Miljoonamyyntejä haalinut Gears of War ei ole aivan tyypillinen blockbuster-toimintapelisarja nykymarkkinoilla. Ensinnäkään se ei nojaa suoraan toimintaan samassa mielessä kuin Call of Duty tai Halo, vaan hakee omaa vivahdettaan raskasliikkeisemmästä, suojautumista korostavasta pelityylistä. Toisekseen sen avain ei ole koskaan ollut perinteisessä moninpelissä. Vähintään yhtä tärkeässä roolissa on ollut visuaalisesti vaikuttava kamppailu maan uumenista nousevia Locust-hirviöitä vastaan, mitä on tukenut mainio yhteistyökampanja. Sarjan toisessa osassa mukaan tuli vielä Horde-pelimuoto, joka asettaa ihmiset selviytymistaistoon alati vaikeutuvia vihollisaaltoja vastaan. Idea on sittemmin yleistynyt myös kilpailevissa peleissä.

Epic Games ei ole ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen tilanteeseen. Pitkät juuret Unreal Tournametin puolelta kasvattanut jenkkistudio haluaa viimein lyödä kunnolla läpi myös Gears of Warin kilpailullisemmalla moninpelillä.

Yksi osa nettirymistelyn hiomista on julkinen moninpelibeta. Beta antaa tuhansille pelaajille mahdollisuuden kokeilla Gears of War 3:n uudistettua moninpeliä vajaat puoli vuotta ennen lopullisen tuotteen julkaisua. Epicille varhainen kokeiluversio puolestaan tarjoaa riittävästi aikaa silotella moninpelin mahdolliset rypyt ja testata täysin uuden dedikoidun palvelinratkaisun toimivuutta suuren kuorman alla.

Beta sisältää kaikkiaan kolme pelimuotoa ja neljä kenttää. Räiskyttelyn raamit muotoutuvat Team Deathmatchistä, King of the Hillistä ja Capture the Leaderistä. Lajityyppiä paljon pelaavat osannevat jo nimistä aavistaa, minkälaista toimintaa on tiedossa, mutta Epicillä on esittää klassikkomuotoihinkin omat käänteensä.

Team Deathmatchissä ei kasvateta oman joukkueen pistepottia, vaan kulutetaan vastapuolen uudelleensyntymiä vihollisia surmaamalla. Kun uudelleensyntymät ehtyvät, kuoleman jälkeen ei enää voi palata joukkuekavereiden avuksi ja pelimuoto alkaa muistuttaa Gears of Warin vanhempaa Warzone-pelimuotoa. Miesvahvuutensa kokonaan menettänyt joukkue häviää.

King of the Hill vastaa pitkälti tavallista kukkulan kuningasta, jossa joukkueet taistelevat tietyn pisteen hallinnasta. Hallinta tuottaa pisteitä, joita riittävästi keräävä joukkue voittaa erän. Vallattavat pisteet kuitenkin muuttavat tietyin väliajoin sijaintiaan, mikä pitää pelitilanteet elävinä ja estää taistelun jumiutumisen kentän yhteen kolkkaan. Pelimuodossa voi myös ansaita lisäpisteitä teloitusliikkein.

Yksi vaihtoehto teloitukselle on lihamuuri eli käytännössä vastustajan sitominen takaapäin suojaksi. Ominaisuus on keskeisessä roolissa Capture the Leaderissä, jossa ideana on napata vastapuolen johtajahahmo miehiseen syleilyyn ja samalla huolehtia siitä, ettei oma johtaja joudu vastustajien kaappaamaksi. Yhteispeli tiiminjäsenten välillä onkin ensiarvoisen tärkeää, mikä korostaa entisestään se, ettei kaappaaja voi käyttää raskaimpia aseita pidellessään panttivangista kiinni.

Laukaustenvaihdon ja moottorisahailun taustoina toimivat puolestaan romuttunut urheiluhalli Trashball, hylätty kauppa Checkout, idyllinen ja aurinkoinen rannikkokaupunki Old Town sekä juoksuhaudan halkaisema Trenches. Kentät vaihtelevat kooltaan intensiivisestä Checkoutista sokkeloisempaan ja laajempaan Old Towniin. Kaikissa kentissä on kuitenkin huomioitu pelin keskeinen suojautumismekaniikka hyvin, ja joka puolella on kulmia ja hiekkasäkkejä, joiden taakse syöksyä. Toisaalta esimerkiksi Checkoutissa on myös mahdollista ampua kentän toisesta päästä toiseen, joten kentät eivät tunnu liian suljetuilta tai putkimaisilta.
Betan kentät vaikuttavat hyvin suunnitelluilta, eikä kumpikaan joukkue ole lähtökohtaisesti alakynnessä. Tasaväkisten tiimien kesken ottelut tarjoavat erittäin jännittäviä vääntöjä, joissa sooloilu kostautuu välittömästi ja paremmin kommunikoiva tiimi korjaa potin. Molemmille puolille mahtuu viisi pelaajaa, joten fokus on pienen ryhmän tehokkaassa yhteistyössä. Tarvittaessa tekoäly korvaa tyhjät paikat, mutta se ei kykene jäljittelemään ihmispelaajien välistä taktikointikykyä. Näin ollen tekoäly sopiikin lähinnä kenttien harjoitteluun.

