F1 2011 ei suoraan sanoen vaikuta radikaalisti erilaiselta peliltä edeltäjäänsä nähden. Tämä johtunee siitä, että F1 2010 oli puutteineenkin jo verrattain hyvä kaahailu, jossa luotiin perusta paitsi radalla kilpailulle myös kaikelle sille oheistoiminnalle, mikä nykyään on keskeinen ja näkyvä osa F1-kuljettajan elämää. Vuosi on kuitenkin mahdollistanut Codemastersin mukaan monia pieniä parannuksia ja lisäyksiä, joiden pitäisi yhdessä nostaa kokemus uudelle tasolle. Ennakkoversio ei antanut vielä perehtyä uratilaan eikä nettipeliin, mutta sen verran mitä muutamalla radalla yksittäiskilpailuja pääsi ajamaan, vaikutelma oli ehdottomasti positiivinen.

Tuttuus näkyy muun muassa siinä, että kilpailut aloitetaan täsmälleen F1 2010:n tavoin varikkopilttuusta, jossa voi tarkastella sääennusteita ja virittää autoa tai antaa oman kisainsinöörin lyödä tiettyjen olosuhteiden mukaiset säädöt sisään. Kisaviikonloppuihin kuuluvat harjoitusjaksot, aika-ajot ja itse kilpailu, jonka voi ajaa valitussa mitassa aina yhdestä kierroksesta täyteen pituuteen. Lähdön alla ei ajettu renkaanlämpöjen kannalta tärkeää lämmittelykierrosta, mikä kielii edelleen aavistuksen suoraviivaistetusta simulaatiosta. Olisi kuitenkin typerää ajatella peliä pelkäksi sunnuntaisuhailuksi. F1 2011 noudattaa perusteellisempaa sääntökirjaa kuin Forza Motorsport tai Gran Turismo. Radalla on toimittava lajin hengen mukaisesti, ellei halua tulla diskatuksi.

Ajotuntuma on muuttunut lievästi mutta oleellisesti sitten viime version. Autoissa tuntuisi olevan nyt vähemmän aerodynaamista pitoa, joten ne eivät vaikuta rataan liimautuvilta ohjuksilta. F1 2010:ssä voimakas pito huippunopeuksissa johti usein siihen, että autot tuntuivat mutkissa kiikkeriltä ja pidon kadotessa auto karkasi käsistä äkkiarvaamatta. Nyt tuntuma on jollain tavalla liukuvampi ja joustavampi menettämättä kuitenkaan vaikutelmaa siitä, että käsissä on kevyt ja tehokas kilpuri.

Osasyynä muuttuneeseen tuntumaan ovat varmasti formuloiden todelliset muutokset. Tämä näkyy esimerkiksi uutena rengasvalmistajana Pirellinä, joka on tehnyt renkaista herkemmin kuluvat. Jatkuvat muutokset mekaanisessa pidossa korostuvatkin jännittävästi F1 2011:ssä. Renkaiden ollessa täysin tuoreet, niiden voi tuntea luistavan enemmän kuin optimaalisessa lämpötilassaan. Huippupidon saavutettuaan autolla pystyy miltei mihin vain, mutta jos tällöin ei huomaa hivenen säästellä kumejaan, niiden suorituskyky alkaa jyrkästi laskea kulumisen johdosta. Kumien sulaessa alle auton ajettavuus heikentyy voimakkaasti, mikä johtaa viimeisillä kierroksilla herkästi virheisiin.

Sivuluisut eivät onneksi tuntuneet purkitetuilta, vaan perän lipsuessa tilanteen voi vielä saada hallintaan reagoimalla nopeasti kaasua hölläämällä ja vastaan kääntämällä. Nopeissa paniikkikorjauksissa on silti aina riskinsä, ja lipsahduksen kiinniottaminen voi päätyä tuhoisaan vastaheittoon aivan kuin Mika Häkkisellä San Marinon GP:ssä vuonna 1999. Ajolinjan ulkopuolelle kertyy myös runsaasti kuminpalasia ja muuta likaa kilpailun aikana, mikä entisestään lisää haastetta kierrosmäärien kasvaessa. Esimerkiksi pitkäksi menneen jarrutuksen seurauksena renkaisiin voi tarttua selvä kerros likaa, joka haittaa pitoa seuraaviin mutkiin mentäessä.

Tekoäly oli erityisen tuimaa - tai taitavaa - sorttia, sillä palkintopallisijoituksiin saati voittoihin yltäminen oli työn ja tuskan takana jopa helpommilla vaikeustasoilla. Tekoäly hallitsi loistavasti oman ajolinjan puolustamisen, ja takana tulevatkin sakottivat säälimättä jo pienestä linjalta poikkeamisesta. Tekoäly ei silti ajanut millään tavalla kiskomaisesti, vaan puristaessaan kovemmin senkin saattoi nähdä pyörivän hietikolla. Ilahduttavaa oli myös se, ettei tekoäly ajanut sokeasti päälle edes 20 auton sumpuissa, vaan levitti linjaa tarvittaessa vaikka shikaanin yli välttääkseen massakolarin. Useimmat onnettomuudet johtuivatkin omasta huolimattomuudesta.

