Max Payne 3:n moninpeli

Moni oli ymmällään, kun kävi selväksi, että Max Payne 3 sisältää moninpelin. Sarjan aiemmat pelithän ovat olleet puhtaasti yksinpelikokemuksia. Ennen kuin pääsin käsiksi ohjaimeen Max Payne 3:n esittelytilaisuudessa, kehittäjät käyttivätkin tovin selittääkseen moninpelin taustoja. Ilmeisesti moninpeli oli ollut suunnitteilla jo sarjan ensimmäisen osan aikoihin, mutta pienempien resurssien vuoksi sitä ei kyetty toteuttamaan. Vasta Rockstarin kehittämässä kolmannessa osassa konsepti on viimein realisoitumassa.

"Bullet time on mukana moninpelissä", Rockstarin edustaja totesi ylpeänä. Studion mukaan on tärkeää, ettei moninpeliä tehty vain sen itsensä tähden - jonkinlaisena "pakollisena" lisänä -, vaan sen haluttiin heijastelevan Max Paynea ja sen kampanjaa niin paljon kuin mahdollista. Siksi myös hidastukset haluttiin mukaan.

Pelasimme aluksi Team Deathmatchiä, joka on klassinen moninpelimuoto yksinkertaisella reseptillä: kentällä häärii kaksi joukkuetta, ja tavoitteena on niitata niin monia vastapuolen pelaajia kuin mahdollista. Rockstar on lisännyt kuitenkin ominaisuuden nimeltä Burst, joka tekee pelimuodosta hieman tuoreemman tuntuisen.

Burstit ovat erikoishyökkäyksiä, joita pelaajat voivat hyödyntää saadakseen etulyöntiaseman kiperässä tilanteessa. Bullet time on yksi niistä, ja se asettaa ajan kulkemaan hitaammin lähistöllä oleville pelaajille, kun taas sen aktivoija voi liikkua normaalinopeudella. Tätä tasapainottaa hieman se, että bullet time -efektiltä voi välttyä suojautumalla tai liikkumalla sitä käyttävän pelaajan näkökentän ulkopuolelle. Kokonaisuus toimi hyvin, eikä hidastus tuntunut koskaan turhauttavalta. Edes hidastusvaikutuksen piiriin joutuessa vastustajan ampuminen ei ole liian vaikeaa, joten systeemi ei tunnu epäreilulta.

Löysin pian oman suosikkihyökkäykseni nimeltään Sneak. Se mahdollistaa salakavalat iskut, sillä sitä käyttäessä viholliset näkevät hahmon joukkuetoverinaan. Rockstarin edustajat olivat kuitenkin päättäneet iskeä takaisin Paranoialla, joka on erikoishyökkäysten ehdoton kingi. Tätä käyttäessä vastapuolen pelaajat näkevät toisensa vihollisina, mikä saa ne luonnollisesti sotimaan keskenään.

Jotta näitä hyökkäyksiä voisi käyttää, tarvitaan adrenaliinia. Sitä puolestaan voi kerätä monin eri tavoin, kuten esimerkiksi surmaamalla vihollisia pääosumilla tai tutkimalla kaatuneiden ruumiita (näistä voi myös löytää rahaa tai kokemuspisteitä). Adrenaliinimittari jakautuu kolmeen osaan, ja mitä useampi niistä on täytetty, sitä parempia hyökkäykset ovat. Esimerkiksi täyden kolmen palkin Sneak-hyökkäys on voimassa omaan kuolemaan asti. Siksi on kannattavaa kerätä mahdollisimman paljon adrenaliinia eikä käyttää sitä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Burst-hyökkäykset muistuttavat ehkä hieman Call of Duty -sarjan Perkejä, mutta käytännössä ne ovat sekä tuoreita että innovatiivisia. Se on jännittävä lisä peliin, joka on muutenkin hauska, ja luo täysin uuden ulottuvuuden tiimityöskentelyyn. Uusien Burstien avaamiseksi pelaajien on kerättävä rahaa kaatuneilta, mutta ruumista tonkiessa jää kuitenkin alttiiksi yllätyshyökkäyksille, ellei joku ole varmistamassa selustaa.

