Mass Effect 3:n moninpeli

Kanadassa päämajaansa pitävä Bioware on vuosien kuluessa kohonnut yhdeksi arvostetuimmista pelistudioista. Kannuksensa firma ansaitsi tekemällä onnistuneet tulkinnat niin Star Warsista (Knights of The Old Republic) kuin Forgotten Realmsistakin (Baldur's Gate). Nykyisin nimi Bioware yhdistetään yleensä Dragon Age ja Mass Effect -pelisarjoihin. Molemmille on luonteenomaista niiden monimuotoinen maailma täynnä persoonallisia henkilöitä ja rotuja. Haastattelin Mass Effectin ohjaaja Casey Hudsonia, jonka mukaan pelimaailmojen rikkaus on seurausta kaikkien niiden parissa työskentelevien ihmisten henkilökohtaisesta panoksesta. Jokainen haluaa tuoda peleihin oman kädenjälkensä, oli sitten kysymys asarien päälaen muodosta tai kroganien yhteiskuntarakenteesta. Kun tällaista prosessia luodaan ohjatusti, on seurauksena maailmoja, joihin pelaajat ovat valmiita upottamaan satoja tunteja vapaa-aikaansa. Yhtiön sisäisen ammattiylpeyden lisäksi kyse on tietenkin myös taloudellisista seikoista. Kilpailu on kovaa, ja kuluttajien huomiosta kilpaillakseen on heille tarjottava jotain sellaista, mitä he eivät muualta saa. Biowarelle tämä tarkoittaa vangitsevaa tarinankerrontaa ja valintoja painottavaa roolipelaamista.

Varsinaisesta Mass Effect 3:n yksinpelistä eli trilogian päättävästä tarinasta ei lehdistöesittelyssä vielä haluttu paljastaa juuri mitään uutta, mutta kaikesta huomaa, ettei Biowarelta ainakaan kunnianhimoa puutu. Mass Effect 3:ssa on menossa galaksin kokoinen sota, jonka keskeisenä hahmona on tietenkin pelaajan ohjastama komentaja Shepard. Olen aina arvostanut pelisarjan taitoa linkittää mielenkiintoiset henkilöhahmot omine ongelmineen keskelle suuria asioita. Mutta toisin kuin usein oikeassa elämässä, Mass Effectissa pelaaja pääsee vaikuttamaan sekä lähimpien kumppaneidensa elämään että koko galaksin kohtaloon. Oletettavasti kakkososassa tehdyt ratkaisut määrittävät ainakin joitakin kolmannessa pelissä vastaan tulevia asioita. Etupäässä ehkä sitä mitä tuttuja henkilöitä Shepardin rinnalla seisoo. Mass Effect taitaa olla ensimmäinen pelisarja, jonka edellisessä osassa tehdyt valinnat määrittävät jatko-osan kulkua. Eniten yksinpeliltä tietenkin odottaa loppuratkaisua, mutta Biowaren tuntien tärkeämpää saattaa kuitenkin olla itse matka eikä niinkään se päämäärä. Toisaalta taas Mass Effect 2:n loppuratkaisu on ehkä kaikkien aikojen tyydyttävin tapa lopettaa peli, joten mikäli tarinanikkarit pääsevät samalle tasolle trilogian lopetuksessa, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Bioware-vierailun syy oli kuitenkin toinen kuin yksinpeli. Mass Effect 3:een on nimittäin tulossa myös moninpeli, jonka varhaista versiota pääsinkin pelaamaan muutaman tunnin ajan. Kyseessä on neljän pelaajan yhteistyötä painottava tila, jossa puolustaudutaan aalloittain hyökkääviä vihollisia vastaan. Välillä suoritetaan yhteistyötä vaativia tavoitteita, kuten hakkeroidaan näyttöpäätteitä ja kerätään talteen kartalle ripoteltuja varusteita. Pelaaminen tuntui ja näytti erittäin paljon Gears of War 2:n Hordelta, jota on höystetty Mass Effect -mausteilla. Kokeiltavana oli vain kaksi karttaa: Slum ja Noveria. Kumpikin tuntui varsin isolta ja sokkeloiselta paikalta, joihin oli sijoitettu paljon käytäviä ja suojia. Tarinallisesti kentissä on tekijöiden mukaan erilainen tunnelma, mutta ensitestissä se ei vielä toimittajalle hahmottunut.

Ohjaaja Hudsonin mukaan moninpeli ei ole irrallaan yksin pelattavasta tarinatilasta, vaan kaikki osatekijät ovat liitoksissa toisiinsa. Tarinassa komentaja Shepard vapauttaa alueita reapereiden vallasta yksi kerrallaan. Paikkaa täytyy tietenkin sen jälkeen valvoa. Moninpeli kuvaa juuri näiden erillisten turvallisuusjoukkojen taistoa pahiksia vastaan, jotka koettavat vallata menetettyjä alueitaan takaisin.

Yksinpelin vaikeustasoon vaikuttaa Shepardin kokoaminen joukkojen valmius sotaan (readiness rating) ja käytössä olevat resurssit (war effort). Ei niin yllättävästi juuri menestyminen moninpelissä lisää kyseisen alueen eli ilmeisesti pelatun kartan valmiutta osallistua ratkaiseviin sotaponnisteluihin. Tämän vuoksi yksin- ja moninpeliä kannattaa pelata rinnakkain sen sijaan, että hyökkäisi moninpeliin vasta tarinan läpäistyään. Shepardin mukana kulkevat kumppanit tuovat kukin oman merkittävän lisänsä sekä jotain muutakin. Se "jokin" voi olla esimerkiksi uusi tehdas, erikoiskyky tai tavallista tehokkaampi taktinen ase. Lyhyttä esittelyä syvempään käsittelyyn ei toimittajia päästetty, mutta ajatus kaiken tekemisen liittymisestä osaksi kokonaisuutta on mielenkiintoinen.

Moninpelin pelattavuus on tuttua Mass Effect -toimintaa eli olan yli kuvattua kolmannen persoonan räiskintää. Aiempiin osiin verrattuna käytössä olevia keinoja on helpompi ketjuttaa. Vihupesäkkeeseen pystyi heittämään ensin kranaatin, minkä jälkeen eloonjääneen saattoi nostaa ilmaan bioottisella kyvyllä, ampua lyhyellä sarjalla konepistoolilla ja lopuksi viimeistellä autuaammille maille haulikolla. Työväline kannatti valita oman pelityylin mukaan, sillä tehokkaassa aseessa oli aina normaalia pienempi lipas, mutta vastaavasti tehottomammassa hernepyssyssä riitti kuulaa. Erehdyin muutaman kerran valitsemaan kertatulikiväärin, ja sain olla koko ajan ammuspinolla täydentämässä lippaitani: ammuskelin fiiliksissä aina vähintään 2-3 laakia seinille ennen osumista.