The Elder Scrolls V: Skyrim

The Elder Scrolls V: Skyrim ei voisi paljon kuumempi olla. Bethesdan tuleva roolipelieepos on saanut kirkuvan vastaanoton ympäri maailman, mikä ei tietenkään ole täysin yllättävää, olihan jo edeltäjä The Elder Scrolls IV: Oblivion mestariteos. Bethesda tarjosi vuonna 2006 eeppisen ja rikkaan roolipelielämyksen, joka oli myös yksi ensimmäisistä Xbox 360:n tehoja revitelleistä peleistä.

Vielä nykyäänkin on hienoa laskeutua hevosella kohti Imperial Cityä ja katsoa, kuinka kaupunki paistattelee lämpimässä auringonlaskussa. Erityisen vetoavaa pelissä on vapaus luoda omat seikkailut, omalla sankarilla, aivan kuin oikeasti avoimessa maailmassa.

Kaikkea tätä - ja vähän enemmänkin - odotetaan myös Skyrimiltä. Viisi vuotta on kulunut Oblivionin julkaisusta, ja Skyrim on ollut kehityksessä pitempään kuin edeltäjänsä. Bethesdalla ei ole myöskään uutta konsolia opeteltavanaan, joten visuaalisuuden odotetaan nousevan uudelle tasolle.

Bethesda esitteli Skyrimiä omassa BFG-tapahtumassaan suunnittelija Todd Howardin johdolla. Peliohjainta ei vielä annettu toimittajien käsiin, mutta tunnin mittaisen ennakkonäytöksen jälkeen uskallan sanoa, että kaikki odotukseni ovat täyttymässä.

Pelin premissi lienee monille jo tuttu, mutta kertauksena tiivistettäköön se näin: Pelaaja ottaa tarunhohtoisen Dovahkiinin roolin ja käy seikkailuun aiempaa selvästi pohjoisemmassa kolkassa, viikinkihenkisessä Skyrimissä. Maan piinana ovat sekä sisällissota että lohikäärmeet.

Jo ennakkoversion alussa kävi varsin selväksi, että Skyrim on näyttävä peli. Oblivionista on otettu valtava harppaus niin animaatioiden kuin yksityiskohtienkin osalta. Kasvusto kestää tutkailua lähietäisyydeltä, kun taas horisontissa nousevat valtavat vuoret. Eeppiset taustat eivät ehkä sinänsä ole poikkeuksellisia, mutta koska kyseessä on Elder Scrolls, taustat eivät ole vain kulisseja, vaan paikkoja mihin mennä.

Pelaaja voi kiivetä kukkuloiden laelle, ja viimeistään tuolloin ymmärtää, miten paljon vaivaa Bethesda on nähnyt pelimaailman luomiseen. Maailma on suunnattoman kokoinen ja täynnä tekemistä. Joka ikiseen taloon voi todella mennä sisään, jokainen luola on tutkittavissa ja uudet salaisuudet odottavat joka notkelman takana.

Elder Scrolls -sarja on lähtöisin PC:ltä, mikä on selkeimmin havaittavissa varhaisempien osien monimutkaisista valikoista, mutta myös peliohjaimelle sopimattomasta pelimekaniikasta. Jo The Elder Scrolls III: Morrowindissä sarja kuitenkin alkoi kallistua myös konsoleiden suuntaan, ja Oblivionin kohdalla Bethesda pyrki sovittamaan pelin entistä paremmin konsoliympäristöön.

Kehityssuunta jatkuu nyt myös Skyrimissä, joka vaikuttaakin sarjan helpoimmin lähestyttävältä osalta. Monet ovat rinnastaneet tämän kadotettuun syvyyteen, mutta se ei ole sama asia. Asioiden monimutkaistaminen ei lopulta tee pelistä parempaa, ja pelihahmon käsien kontrollointi vasemmalla ja oikealla liipaisimella on vain loogista.

Kyse on systeemin optimaalisesta hyödyntämisestä. Ehkä miekka ja kilpi sopivat omaan pelityyliin parhaiten. Kaksin käsin pidettävä nuija saattaa sopia toiselle, kun taas joku suosii jousipyssyä ja nuolia. Myös loitsuja voi asettaa erikseen kumpaankin käteen. Se mahdollistaa kahden toisiaan täydentävän loitsun samanaikaisen suorittamisen ja vihollisten räjäyttämisen atomeiksi.

Esittelyn aikana Bethesdan Todd Howard kertoi siitä, mitä studio haluaa saavuttaa Skyrimillä lohikäärmeiden palatessa 200 vuotta Oblivionin tapahtumien jälkeen. Tavoitteena on tuottaa sama tunne, jonka ihmiset kokivat ensimmäistä kertaa nähdessään Jurassic Parkin. Pähkinänkuoressa lohikäärmeiden julmuudesta ja voimasta pitäisi heijastua puoliksi kauhistuttava ja puoliksi kiehtova kokemus.
Dovahkiinin matka jatkui Skyrimin rehevämpiin maisemiin. On hienoa, että pelistä löytyy myös väriä, ja samaa mieltä tuntui olevan Howard itse. Pelisuunnittelijan mielestä paluu vihreämpään väripalettiin on miellyttävä Falloutin harmauden jälkeen.

Pian sankari sai vastaansa varkaan, mikä johti ärhäkkään miekkataisteluun. Taistelu vaikutti välittömästi sujuvammalta ja herkemmältä kuin Oblivionin verrattain kömpelöt kamppailut, ja ennen pitkää Dovahkiinin miekkaa koristivat punaiset tahrat voron lihaan painuneista iskuista. Samalla nähtiin ensimmäiset viitteet hahmonkehityksestä.

Pelkkiä kokemuspisteitä kiehtovampaa on uusi, Fallout 3:sta muistuttava perk-systeemi. Idea on varsin tervetullut, sillä se mahdollistaa hahmon muovailun entistä tarkemmin, juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Esimerkiksi yhdessä kädessä pidettävistä aseista nauttiva voi alkaa kehittää osaamistaan juuri kyseisessä kategoriassa lisäämällä sen kykypuuhun erilaisia perkejä miekoille, kirveille tai nuijille.

Lopulta ensimmäinen kylä ilmaantui näkyviin. Riverwood, vihjasi polun kyljessä kököttävä kyltti - charmikas viikinkikylä halkopinoineen, puuveistoksineen ja karkeine kivineen. Kylää leimaa myös suuri saha, ja Howardin mukaan pelimaailman ekonomia elää jatkuvasti taustalla, vaikka pelaaja ei olisikaan lähistöllä. Pelaaja voisi tuhota Riverwoodin talouden pelkästään tuhoamalla kyseisen sahan. Vastaava rooli on maatiloilla, kaivoksilla ynnä muilla muissa kylissä ja kaupungeissa.