Darkspore

Spore oli yksi niistä peleistä, jotka haalivat paljon julkisuutta sekä ennen julkaisemistaan että sen jälkeen. Silti se jotenkin vain lässähti kuin pannukakku. Se ei ollut täydellinen katastrofi, muttei myöskään saavuttanut niitä tavoitteita, joita EA sille asetti. Ja sitten Will Wright siirtyi kehittelemään muita projekteja ja ideoita.

Darksporelle nämä eivät ole parhaat lähtökohdat, ja ehkä siksi se onkin jäänyt niin vähälle huomiolle. Darkspore ei ole kuitenkaan lainkaan samanlainen kuin Spore. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin ainoastaan universumin ja olentojen olevan ennallaan, ja jopa nuo komponentit ovat muuttuneet. Peli tarjoaa jotain erilaista ja vetoaa niihin, jotka haluavat rakentaa ja kehittää hahmoja, kerätä saalista ja klikkailla hiirellä vihollisia kuoliaaksi. Darkspore on toiminta-roolipeli kuten Blizzardin Diablokin, mutta pelkän kopion sijaan Darkspore tarjoaa useita ovelia pelisuunnittelun elementtejä, jotka auttavat sitä erottumaan kilpailijoistaan.

Darksporessa on 25 sankarihahmoa, joilla peliä voi pelata. Hahmoja avautuu lisää pelin edetessä, mutta pelaajan tehtävänä on koota saatavilla olevista hahmoista kolmen sankarin tiimi tehtävissä käytettäväksi. Jokaisella sankarilla on oma tyyppinsä ja luokkansa. Zrin esimerkiksi on plasmatyyppiä ja vartijaluokkaa. Hän käyttää suuria liekehtiviä nyrkkejään lähitaistelussa aiheuttaakseen vahinkoa. Toinen esimerkki on biotyypin Sage, joka tekee vahinkoa etäältä ja jolla on parantavia kykyjä. Sage voi myös synnyttää pikku apureita vihollisten riesaksi. Hahmojen välillä voi vaihdella koska tahansa, mutta pelin todellinen kauneus on siinä, että jokaisella jäsenellä on ryhmäkyky, joka hyödyttää kaikkia. Sage voi kasvattaa köynnöksiä, jotka sitovat viholliset aloilleen, mutta hänellä on myös passiivinen kyky pikkuhiljaa elvyttää koko tiimin terveyttä. Tiimin valinnassa tärkeää ei olekaan pelkästään yksittäisten hahmojen kyvyt, vaan myös se, mitä kykyjä heillä on tarjota muun ryhmän eduksi.

Yksinkertaisen esimerkin ominaisuuden tehokkuudesta tarjoaa tuhoajatyypin Vex, jonka ryhmäkyky antaa kaikille ryhmäläisille kyvyn teleportata vihollisen selustaan raskasta, lamauttavaa iskua varten. Kun teleporttauksen yhdistää esimerkiksi yllä mainitun Zrinin lähitaisteluvoimiin, saa pelaaja huomattavan suurta vahinkoa aikaan. Omaa ryhmää kootessa huomioon joutuu siis ottamaan monia asioita - puhumattakaan siitä, jos peliä pelaa muiden pelaajien kanssa joko yhteistyössä tai toisia vastaan.

Tehtävien välillä pistäydytään aluksessa, mikä tuo mieleen Starcraft II: Wings of Libertyn. Kotialuksessa voi valita ryhmänjäsenet, muokata sankareita uusilla osilla ja lähteä suorittamaan seuraavaa tehtävää. Samalla alus toimii myös areenana pelaajien välisiin mittelöihin. Huomionarvoinen seikka on se, että ryöstösaalis tulee pelissä varusteiden ja osien muodossa, ja hahmojen kehittäminen parempien tulosten saavuttamiseksi onkin yksi Darksporen avainominaisuuksista.