Burstien lisäksi pelaajilla on mahdollisuus vaihtaa aseita ja varusteita otteluiden välillä. Mitä enemmän aseita ja varusteita kantaa, sitä raskaammaksi liikkuminen käy. Taistelukentälle voi kaikin mokomin mennä luotiliivissä ja kypärässä sekä kranaatein ja usein eri asein varustautuneena. Tällöin on kuitenkin hidas tankki. Jos sen sijaan päättää hypätä kehiin vain pistoolin kera, voi syöksyä salamana paikasta toiseen. Burstit sisältyvät varustukseen, joten erikoishyökkäyksen skippaamalla voi painaa vieläkin vähemmän.

Team Deathmatch -rähinöiden jälkeen siirryimme uuteen Gang Wars -pelimuotoon. Kyseessä on moninpelin todennäköisin lippulaiva, sillä siinä integroituvat myös tarina ja välinäytökset yksinpelin tapaan. Gang Wars laajentaa kampanjan tapahtumia asettamalla kaksi kilpailevaa jengiä alueille, joilla Payne on jo käynyt tekemässä tuhojaan. Toiminta on rakennettu siten, että joukkueet alkavat taistella tietyistä alueista - hieman Battlefield-sarjan Conquestin tyyliin -, ja seuraavan erän tavoitteet riippuvat edellisen tapahtumista.

Jos vaikka joukkue A voittaa ensimmäisen erän, hävinneen joukkueen tavoitteeksi seuraavassa erässä saattaa langeta vastapuolen parhaiten menestyneen pelaajan surmaaminen. Toisaalta tavoitteena voi olla myös rahasäkkien kantaminen rekalle tai asetettujen räjähteiden turvaaminen, kun taas toinen joukkue yrittää purkaa ne.

Avainsana on vaihtelu, ja pelaaminen todella tuntui tavallista yksinpelimäisemmältä. Pelaajat ohjasivat hahmoja, jotka yksinpelitehtävissä olisivat voineet olla tekoälyn vastuulla. Mikä hienointa, sama kokemus välittyi kaikille osanottajille. Gang Wars on uskomattoman innovatiivinen ja viihdyttävä, ja voin helposti kuvitella pelaavani sitä tuntikaupalla Max Payne 3:n ilmestyessä.

Visuaalisesti Max Payne 3 ei näytä maailman makeimmalta peliltä, mutta pelissä oli vähän varsinaista valittamisen aihetta - lukuun ottamatta joitakin ruudunpäivityksen takelteluja, jotka korjattaneen ennen julkaisua.

Kenties hienoimpana yksityiskohtana esiin nousee uusi animaatiosysteemi, jonka ansiosta hahmot näyttävät liikkuvan realistisesti. Se myös tukee pelimekaniikkaa, sillä mahallaan maatessakin hahmo voi pyörähtää selälleen ja ampua ympärilleen. Näin ollen pelissä ei koskaan joudu tilanteeseen, jossa ei voisi puolustaa itseään.

Max Payne 3:n moninpeli jätti siis varsin hyvän vaikutelman. Se kykenee pistämään kampoihin vakiintuneemmille räiskintäpelisarjoille, vaikkakaan ei tarjoa samanlaista kokemusta. Rockstar ei selvästikään kohtele moninpeliä vain unohdettavana lisukkeena kampanjalle, vaan itsenäisenä ja varteenotettavana osana Max Payne 3:a. Studion tavoitteena on ollut kehittää siitä "taktinen, luova ja ylitsevuotavan hauska", ja nähdyn perusteella ei ole syytä epäillä, etteikö tässä onnistuttaisi.

* Lue myös aiempi yksinpeliennakko