FIFA Street

Katufutis pitänyt huilivuoroa EA:n urheilupelikirjastosta kohta neljä vuotta. EA Canada on päättänyt katkaista putken ja kääntää FIFA Street -sarjan laskusuhdanteen nelososallaan, jonka on määrä nähdä päivänvalo vuoden 2012 ensimmäisellä neljänneksellä. Uutta alkua haetaan jo järjestysluku pudottamalla: FIFA Street, olkaa hyvä.

Jokseenkin epäonnistuneesta FIFA Street 3:sta on ainakin opittu, että pelimuotojen vähyys on myrkkyä. Katupalloa voi potkia ensinnäkin joko normaali-, pistepeli-, Futsal- tai Panna -säännöin, joista jälkimmäinen tarkoittaa puikoista vientiä futisslangissa. Valikoimasta löytyy niin 6-3 pelaajan joukkuematseja, minimaalipelejä ja mielenkiintoinen Last Man Standing -moodi, jossa maalin tehnyt futari poistuu suihkuun, ja voittajaksi julistetaan ensimmäiseksi aloituskentällisensä tyhjentänyt pelaaja. Mikäli valmiit pelimuodot eivät riitä, voi FIFA Streetissä räätälöidä omanlaisen sekoituksen valmiista sääntöpaketeista, pelaajamääristä ja sen sellaisista.

FIFA Streetin esitys tekee myös pesäeron edeltäjäänsä. Huimat volttikuviot ja liekehtivä pallo ovat historiaa, sillä kehitystiimin tavoitteena on realistisempi ja aidompi ote jalikseen. Samalla myös hauskat karikatyyrihahmot on vaihdettu aidompiin vastineisiin, vaikkakaan graafisesti ei päästä lähellekään FIFA 12:n ulkoasua. Eniten pelin tiimellyksessä pistää silmään törmäysfysiikka, joka isoveliversionsa pelimoottorista huolimatta jää pahasti puutteelliseksi. Katufutis on enemmän kontaktilaji kuin nurmikentän jalkapallo, joten siinä mielessä törmäysten ja animaatioiden hierominen kuntoon olisi erittäin toivottavaa.

Vaikka futis on joukkuepeliä, kadulla voitto ratkaistaan mies-miestä-vastaan koitoksissa. Hyökkääjä pyrkii ohittamaan vartijansa onnistuneella harhautuksella, jolloin tilaa maalipaikkaan tai namusyöttöön yleensä aukeaa. Katufutiksessa oman miehen merkkaaminen on erittäin tärkeää, sillä pienellä kentällä verkko heiluu herkästi, mikäli puolustus vain säntäilee juoksunappi pohjassa. Kikkailuun tarjotaan lukuisia mahdollisuuksia, sillä oikean tatin peruskynien ohella voi yrittää laittaa palloa pakin yli, ohi tai suoraan läpi längistä. Kaksintaistelussa pakin tehtävä typistyy lähinnä yhden napin painamiseen, mikä oikein ajoitettuna nappaa pallon pois. Ei mikään ihme siis, että FIFA Streetin kikkasysteemi kantaa nimeä ATTACK.

EA:n urheilupelit vielä FIFA 12:ta myöten ovat kärsineet maalivahtiongelmista. FIFA Street ei liene päässyt puusta pitkään, sillä veskarien toiminta on vähän arpapeliä. Testaamani perusteella vetopaikan avoimuudella ja etäisyydellä maaliin ei tuntunut olevan merkitystä. Maaleja tuntui tulevan enemmän laukausten määrän kuin laadun perusteella, mikä korostui pikkumaaleihin pelatessa. Tiukasti vartioitu Arsenalin puolustaja nimittäin kiskaisi pallon lähes nollakulmasta minihäkkiin, kun taas vastapuoli AC Milanin supertähti Zlatan kolkutteli seuraavassa hyökkäyksessä avopaikasta maalipuita.

Vaikka katufutiksen virtuaaliversion taustalla on monia FIFA 12 -konkareita, jalkapalloilun strateginen elementti saa väistyä päädystä päätyyn hyökkäilyn tieltä. Puolustuspelaaminen jäi ainakin testiversiossa paitsioon, mikä verottaa pitkäikäisyyttä. Vaikka sisältöä näyttäisi Streetissä olevan klubijoukkueineen ja kirjavine pelimuotoineen, ei se tärkein osa, kenttäpeli, ollut aivan mallillaan. Presentaationsa tukee niin ikään sitä vaikutelmaa, että FIFA Street sopisi parhaiten ladattavaksi peliksi. Siinä muodossa kolmen vartin palloiluannokset vieruskaverin kanssa tuntuisivat luontevimmilta.