalkaväen lisäksi helikoptereita, panssarivaunuja ja mönkijöitä. Pauketta siis piisaa, mutta ihme kyllä mikään aselaji ei tuntunut ylitsepääsemättömän voimakkaalta. Ei ehkä realistista, mutta pelin hauskuuden kannalta oleellista.

Bad Company 2 korostaa joukkuepelaamista tukemalla eri hahmoluokkia ja joukkueiden sisällä muodostettavia ryhmiä. Tiukasti yhdessä pelaavaa ryhmää on vaikea nitistää, jos mukana on kavereita herättelevä lääkintämies, panssareilta hätistelevä sinkomies ja täydennyslippaita jakeleva rynnäkkösotilas. Kätevänä piirteenä kaatuneet voivat myös palata rintamalle ryhmänjäsenten välittömään läheisyyteen. Se vähentää turhan ravaamisen tarvetta ja pitää toiminnan tempon korkeana. Tiimipeli tuntui toimivan yllättävän hyvin vieraidenkin kanssa. Asiaan ei voi olla vaikuttamatta se, että peli palkitsee kokemuspisteillä paitsi tapoista myös joukkueenjäsenten avustamisesta. On paljon houkuttelevampaa lääkitä joukkuetovereita, kun tietää saavansa vaivanpalkaksi entistä parempia varusteita.

Yksi hyvä esimerkki pelin oivallisesta tasapainotuksesta ilmenee tarkka-ampujaluokassa, josta voisi syntyä ärsyttävä tappaja kenttien suuren koon vuoksi. Tähtäilyn tehoa on lievitetty simuloimalla ampujan hengitystä ja luodin lentorataa, joten tappavien otsanappien jakelu kilometrin päästä vaatii paljon enemmän taitoa kuin ensisilmäyksellä kuvittelisi. Jotta luoti osuisi kohteeseensa, tähtäinristikon on ampumahetkellä osoitettava sopivasti kohteen yli, mikä antaa luodille varaa pudota. Ominaisuus nousee arvoonsa erityisesti PC:llä, jolla pikkutarkka hiiriohjaus johtaisi helposti kahden kiikarikiväärikomppanian asemasotaan.
Ainoan pettymyksen PC-betassa koin siinä, että Port Valdezin perusajatus on vähän liiankin samanlainen PS3-betassa nähtyyn Africa Harboriin verrattuna. Olisi ollut hauska testata täysin erilaista kenttää, joka olisi mahdollistanut uusia taktiikoita. Täytyy vain toivoa, että lopullisen pelin kenttävalikoimassa on muitakin kuin rannikkokaistaleita.

Graafisesti PC-beta näytti lupaavalta, vaikka Crysisin veroisiin paratiisimaisemiin on pitkälti matkaa. Edistyksellisimmät karkit pelissä saadaan käyttöön vain aivan uusimmilla DirectX 11 -näytönohjaimilla tai 3D-laseilla, mutta vähemmälläkin pääsee mainiosti sodan tunnelmaan. Erityisesti taistelun runtelemat ympäristöt ja ilmassa leijuva tomu tekivät vaikutuksen. Paikoin oli vaikea nähdä eteenpäin, kun räjähdykset riuhtoivat rapaa ympäriinsä ja joka puolella tuprutti palavia tankinraatoja. Suurtaistelun tunnelmaa välittävät jykevästi myös aseiden äänet, jotka ovat ehkä parhaimmat missään sotapelissä.

Aivan ongelmatonta ei betan toiminta sentään ollut, sillä se kyykytti neliydinprosessorilla ja Geforce 8800 -näytönohjaimella varustettua testikonetta odotettua kovemmin. Ilkeimmäksi tehosyöpöksi osoittautui kuvan kolmiulotteisuutta parantava ambient occlusion -tehoste, joka oli kohtuuttoman raskas ja vaikeutti tähtäilyä modernin LCD-monitorin kaipaamilla korkeilla resoluutioilla. Onneksi Dice on luvannut hioa tehosteen toimintaa vielä ennen pelin julkaisua.
Kaiken nähdyn jälkeen Bad Company 2 vaikuttaa vahvalta tulokkaalta kevään muhkeaan pelitarjontaan. Dicelle on nostettava hattua siitä, ettei se sorvaa peliä vain yhden laitteen ehdoilla, vaan ottaa huomioon sekä konsoli- että PC-pelaajien erityistarpeet. Valmis tuote sisältää vielä tarinavetoisen yksinpelikampanjan, johon pureudutaan myöhemmin arvion merkeissä, mutta puhtaasti nettipeliä ajatellen luvassa näyttäisi olevan yksi räjähtävimmistä viihdepaketeista pitkään aikaan - pelialustasta riippumatta.