F1 2010:n yksi rasittavimmista ongelmista oli varikkopysähdysten ruuhkautuminen, jolloin tikkarimies seisotti pelaajaa varikkoruudussa liian pitkään. Tästä ei näkynyt jälkeäkään ajettujen kilpailujen aikana. Pitemmissä kilpailuissa, joissa renkaiden vaihto on pakollista, varikkopysähdykset toimivat sutjakasti ja varikkotiimi kutsui sisään taktisesti kreivin aikaan. Muutaman kierroksen kilpailuissa renkaita sen sijan ei vaihdeta, joten tällöin ongelmaa ei luonnollisesti pääse syntymään.

Täysin uusina pelimekaanisina ominaisuuksina kuvioihin tulevat KERS ja DRS. KERS lienee tuttu lajia vähänkin viime vuosina seuranneille, sillä se oli mukana jo kaudella 2009. Viime vuonna kaikki tallit kieltäytyivät käyttämästä systeemiä, mutta tänä vuonna se on tehnyt paluun. Näin ollen Codemasters on implementoinut sen peliinsä. Tosimaailmassa KERS ottaa jarrutusenergiaa talteen ja antaa tätä kautta hetkellistä lisätehoa auton moottorille. Pelissä tämä realisoituu eräänlaisena boostina. Xbox 360:n ohjaimella se asettuu vasempaan olkanäppäimeen, jota pohjassa painamalla moottorin teho kasvaa muutaman sekunnin ajaksi helpottaen ohittamista tai oman sijoituksen puolustamista. Aivan kuin todellisuudessakin, lisätehoa on käytettävissä vain rajoitettu määrä yhtä kierrosta kohden.

Niin ikään ohittamista helpottamaan kehitetty DRS on puolestaan takasiipeen liittyvä systeemi, joka vähentää ilmanvastusta "avaamalla" siiven Y-nappia painaessa. Toisin kuin KERS, sen käyttö on huomattavasti rajoitetumpaa. DRS:ää ei voi käyttää sijoituksen puolustamiseen, vaan edellä ajavan takana ohitustilannetta hakiessa. Tällöinkin siiveke on avattavissa vain radalle ennalta määritetyssä paikassa, esimerkiksi takasuoralla. Siiveke sulkeutuu jarruttaessa tai nappia uudelleen painaessa. Aika-ajoissa ja harjoituksissa sen käyttöä ei ole rajoitettu, ja tämä vastaa FIA:n sääntöasetuksia.

Vaikka KERS ja DRS ovat saaneet todellisuudessa hieman ristiriitaisen vastaanoton, F1 2011:lle ne ovat mahdollisesti pelin suurimpia uudistuksia. Etenkin pitempien kilpailujen ja verkkokisojen taktisuus kasvavat kertaheitolla, kun kuljettajien on ajon aikana löydettävä otollisimmat paikat käyttää apuvälineitä. Ne myös tarjoavat uusia mahdollisuuksia aika-ajoihin huippukierrosten kellottamiseen, mutta leikkimään systeemien kanssa ei sovi käydä; DRS esimerkiksi vähentää maavoimaa auton takaosasta niin suuresti, että pienessäkin kaarteessa pito loppuu auttamatta kesken. Tämä tuli koettua Eau Rougen huippunopeassa ulostulossa, kun Red Bull paiskautui väkivaltaisesti reunavalliin rahtusen liian hätäisen siivenavauksen johdosta.

Codemasters painotti, että pelattavaksi annettu versio oli vielä selvästi kesken, mutta suuren suuria bugeja ei testauksen aikana vastaan tullut. Eniten harmia aiheuttivat tuskastuttavat latausajat. Visuaalisesti kaikki näytti tyylikkäältä, ja valaistus on silminnähden realistisempi kuin aiemmissa Ego Engineä käyttävissä peleissä. Näin radat ja autot pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Xbox 360:lla oli suurten katsomoiden alueella lieviä vaikeuksia pysyä tasaisessa 30 kuvan ruudunpäivityksessä, mutta tämä - yhdessä latausaikojen ja vaikeustason kanssa - on yleensä asia, joka viimeistellään aivan kehityksen viime metreillä.

F1 2011 ei näillä näytöin ole mullistamassa formulapelejä, mutta jos kehittäjän lupaukset syvennetystä uratilasta pitävät kutinsa ja laajennettu 16 pelaajan nettipeli saadaan toimimaan sujuvasti, pelistä voi hyvinkin kehkeytyä loistava F1-elämys. Ennakkoversio tuntui viimeistelyä vaille valmiilta, ja ajotuntuman muutokset yhdessä uusien sääntöjen kanssa lupaavat entistä moniulotteisempaa ja taktisempaa ajamista. Niinpä - Formula 1 voi sittenkin olla jännittävää.