Assassin's Creed: Brotherhood

Brotherhoodin on määrä valloittaa kaupat marraskuun 18. päivä, mutta Gamereactor pääsi testaamaan peliä kunnolla jo ennakkoon Lontoossa pidetyssä tilaisuudessa. Pelasimme peliä Ubisoftin vieraana noin kolmen tunnin ajan ja samalla haastattelimme yksipelitehtävistä vastannutta Julien Laferrièreä.

Aivan kärkeen kysyimme, miksei Ubisoft päättänyt jatkaa pelisarjassa suoraan Assassin's Creed III:een. Laferrièrellä oli heti selkeä vastaus valmiina: hänen mukaan Ezion tarinaan jäi yksinkertaisesti liikaa kerrottavaa ja pelielementtejä, mitä ei ehditty liittää mukaan kakkososaan. Kolmatta osaa haluttiin myös säästää tietoisesti uutta esi-isää varten, joten oli lopulta loogista antaa Ezion viedä oma tarinansa loppuun ennen kokonaan uutta päähahmoa. Laferrière tunnusti, että lisäosan kaltaisen pelin tekemisessä on toki riskinsä. Hän kuitenkin vakuutti, että sisältöä on reilusti täysihintaisen pelin edestä pelkästään yksinpelissä. Sen lisäksi ensi kertaa mukana oleva moninpeli tarjoaa lisää pelattavaa tuntikausiksi.

Assassin's Creed: Brotherhood jatkaa tarinaa tarkalleen siitä, mihin edellinen osa päättyi. Päähahmo Ezio on nyt salamurhaajien johtaja, ja yksinpelissä hänen pitää järjestää veljeskunta uudestaan vastustamaan Temppeliherrain ritarikunnan vaikutusta. Vaikka alussa Ezion elämä näyttää hymyilevän, käy kuitenkin Ezion kodille ja läheisille huonosti. Motivaattori on siten jälleen kerran - ehkä hieman tylsästi - kosto. Testissä ollut pelikoodi oli toki puolitoista kuukautta vanhaa ja viimeistelyä vaille. Tarinan kerronta tai alun tehtävät eivät kuitenkaan aivan vakuuttaneet. Juonta avarrettiin töksähtelevästi ja paikoin tehtävissä oli hieman venytyksen makua. Peli tuntui niin hyvässä kuin pahassakin tismalleen kakkososalta ilman suurempia uudistuksia. Onneksi kuitenkin tahmean alun jälkeen uusia ominaisuuksia alkoi ilmaantua.

Julien Laferrière kertoi tarkemmin Ezion uudesta roolista johtajana. "Pelaaja, eli Ezio, ei ole tällä kertaa vastuussa vain omasta hengestään, vaan myös apureidensa. Ezion tarvitsee apua taistelussaan temppeliherroja vastaan, joten pelin edetessä hän voi rekrytoida uusia nuoria kykyjä mukaan veljeskuntaansa. Rekrytoituja voi sitten kouluttaa ja lähettää tehtäville ympäri Eurooppaa keräämään kokemusta." Taisteluissa kokeneista apureista oli erittäin arvokasta hyötyä, sillä apureiden avulla oli esimerkiksi mahdollista hyökätä kohteeseen useasta suunnasta samanaikaisesti. Taistelut oli kuitenkin syytä valita tarkoin, sillä apurin kuolema oli pysyvä. Pelin nimikko-ominaisuus vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Kevyet roolipeli- ja managerointielementit sopivat salamurhasaagaan erinomaisesti.

Assassin's Creed II:n yksi heikkous oli ehdottomasti itseään toistavat sivutehtävät sekä heikosti hoituva talous. Laferrière vastasi murheisiimme kertomalla, että sivutehtävät on nyt pyritty sitomaan tiukemmin pelin juoneen ja henkilöihin. Tehtäviä saa muun muassa Ezion siskolta ja parhaimmalta ystävältä Leornardo Da Vinciltä. Ne myös liittyvät selkeästi pelialueena toimivan Rooman kaupungin vapauttamiseen Temppeliherrain ritarikunnan ikeestä.

