Ennakko

Wipeout 2048

Julkaistu 2011-06-06

Wipeout lukeutuu Unchartedin tavoin NGP:n lippulaivapeleihin. Gamereactorin brittiedustaja Gillen testasi uutta liidokkikaahailua Sonyn järjestämässä ennakkotapahtumassa.

Wipeout-sarjan tutkailtua viime vuosina kilpa-ajon kaukaisia tulevaisuudennäkymiä on vaihteeksi aika ottaa askel ajassa taaksepäin. Studio Liverpoolin kehittämä Wipeout 2048 ei ole sarjan uudelleenaloitus, mutta se syventyy Anti-Grav Leaguen alkulähteisiin ja ensimmäiseen kauteen. Kisailun taustana toimii ei niin kaukaisen tulevaisuuden kaupunkinäkymä, joka on vasta erkaantumassa teollisesta historiastaan ja muodostamassa uutta, futuristista taivaanrantaansa. Tämä muutosvaihe näkyi ratojen arkkitehtuurissa joka kisassa.

Pelin läsnäolo E3-messujen esinäytöksessä vaikutti ensisilmäyksellä minimaaliselta, sillä pelattavissa oli vain yksi rata. Mutta uutiset olivat tätä suurempia: peli esitteli ensimmäisenä alustojen välistä moninpeliä NGP:n ja PS3:n välillä. 16-vuotiseksi sarjaksi uudistuksia näytti olevan muutenkin runsaanpuoleisesti. Yksi muutos koskee kilpureiden designia.

Tulevaisuuden virtaviivaisista ohjuksista on palattu pykälän alkeellisempaan ajokkisuunnitteluun. Kiitureissa on vähemmän pyöreitä muotoja, mikä omalla tavallaan tuo lämpimiä retro-mielleyhtymiä alkuperäisestä Wipeoutista vuodelta 1995. Joskin 2048:n ajokit ovat vielä raskaspiirteisempiä kuin vuoteen 2052 sijoittuvan ensimmäisen osan.

Studio Liverpool palasikin takaisin ensimmäisen osan maailmaan 2048:n kuvasuunnittelua kehittäessään, mutta siinä missä tiimit ja Anti-Grav League osoittavat selkeitä alkuajan merkkejä, ratagrafiikka alleviivaa Wipeout-sarjassa tällä vuosituhannella tapahtunutta evoluutiota. "The Tower Track", kuten testatun radan koodinimi kuuluu, halkoo kaupungin uudempia ja vanhempia alueita ja piirtää verkkokalvoille häkellyttävän yksityiskohtaisen kuvan kehittyvästä kaupunkimaisemasta.

Radan alkupätkät kulkevat eristetyillä kaduilla, joiden reunoilla tunkeilee ihmisiä ja jotka haarautuvat useiksi eri reiteiksi valtaväylillä. Värejä ei juuri viljellä, vaan paletti on jopa likainen. Se tuntuisi vihjaavan rappeutumisesta, joka on yleistä 1980-luvun scifistä vaikutteita lainanneille maailmoille (mutta mitä ei ole ennen Wipeoutissa esiintynyt).

Yhtäkkiä radan keskeisin objekti pamahtaa silmien eteen: miltei suorakulmainen käännös ylöspäin ja pitkin rataa dominoivan tornin seinää. Suora linja muuttuu hetkeä myöhemmin löysiksi kierteiksi tornin ympäri. Sininen taivas luo vaikuttavan taustan uudelle, loistavalle maailmalle, johon kuuluvat upeat pilvenpiirtäjät ja neonhohtoiset kilparadat. Muutos on yhtä hienovarainen kuin tiiliskivi, ja parempi niin.

Kehittäjän tavoitteena on luoda kullekin radalle yksi keskeinen lavaste tai koukku, jonka ympärille loput radasta rakentuu. Tällä pyritään antamaan radoille yksilöllisyyttä. Radat ovat aiempaa selvästi leveämpiä, mikä on tietoinen myönnytys aggressiivisempaa pelityyliä silmällä pitäen. Tuuppiminen on sallittua. Studio on myös hienosäätänyt asejärjestelmää ja jakanut kerättävät aseet kahteen selkeästi erottuvaan väriin. Tällä korostetaan aggressiivisia ja defensiivisiä vaihtoehtoja. Lisäksi suoja on otettu osaksi kaikki aluksia alusta alkaen, ja sen voi aktivoida ympyränapilla.

Ohjausmekaniikka on sovitettu sekä analogitatille että gyro-sensorille. Mahdollisuus nostaa tai laskea aluksen etu- ja takapäätä vain konsolia kallistamalla tuntuisi sopivan peliin hyviin, sillä tällä voi vaivattomasti kompensoida radassa tapahtuvia nousuja ja laskuja.

Kehittäjät eivät vielä halunneet paljastaa pelistä kaikkea, ja esimerkiksi alustojen välisen moninpelin tarkat yksityiskohdat jäävät odottamaan myöhäisempää ajankohtaa. Mutta jo yhden radan puitteissa peli herätti kiinnostuksen, ja sormet syyhyävät jo lisää Wipeoutia. Se kertoo jo jotain. Sarjalla on pitkä historia takanaan, mutta se jatkaa edelleen uusien konsolien revittelyä. Se on tarjonnut jokaisessa osassaan upeaa silmänkarkkia ja addiktoivaa pelattavaa. Tämän testin perusteella 2048:lta ei voi odottaa yhtään vähempää.