The Elder Scrolls V: Skyrim
The Elder Scrolls -sarja uhkaa jälleen varastaa kaiken liikenevän vapaa-ajan eeppisillä seikkailuillaan. Gillen sukelsi tulevan Skyrimin maailmaan viimeistä kertaa ennen varsinaista arviota.
Jos minulle mainitaan Skyrimin edeltäjä Oblivion, en muista ensimmäiseksi itse peliä, vaan myöhäisen lounaan journalistien, PR-ihmisten ja kehittäjien kanssa täysi kuukausi julkaisun jälkeen. Salakuuntelija olisi nimittäin voinut luulla meidän keskustelevan aivan eri peleistä: Vampyyri, joka aprikoi save game -itsemurhaa jäätyään pakomatkallaan jumiin metsämökkiin auringon noustessa. Soturi, joka haravoi karttaa etsien seikkailuja. Varas, joka rehentelee ryövänneensä koko kaupungin tavarat kenenkään huomaamatta. Se lounas määritteli Oblivionin; sen monipuolisuuden, laajuuden, taian.
Tämä muisto puskee mieleen, koska sain kokea siitä miniversion The Elder Scrolls V: Skyrimin ennakkotapahtumassa. Pelattuamme peliä kolmisen tuntia Bethesdan edustaja kiersi huoneen jutellen jokaiselle journalistille kerrallaan. Jokainen näistä kertoi täysin erilaisen tarinan ja kuvaili tälle täysin erilaisen seikkailun. Jokainen aloitti täsmälleen samasta pisteestä ja löysi sitten täysin oman polkunsa, oman elämänsä.
Ensin hymyjä, naurua, hämmästystä ja lopuksi pettyneitä murinoita, kun PR-edustaja saapui kellonsa kanssa kertomaan esittelyajan loppuneen. Vaikka tämä oli vain vajaa iltapäivä pelin parissa, todisti jo se, että Skyrim on ainakin yhtä monipuolinen ja tyydyttävä kuin Oblivion.
Tietyistä asioista toimittajia pyydettiin olemaan vielä vaiti, mutta näin lyhyessä ajassa emme juuri ehtineet törmätä spoilereihin; pääjuonesta kuulin lähinnä vain juopuneelta kaverilta, joka jupisi siitä tuopilleen.
Esittelijä kehotti alkajaisiksi sujahtamaan argonialaisen suomuihin. Kyseessä on humanoidiliskojen rotu, joka kykenee hengittämään veden alla ja paranemaan nopeasti. Rotuvalintojahan pelissä on kaksinumeroinen määrä, ja niistä jokaisella on omat etunsa. Rynnistin tuunausoptioiden lävitse valiten isompaa kuonoa, räikeää sotamaalia ja muutaman piikin sojottamaan kallosta. Lisko ei selvästikään ollut hurmuri, mutta tämän vahva miekkakäsi ja hehkuvasilmäinen katse pitäisivät myös haastajat loitolla. Annoin sille nimeksi Tim ja astuin avaraan maailmaan, joka vei jalat alta heti kättelyssä.
Toki HD-pelien aikana on jo totuttu komeisiin maisemiin, mutta Skyrim on ihan oma lukunsa. Puiden reunustama kivikkoinen polku täynnä yksityiskohtia, kaukaisuudessa vangitsevat vuoret - siitä uhkui historian paino, maailman paino, ja jokainen sopukka oli omanlaisensa. Kaikki oli sijoitettu tarkoituksella: kadonneista kulttuureista kertovat patsaat ja kaiverrukset, taistelujen taaksensa jättämät luurangot ja lyhdyt, kaatuneet sankarit. Saatoin jo nähdä mielessäni kaikki ne Wiki-sivut ja fanficit, jotka koettaisivat selittää nämä pienimmätkin yksityiskohdat.
Elder Scrollsin kauneus on siinä, että se saa kaiken näyttämään tärkeältä. Mikään ei ole satunnaista tai tarkoituksetonta. Tämä nousi esiin testausta seuranneissa keskusteluissa, jotka olivat kaikki erilaisia ja eri aiheista. Peli suorastaan pilkkaa moderneja kilpailijoitaan, jotka väittävät tarjoavansa pelaajilleen valinnanvaraa.
- SIVULLE:
- 1
- 2
- Alusta:PC, PS3, Xbox 360
- Pelityyppi:Roolipeli
- Kehittäjä:Bethesda Softworks
- Julkaisija:Bethesda Softworks
- Pelaajia:1
- Ikäraja:18 alkaen
- Julkaisupäivä:11 marraskuu 2011
- Of Orcs and Men Multi
- The Elder Scrolls Online Mac/PC
- Fable IV Xbox 360
- Dragon Age III
- The Elder Scrolls IV: Oblivion Multi
- Risen 2: Dark Waters Multi
- Neverwinter PC
- Kingdoms of Amalur: Reckoning Multi
- Two Worlds II Multi
- Dragon Age II Multi
- Arcania: Gothic 4 Multi
- The Witcher 2: Assassins of Kings PC/Xbox 360
- Fable III PC/Xbox 360
- Fallout 3 Multi
























































Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600