Suojautumismekaniikan riski piilee siinä, että joissain tapauksissa se saattaa johtaa passiiviseen asemasotaan. Sarjan kolmannessa osassa paikoilleen pysähtyminen ja satunnainen suojan yli roiskiminen ei kuitenkaan ole turvallinen ratkaisu. Mukana on muun muassa uusi Digger Launcher -ase, joka kaivautuu maan alle ja puree kipeästi takalistosta, jos sen tielle jää ihmettelemään. Lisäksi moninpelissä voi antaa epäsuoraa tulta kranaatinheittimellä tai laukoa yhden osuman tappoja hitaasti lämpenevällä, mutta järeällä One Shot -tarkkuustykillä. Asevalikoima on aiempaa monipuolisempi, ja oikeiden aseiden poimiminen omalle joukkueelle vaikuttaa omalta osaltaan joukkueiden voimasuhteisiin. Lisäksi kentissä vaikuttaisi olevan mukavasti kiertomahdollisuuksia ja korkeuseroja, jotka lisäävät tilanteiden aaltoilua.

Uusien aseiden ampuminen on kuitenkin vain puolet uutuudenviehätyksestä. Mukana on entistä enemmän erilaisia liikkeitä lähikontaktiin. Klassinen moottorisaharynnäkkökiväärillä sahailu ei enää olekaan ainoa tai paras tapa nöyryyttää vastustajaa. Vastustajan kaatuessa maahan siltä voi esimerkiksi repäistä raajan irti ja läiskiä kaverin mustelmille. Herja lentää ja veri roiskuu, ja mitä pitemmän aikaa turpasaunaa jatkaa, sitä enemmän kokemuspisteitä peli jakaa. Samalla on kuitenkin riski itse joutua hätiin säntäävän vihollisen pistimeen.

Maahan putoaminen antaa toisaalta myös mahdollisuuden raahautua suojaan, ennen kuin kuolo korjaa lopullisesti. Gears of War 3:ssa hahmot eivät vuoda kuiviin haavoituttuaan, vaan riittävän kauan nappia takomalla hahmon voi nostaa takaisin tolpilleen. Nopeampi tapa on kuitenkin edelleen pyytää kaverilta apua.

Monituisista uudistuksista huolimatta pelin ydin ei ole muuttunut, ja Gears of War 3:n moninpeli tuntuu välittömästi tutulta, jos on yhtään aiempaa osaa pelannut. Pelattavuus on pysynyt käytännössä ennallaan. Betaversioksi peli tuntuu myös yllättävän viimeistellyltä, sillä grafiikka piirtyy sulavasti eikä minkäänlaista nettiviivettä ollut havaittavissa. Se onkin merkittävä etu aiempiin osiin verrattuna. Elleivät Epicin palvelimet hyydy täysin suuremman kuorman alla, tasapainoa särkevästä ylläpitäjän edusta ollaan viimein pääsemässä eroon.

Mitä grafiikkaan tulee, Epic on oppinut jälleen uusia niksejä Xbox 360:sta. Peli on - jos ei täysin tyrmäävä - erittäin näyttävä. Ilahduttavaa on etenkin se, että Old Townin kaltaiset kentät tuovat Gearsin maailmaan totuttua enemmän väriä ja eloa. Kaduilla on hedelmäkojuja ja kanoja, rannasta löytyy veneitä ja katujen yllä riippuu pyykkejä. Maisema ei vaikuta autiolta. Toisaalta tälle luo rajua kontrastia Trenchesin kuiva ja hiekkainen ilme, mitä entisestään korostaa välillä kentän yli pyyhkäisevät hiekkamyrskyt, jotka rajaavat näkyvyyden vain pariin metriin.

Gears of War 3 vaikuttaa betan perusteella koukuttavalta ja sujuvalta, joskaan ei vallankumoukselliselta moninpeliltä. Vain harvat pienet ongelmat häiritsivät pelaamista, ja niistäkin lähinnä satunnainen vihollisten spawnaaminen selustaan aiheutti tuskastumista. Toisaalta jokaisesta ottelusta ropisee mukavasti kokemuspisteitä ja pelisuorituksista palkitsevia arvomerkkejä, jotka lisäävät kenttien kiertämiseen etenemisen tunnetta. Tähän kun ympätään kaikki lopullisen pelin ominaisuudet, muun muassa betasta puuttuva Horde-variaatio Beast, luvassa pitäisi olla entistä tukevampi ja rajumpi räiskintäpaketti.

Moninpelibeta avautuu 18. huhtikuuta Bulletstormin Epic Editionin omistajille ja 25. huhtikuuta erityisen 12 kuukauden Live-paketin ostajille. Peliaikaa on toukokuun 15. päivään asti.