Eri henkilöiden tehtävät on tehty toisistaan poikkeaviksi, joten esimerkiksi Da Vincin tehtävissä koeajetaan ja saadaan palkinnoksi erilaisia, aikaan nähden futuristisia sotakoneita, kun taas Claudian tehtäviin liittyi yleensä hienovaraisempaa ihmissuhdedraamaa.

Rahaa ei puolestaan pitäisi olla niin helppo saada kasaan kuin aikaisemmin. Palkinnoiksi tehtävistä saa tällä kertaa muutakin kuin ropoja, ja Rooman kunnostaminen vaatii aina todellista työtä, ennen kuin kultaa alkaa kunnolla virrata Ezion veljeskunnan kirstuun.

Yksi asia, josta tekijät ovat ylpeitä, on Rooman koko. Kaupungin pitäisi olla vähintään yhtä suuri kuin kakkosen kaikki alueet yhteensä. Sen lisäksi tekijät ovat luvanneet, että Ezio pääsee vierailemaan lyhyesti myös muissa paikoissa. Suvun linnakaupunki Monteriggioni ja Sevilla Espanjassa toimivat esimerkkeinä.

Suuri kaupunki ja sivutehtävät eivät tietysti yksinään takaa riittävää sisältöä. Tämän takia Laferrière mainitsi myös, että edellisosien suositut ongelmanratkaisu- ja tasoloikkaosiot tekevät paluun myös Brotherhoodissa. Lisäksi Animus-laitteessa voi suorittaa erilaisia lisähaasteita minitehtävien muodossa. Ensimmäiset haasteet olivat hyvin yksinkertaisia taisteluharjoituksia ja toimivat lähinnä tutoriaalina. VR-tehtävistä luvattiin kuitenkin jatkuvasti kinkkisempiä, jotta pelaaja ei varmasti pääse liian helpolla. Vaikeustasoon oli muutenkin kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Kokeneille pelaajille molemmat edellisen osat saattoivat tuntua liian helpoilta, ja siksi kaikissa juonitehtävissä on nyt mukana täydellisen läpäisyn lisähaasteet. Ne tarjoavat kovemman vaikeusasteen asettamalla ehtoja ja tavoitteita tehtävien suorittamiselle. Ne ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia, joten ankara vaikeustaso ei pääse pilaamaan keltanokkapelaajien tunnelmaa.

Assassin's Creed: Brotherhoodin moninpeliltä on ensitestien perusteella lupa odottaa jotain tavallisesta poikkeavaa. Kyseessä ei nimittäin ole tavanomaista silmitöntä tappamista, vaan verkossa pelattavissa otteluissa on kyse salakavalasta kissa ja hiiri -leikistä, jossa vaaditaan kärsivällisyyttä ja finessiä. The Ship -moninpeliä muistuttavassa Wanted-pelimuodossa jokainen kahdeksasta osanottajasta saa murhattavaksi yhden pelaajan ja jokainen on jonkun muun kohteena. Murha on tehtävä mahdollisimman huomaamattomasti tai kohde pötkii pakoon. Hunterissa puolestaan yksi pelaaja toimii salamurhaajana, jonka toimet muut pyrkivät estämään. Kolmas pelimuoto Alliance jakaa kuusi pelaajaa kahden hengen ryhmiin, jotka kilpailevat toisiaan vastaan salamurhia tehden. Kun päälle lykätään 50 kokemustasoa ja kehitettävät hahmot, lupaa moninpeli mukavasti tekemistä yksinpelin jatkoksi.

Assassin's Creed: Brotherhood tuntui monelta kantilta kattavalta paketilta renessanssinaikaiseen Roomaan ja scifi-henkiseen kehystarinaan. Epäilemättä sisältöä on tarpeeksi oikeuttamaan kokonaan oman pelin, mutta arveluttamaan jää toteutuksen laatu. Peli on loppujen lopuksi tehty aikamoisessa kiireessä ja kehittäjätiimiä selvästi ruoskitaan saattamaan peli kauppoihin joulumarkkinoille. Vanhan kaavan käyttö, itseään toistavat tehtävät ja hätiköity viimeistely ovat uhkakuvia, jotka voivat pahimmillaan romuttaa lupaavalta tuntuvan pelin. Toivottavasti pelot ovat aiheettomia.