Ennakko

Disney Universe

Julkaistu 2011-05-26

Kuvittele itsesi kanavasurffaamassa sohvalla laiskana lauantaiaamuna, etsimässä jotain viihteellistä. Annat animaation kirkkaiden värien viedä itsesi mukanaan, vain koska se on parempi vaihtoehto kuin kokkishow tai taas yksi kauhea Idols-kopio. Odotat siltä vähän, mutta huomaatkin pian olevasi täysillä mukana kiitos hyvälaatuisen tuotannon, kohtuullisen tarinan ja ripauksen vinoa huumoria. Huomaat viihtyväsi, mutta koet samalla hitusen syyllisyyttä, koska tiedät kuinka vanhaksi ja kyyniseksi olet tullut, ja kuinka normaalisti viittaat kintaalla nykypäivän animaatioihin, pitäen niitä tyhjänpäiväisinä ja vailla aitoa riemua. Samaa voisi sanoa Disney Universesta.

On helppo ymmärtää jos nyrpistät nenääsi kuvakaappauksille ja trailereille. Värikäs valikoima heppuja pukeutuneina Disney-hahmoiksi rynnimässä lävitse yhtiön lisensseihin perustuvista sivusta kuvatuista maailmoista ei kuulosta viiden tähden reseptiltä. Olet tyytyväinen tuomioosi, etkä muista ajatelleesi ihan samaa silloin kun Traveller's Tales julkisti Lego Star Warsin.

Vertaus on osuva. Disney Universessa koetaan samanlaista riemua kenttiä tutkiessa, salaisuuksia etsiessä, ongelmia ratkaistaessa ja kavereille leikkisiä luunappeja jaellessa. Kyseessä on koko perheen peli, joka ilahduttavasti tuntuu siltä, että sen ovat tehneet pelaajat pelaajille, eivätkä pukumiehet testiryhmille. Jokainenhan tietää että perhesiteiden lujittamiseen peleissä kuuluu toisten killinkien ryöstäminen ja ajoittaiset tuuppaukset syviin kuiluihin.

Neljän hengen sininaamajengi voi valita yli neljästäkymmenestä Disney Pixarin hahmoihin perustuvasta puvusta. Mielenkiintoista on että fokus on puhtaasti tämän vuosituhannen puolella, eikä hiirenkorvia tai ankannokkia ole näkyvissä. Valikoimassa on muun muassa vihreä Mike-puku Pixarin Monsters Incistä, Stitchin sininen karvapuku Disneyn klassista animaatiota edustamassa, sekä myös pari otosta yhtiön ei-piirrettyjen puolelta Tronin ja Alicen muodossa. Kapteeni Jack Sparrowin puute herättää kysymyksiä, mutta kyseessä saattaa olla enemmänkin yritys välttää vetämästä huomiota pois Lego Pirates of the Caribbeanista.

Piraattimeininki voi kuitenkin hyvin olla osana peliä, ja kysyimmekin sen sijaan Marvelin hahmojen mahdollisesta osallistumisesta, sillä Disneyhän osti yhtiön viime vuonna. Saimme vastaukseksi tyhjiä katseita ja kysymys ohitettiin hienovaraisesti. Jätimme kysymyksen ilmaan ja keskityimme sen sijaan kahteen tasoon, joihin pääsimme nelinpelissä tutustumaan.

Hahmot haiskahtavat aika tavalla Little Big Planetilta, mutta itse peli ja tasosuunnittelu sekoittavat sen sijaan aiemmin mainittuja Lego-pelejä sekä Behemothin Castle Crashersia, tosin helpompana versiona ja lisätyllä kaverillisella selkäänpuukotuksella. Kyseessä on siis sivusta kuvattu tasoloikinta, jossa laajemmat alueet vuorottelevat kapeampien siltojen kanssa. Kentät pohjaavat aina tietylle teemalle, ja sekoittavat taistelua moniosaisiin aivopähkinöihin. Esimerkiksi Ihmemaassa pelaajat pääsevät metsästämään aikaa muokkaavia kelloja rakentaakseen siltoja samalla vihollisaaltoja vastaan taistellen. Monsters Incin tehtaassa pelaajat joutuvat puolestaan ajoittamaan hyppyjään välttääkseen elokuvasta tuttuja liukuhihnasta roikkuvia ovia.
Vihollisten tekoäly skaalautuu pelaajien taitojen mukaisesti. Jos taistelet ansiokkaasti alkavat jotkut näistä rakentaa muureja hidastaakseen sinua, samalla kun toiset nappaavat kantoon oleellisia esineitä ja karkaavat näiden kanssa. Taistelu on perinteistä napinsurvomista, mutta siihen on lisätty joitain hyökkäyksiä tekemään kokemuksesta hieman strategisempaa ja komeampaa. Vihollisiin voi esimerkiksi tarrata kiinni ja pyöriä näiden kanssa kuin hyrrä, lempata kuiluun tai mäjäyttää vasten seinää. Jokaisen puvun mukana tulee ainutlaatuinen asevalikoima (kitaroita, kirveitä, jne) joita voi päivittää kolmesti. Mukana on myös satunnainen ajoneuvo, mutta ne ovat asepäivitysten lailla harvinaista hupia. Näitä nähdään ehkä yksi per kenttä, ja niistä pitää tapella.

Tätä kaverillista nujakointia piisaakin aika tavalla Disney Universessa. Peli on luotu oikein korostamaan tällaista kohteliaisuuden ja itsekkyyden ristiriitaa, jonka jokainen tunnistaa tilanteesta jossa kahvipöydässä on jäljellä enää yksi keksi tai kylmälaukussa yksi kalja. Tässä tapauksessa kyseessä on viimeinen voimapilleri, avain, ratsastettava muuli, tai minipeli. Digitaaliset hahmot ruudulla sortuvatkin itsekkyyteen paljon nopeammin kuin ihmiset oikeassa elämässä.

Minipelejä on ripoteltu pitkin kenttiä, ja niistä kertovat maastosta erottuvat peliautomaatit. Pelaaja saa nopean selvityksen säännöistä (väistele pommeja, tapa kovasti vihollisia) ja saa sitten valita käykö hän toimeen. Minipeli pelataan sitten ja siinä, ja ne katkaisevat suuremman pelin kulun hetkeksi olematta silti häiritseviä.

Kamera vetäytyy riippuen siitä kuinka laajalle hahmot ovat toisistaan erkaantuneet, sen sijaan että ruutua jaettaisiin kahtia. Tämä johti ajoittain siihen, että osa Monsters Incin kentästä jäi näkymättömiin, mutta meille vakuutettiin että kyseessä oli hyvin varhainen versio pelistä. Huomionarvoista on, että Disney Universe on suunniteltu paikalliseen moninpeliin nettipelin sijasta, koska kanssakäyminen hahmojen ja pelaajien välillä on suuri osa kokemuksesta.

Toinen läpipeluu auttaa meitä paremmin arvostamaan Disneyn pyrkimyksiä. Kuten Toy Story 3:n tapauksessa, tässä on peli jolla ei ole mitään suurempia tavoitteita kuin tarjota kepeä ja hauska kokemus pelaajille. Kaiken kaikkiaan Disney Universe voi yllättää sinut positiivisesti, jos antaa sille mahdollisuuden.