Gears of War 3

Tämä sarja on ansainnut luottamuksensa, eikä odotukseen sekoitu lainkaan huolta siitä mitä tarjolle annetaan. Sitä paitsi, mikä olisi tärkeämpää kuin päästä pelaamaan lävitse sarjan kolmannen osan pääkampanjan avaus?

Tuorein esittely sattui yksiin Microsoftin uuden Italian päämajan avajaistilaisuuden kanssa Milanossa. Rakennuksen sisältä löytyi valtaisa esittelytila, jossa pelin logo on projektoituna 7x4-metriselle videoseinälle. Tässä on kaikki lekan hienovaraisuus, mutta emme vähempää odottaisikaan testosteronimyrskyltä ihmiskunnan viimeisten sotureiden ja Locustin maanalaisten jättien välillä.

Gears of War 2:n lopputaistelusta on kulunut 18 kuukautta. Locustit on pysäytetty ja liittoutuneiden joukot ovat rantautuneet saarelle joka on enemmänkin viimeinen linnake kuin lomakohde. Aiempien pelien lävitse kulkenut sivujuoni tuodaan heti suoraan etualalle. Gears 3 alkaa nimittäin pelattavalla uniosuudella jossa todistamme Adam Fenixin kuoleman. Marcus herätetään tästä unesta kuulemaan että hänen isänsä onkin itseasiassa vielä elossa. Näin alkaa pääkampanja, jossa sekalainen sakkimme lähtee Raven's Nestistä tutkiakseen Locustien valtaamaa saarta.

Saarella on enää muutamia ihmisten hallinnoimia keskuksia, ja nämä eivät tavalliseen tapaan halua olla missään tekemisissä COGien kanssa. Siviilit ovat aiempia pelejä järjestäytyneempiä, ja jakautuneet eri heimoiksi linnoitettuine kaupunkeineen. Vierailijat eivät ole tervetulleita.

Perinteiden mukaisesti peli on jaettu viiteen näytökseen, jotka kaikki koostuvat kuudesta luvusta. Epic Games arvioi peliajaksi noin kolmea tuntia per näytös, eli yhteensä 17 tuntia. Mielenkiintoisesti jokainen luku keskittyy johonkin hahmoista, jonka on ilmeisesti tarkoitus tukea mahdollisuutta pelata koko kampanja co-oppina neljän pelaajan voimin. Vaikka pelaamassamme versiossa ei ollut tilaisuutta mennä ensimmäisen näytöksen tuolle puolen, on meille vahvistettu että yksinpelissä pelataan Marcusta ja Domia, ja että myös Colen ja Braidin ohjaksiin päästään.

Hahmojen menneisyys ja persoonallisuudet näyttelevät tällä kertaa suurta roolia, vaikka niitä ei käsitelläkään niin synkällä otteella. Ensimmäisessä luvussa Cole löytää täyskokoisen pahviversion itsestään, joka on reliikki ajalta jolloin hän oli kuuluisa "jenkkijalkapalloilija". Kyseessä ei ole niinkään nokkela ja viekas silmänisku, vaan selkeä neljännen seinän rikkova meta-taklaus.

Ensimmäisessä näytöksessä tutustutaan myös Anya Stroudiin. Tuottajat vakuuttavat meille, että naisilla tulee olemaan suuri rooli tässä, sarjan kolmannessa pelissä, joskaan emme voineet vahvistaa tätä näkemässämme versiossa. Viimeisenä mielenkiintoisena yksityiskohtana narratiivista mainittakoon, että tarina ja juoni kulkevat siinä eri teitä.

Tarina ei etene lineaarisesti, vaan heittelehtii edestakaisin juonen eri käänteiden välillä. Ensimmäisen näytöksen toinen luku tapahtuu itse asiassa tunnin ennen ensimmäistä lukua. Tämä alleviivaa kirjoittajien kykyä tuoda mielenkiintoisia uusia käänteitä genreen jota pidetään tyystin aivokuolleena.

Itse peli tuntuu merkittävästi erilaiselta. Välietapit näkyvät tähtinä kartalla, ja alueet tuntuvat todella suuremmilta ja laajemmilta kuin aiemmin, tarjoten enemmän tilaisuuksia ympäristön tutkimiselle. Nautimme todella Unreal-moottorin tuottamista kauniista ympäristöistä, joissa uusklassinen arkkitehtuuri kohtaa kaukoidän.

Visuaalisiin yksityiskohtiin on panostettu kautta linjan. Hypätessäsi tykkitornin ohjaimiin maisema pehmenee hieman, korostaen näkymän syvyyttä. Elokuvamainen efekti, toki, mutta se myös auttaa keskittymään vihollisiin.

Tekoäly on edelleen ongelma. Taistelutoverit eivät harrasta mitään edes etäisesti ihmismäisiä taktiikoita tai pidä huolta toisistaan, mutta ainakin ne osallistuvat aiempaa harvemmin joukkoitsemurhiin. Paras tapa nauttia Gears of Warista on edelleen kavereiden kanssa, joka tuli nopeasti selväksi testisessiomme aikana. Kovimmalla vaikeustasolla kokemus on brutaali muttei lainkaan vähemmän nautittava.

Otetaan esimerkkinä valtaisat viholliset joihin tutustutaan jo ensimmäisten peliminuuttien aikana. Pari peliä sitten niistä mikä tahansa olisi voinut olla pomomörkö kentän lopussa, mutta nyt niitä heitellään silmille kuin ensimmäisen tason tykinruokaa.

Niistä puuttuu se housut kasteleva kauhu jota ne aikoinaan aiheuttivat, mutta se sopii sarjan eskaloitumiseen kuin nyrkki naamaan. Kahden ensimmäisen pelin loputtomat läpipeluut viimeisen viiden vuoden aikana ovat johtaneet loogiseen loppupisteeseensä: Epic heittää meitä päin nyt kaiken mahdollisen, mutta vain koska se tietää meidän ansainneen mitalimme ja arpemme, koska vähempi olisi pettymys.

Gears of War 3:n yksinpeli on aivan yhtä kovaa kamaa kuin sen moninpelikin, ja se on hyvissä asemissa taistelemaan omasta paikastaan todella kovien julkaisujen joukossa molemmilla rintamilla. Lancer käteen ja menoksi, kohta rymisee!