Ensimmäisessä tehtävässäni pisti silmään, kuinka erilainen design Darksporessa lopulta on verrattuna muihin toimintaroolipeleihin. Osa Sporen iloista värimaailmaa on edelleen tallella, vaikka Darkspore onkin synkempi ja aikuismaisempi visuaaliselta ilmeeltään. Tehtävän tapahtumapaikkana oli rehevä vihreä viidakkoplaneetta, joka tarjosi lähinnä biotyypin vihollisia. Saman tyypin viholliset tekevät eniten vahinkoa toisilleen, joten Sage on lähtökohtaisesti heikompi tällaisissa tehtävissä. Otin silti hahmon remmiin, sillä uskoin elvytyskyvyn tulevan tehtävän aikana tarpeeseen. Lisäksi valitsin tiimiin Blitzin (plasma/tuhoaja) ja Goliathin (cyber/vartija), mikä tuottikin varsin tasapainoisen porukan ja tehtävä eteni sujuvasti. Käyttöliittymän osalta ruudun yläreunasta löytyy hahmojen terveydentilan ohella myös manapalkki, joka tyhjenee käyttämällä hahmojen erikoiskykyjä tai ryhmäkykyjä. Kaikkiaan käytössä on kuusi erikoiskykyä: jokaisella hahmolla oma erikoiskykynsä sekä ryhmäkyvyt, joita kaikki jäsenet voivat käyttää.

Matkalla kohti viimeistä pomovihollista pelaaja voi bongata kolme obeliskia, jotka on sijoitettu kartalle satunnaisesti ja jotka sisältävät uusia osia sankareiden käyttöön. Osia saa myös kaatuneiden vihollisten pudottaman DNA:n, energian ja elinvoiman mukana. Darksporen eräänlaisena valuuttana toimii juuri DNA.

Ensimmäinen tehtävä sujui ehkä liiankin helposti, mutta seuraava tehtävä, johon valitsin Sagen, Zrin ja Vexin, olikin jo haastavampi. Viholliset kävivät kimppuun paljon suuremmissa ryhmissä, ja ehkä tätä olisi ollut helpompi testata yhteistyöpelissä. Useissa paikoissa tie oli tukittu ja viholliset järjestivät ikäviä yllätyksiä. Tahkotessa taidot kyllä karttuivat, mutta samalla heräsi pieni epäilys mahdollisista vaikeustason heittelyistä.

Pelaajien välinen taistelu - joko yksi yhtä tai kaksi kahta vastaan - lisää oman käänteensä tehtäväpohjaiseen pelaamiseen. Vaikka EA markkinoikin innokkaasti tätä Darksporen viihdyttävämmäksi osaksi, tuntuu se näin ennakkotestin pohjalta satunnaiselta ajanvietteeltä. Taistelun syvyyttä lisää tietysti se, että kasaa oman ryhmänsä ja käyttää muokattuja sankareitaan, mutta koin pikemminkin yhteistyötilan pelin parhaaksi puoleksi.

Darkspore pysyttelee pääosin jo kolutuilla poluilla, tehden sen kuitenkin hyvin kiitos muutamien muutosten perinteiseen toimintaroolipelikaavaan. Suurin huolenaihe Darksporessa on sen visuaalinen design. Kyseessä ei toki ole Diablo, mutta jää nähtäväksi, nouseeko pelin kuvasuunnittelu massasta esiin. Hahmot muistuttavat Lego Bioniclea ja universumi on kovin anonyymi. Toisaalta on hyvä, ettei peli ole vain yksi uusi fantasia-aiheinen toimintaroolipeli, mutta en ole varma, onko Maxin luomasta scifiuniversumista riittävästi sitä jotain, joka saisi fanit omistautumaan siihen niin kuin Diabloon tai Baldur´s Gate: Dark Allianceen. Valamiehistö pohtii vielä ratkaisuaan, mutta siitä huolimatta Darkspore on peli, jota kannattaa Diablo III:a odotellessa pitää silmällä.