Little Big Planet 2

Kriitikoiden ja fanien rakastama Little Big Planet ihastutti myös GR:n toimituksen, ja jokainen on viettänyt aikaa rullalautaillen ja tasoloikkien kavereiden kanssa tai rakennellen omia ratoja. Media Moleculen peli on kerta toisensa jälkeen vakuuttanut sekä pelattavuudella että kenttäeditorin uskomattomalla joustavuudella ja monipuolisuudella. Peliä voi syystä pitää vallankumouksena ja virstanpylväänä pelaajien kehittämän materiaalin tuomisessa osaksi konsolipelikokemusta. Sellaisella ansaitsee jo mestariteoksen kannukset.

Little Big Planet oli itse asiassa niin hyvä, että se ei varsinaisesti edes tarvinnut jatko-osaa. Rakentelu oli jo huippuunsa hiottua, materiaaleissa ja palikoissa riitti, eikä aikakaan pure niihin asioihin, jotka pelissä viehättävät. Mitä jatko-osa enää voisi lisätä?

Little Big Planet 2:n myötä Media Molecule vastaa kysymykseen - ja poistaa viimeisetkin rajoitukset. Pelaajaa ei enää rajoiteta tasoloikkaan. Tällä kertaa jos haluat rakentaa tuiman räiskinnän, peli auttaa juuri siihen päämäärään ilman edellisessä osassa pelaajat tasohyppelyyn kahlinneista rajoitteita.

Studio kertoo rakastaneensa sitä, miten rikasta mielikuvitusta pelaajakunta luovuudellaan esitti, ja heihin teki vaikutuksen, miten kenttätyökaluilla saatiin aikaiseksi asioita, joita studio ei edes ajatellut. Usein erikoisimmat ideat keskittyivät ihastuttavaan retroiluun sekä pelityyppeihin Little Big Plantin virallisten lajityyppirajojen ulkopuolelta. Siksi pelaajille päätettiin antaa entistä paremmat edellytykset toteuttaa itseään.

Jatkossa pelaajat pääsevät virittämään puhdasta rallimenoa, toimintaa, roolipeliä ja jopa tappelupelejä, jos siltä tuntuu. Jälkimmäinen luontuu niin, että pelaaja pääsee optimoimaan ruudulla näkyvää dataa ajastimien sun muiden mittarien muodossa, osumapistemittareita unohtamatta. Sitten vain tarvitaan ryhmä hurjia tappelupeliin sopivia pukareita. Media Moledule itse on kuulemma jo rakentanut Command & Conquer -kloonin omia työkalujaan käyttäen.

Merkittävä uudistus on myös mahdollisuus päättää itse, miten ohjaus pelissä toimii. Tasoloikan ohjaus on kaikkea muuta kuin optimaalinen vaikka veneilypeliin, joten Media Molecule tarjoaa ns. Direct Control Seats -mahdollisuutta. Tämä antaa pelaajien päättää, miten ohjaimet luodussa kentässä toimivat, ja laittaa säkkipojan juoksemaan tai vaikka ajamaan autoa. Nykyiseen Little Big Planetiin tehdyt lukuisat Super Mario Bros -tribuutit olivat monesti hankalia pelattavia, koska ohjaus toimi eri tavalla eikä Sackboy käyttäytynyt samalla tavalla kuin Mario. Tällä kertaa pelaaja pääsee viilaamaan ohjausta haluamansa komeuden tarpeisiin ja jopa hyödyntämään Sixaxis-ohjaimen kallisteluominaisuuksia.

Syvällisempien pelitilojen luomisessa auttaa myös se, että pelaajia ei rajoiteta pelin omiin ääniin. Koomisempaa autopelikokemusta hakeva voi nauhoittaa itse päristeltyjä moottoriääniä Sackboyn päästeltäväksi, tai nauhoittaa naapurin vintage-Mustangin 12-sylinterisen moottorin käynnistysmurahduksen pelikäyttöön. Autoon voi lisätä myös töötän.

Laajennettuihin mahdollisuuksiin kuuluu myös tekstikuvausten luonti, mikä antaa pelaajien luoda vaikka eeppisiä roolipeliskenaarioita tai jotain ihan muuta. Jos tämä ei jo riitä luovuudenilmaisuun, pelaajat pystyvät luomaan myös Sackbotteja, tekoälyn ohjaamia säkkipoikia, joille voi ohjelmoida liikkeitä, käytösmalleja ja heikkouksia. Demossa Media Molecule loi diskon, tanssivan Sackboy-hahmon ja siitä 20 kopiota, joille annettiin erilainen persoonallisuus ja vaatetus. Sackbotit voivat myös olla keskenään erikokoisia, ja machinima-fanien tarpeisiin löytyy videoeditointimahdollisuus.

Esikoispeliä pelanneet muistanevat käyttäjänimi Upsilandresin minilaskurin. Media Molecule vaikuttui tyypin ideoista niin, että päätti lisätä Little Big Planet 2:een mikrosirun koko hommaan yksinkertaistamiseksi. Pelaaja pääsee ohjelmoimaan kenttien toimintoja, mutta myös mikromanageroimaan vihollisten liikkeitä ja toimia, jotta ne oikeasti käyttäytyisivät halutulla tavalla.

Kirsikkana kakussa: kenttiä voi nyt kytkeä sarjaan, mikä antaa pelaajan luoda seikkailuja, jossa kaikki omat kentät tulevat vastaan oikeassa järjestyksessä. Lisäksi peliin on tarkoitus lisätä kaikki ykkösosan maksullisessa lataussisällössä esiintynyt materiaali, mikä entisestään laajentaa virittelymahdollisuuksia. Kaikki pelaajat saavat myös LBP.me-tilin, jossa voi tutkailla muiden pelaajien puuhia, esikatsella heidän kenttiään ja niin edespäin.

Edeltäjän hurmaava maanosasta toiseen loikkimisen teema korvataan tällä kertaa aikakausien välillä loikkimisella. Pelaajalle tarjolla ovat esimerkiksi Teknorenesanssi, jossa aikakausi tulkitaan vinkeällä tavalla uusiksi, Neon Propaganda, jossa pelastetaan työläisiä tehtaista kylmän sodan aikaan, kaunisvärinen luontokenttä Designer Organic, sekä retropelitribuutti Hand-Made Arcade pahvipikseleineen.

Lyhyesti sanottuna Little Big Planet 2 lupaa samaa ihastusta ja ihmetystä kuin edeltäjänsä, mutta vain enemmän. Media Molecule puskee jälleen rajoja pelaajille tarjottavien itseilmaisumahdollisuuksien kanssa, ja muuttuu askartelutasoloikasta peliksi, jossa askarrellaan pelejä. Syksylle sijoitettu julkaisu tuntuu ehdottoman odottamisen arvoiselta.