Ennakko

Binary Domain

Kirjoittaja: Kimmo Pukkila

Julkaistu 2012-01-25

Segan Yakuza-tiimi kehittää täysin uutta räiskintäpeliä Gears of Warin ja I, Robotin hengessä. Binary Domainin erottaviksi tekijöiksi on nimetty tarina ja hahmojen välinen synergia. Testasimme lähes valmista versiota.

Binary Domain ei ensikosketukselta herätä innostusta. Pelin ulkoasu vaikuttaa jokseenkin harmahtavalta, vaikka joitain ihan näyttäviä taustoja lähitulevaisuuden Japani tarjoaakin. Hahmoista on heti nähtävissä tutut arkkityypit; tumma mies Bo edustaa Cole Trainin kaltaista lihaskimppua, päähahmo Dan ylimielistä avaruusmariinia. Viholliset koostuvat pääasiassa erikokoisista roboteista. Näitä sitten nitistetään niillä tyypillisimmillä aseilla, Gears of Warin tavoin suojasta suojaan poukkoillen. Ei siis mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla.

Mutta siinä missä pelaaminen itsessään ei yllätä, alkaa juoni herättää kiinnostusta mitä pidemmälle pelissä edetään. Johdantojakson aikana esiin välähtävät välinäytökset ja takautumat antavat portaittain enemmän tarttumapintaa siihen, miksi pelaaja on aseissa Japanin rannikolla, pyrkien valtavan rautaesiripun taakse, maailmasta eristäytyneen Japanin ytimeen.

Juttu näet niin, että pahimmat pelot ilmastonmuutoksesta ovat käyneet toteen. Merenpinta on noustessaan niellyt kokonaisia kaupunkeja alleen, ja maailma sellaisena kuin sen tunnemme on kadonnut. Uutta maailmaa on alettu rakentaa tulvivien kaupunkien päälle, mutta työvoimapulaan apua on haettu roboteista. Tämä on johtanut kahden kilpailevan robottivalmistajan mahtiin. Robottien kehittyessä entistä ihmismäisemmiksi maailmalla on ratifioitu sopimuksia, jotka kieltävät ihmisestä käyvien robottien valmistuksen. Japani sen sijaan on jättäytynyt näiden ulkopuolelle, sulkeutuen valtavan muurin sisään.

Kun sitten Amerikassa paljastuu kiellettyjä, niin sanottuja Hollow Children -robotteja, joiden päällä on elävää kudosta, syyttävä sormi osoittaa Japaniin. Maailmalla käynnistetään salaoperaatio, jonka tarkoituksena on tunkeutua maahan ja ottaa selvää, mitä muurien sisällä oikein tapahtuu.

Kovin salaiseksi operaatio ei tietenkään jää, kun kaksi kovaäänistä jenkkisotilasta ryntäävät toimintaan. Epäilyttävästi länsimaisia pelejä imitoivaa, myyntitavoitteet kädessä laskelmoitua räiskintää riittää lähes ensi metreiltä lähtien, ja japanilaiseksi pelin tunnistaa lähinnä isompien robottien kurvikkaasta designista sekä muutamista erikoisemmista väliosuuksista, jotka tuovat vaihtelua pelimekaniikkaan. Esimerkiksi melko alussa Danin ja Bon on uitava kiinni tankkeriin, jolle muurin portit avataan, ja hieman myöhemmin muurin pintaa lasketaan vauhdikkaasti kuin liukumäkeä, samalla esteitä väistellen.

Alkumaininkien edetessä kaksikko kohtaa myös muiden maiden agentteja, joista pelaaja voi koota mieleisensä ryhmän tehtävien alussa. Kullakin hahmolla on omat erikoisvahvuutensa, esimerkiksi räjähde-ekspertti tai tulituki, ja hahmoja on mahdollista komentaa taistelukentällä yksinkertaisin hyökkäys- ja puolustuskomennoin. Mielenkiintoisesti käskytys toimii paitsi ohjaimen näppäimillä myös kuulokemikrofonilla, puheentunnistuksen kautta. Tunnistus ei tosin ennakkoversiossa ollut aivan parasta A-luokkaa.

Kasvava hahmokaarti avaa muutenkin uusia ovia sanailulle, joskin edelleen varsin stereotyyppisessä hengessä. Esimerkiksi brittiagentti on harvinaisen kuiva niuhottaja, kun taas nuori kiinalaisnainen hieman salaperäinen tuppisuu. Myös pelaaja pääsee osallistumaan dialogiin silloin tällöin. Esimerkiksi kerran Bo kysyi kiinalaistyttöön viitaten, että eikös olekin makea perä, mihin pelaaja voi vastata myöntävästi tai kieltävästi. Vastauksesta riippuen hahmojen suhteet muuttuvat. Mikäli tilanteessa päättää jatkaa vitsiä, paranee Bon luottamus pelaajaan, mutta vastaavasti naisen heikkenee. Luottamuksella sanotaan olevan vaikutusta ryhmän synergiaan ja taistelutehoon, mutta lyhyen ennakkosession puitteissa merkittävää kurittomuutta ei ehtinyt havaita, vaikka pari kertaa tuli omiinkin aseella osuttua.

Peli tarjoaa myös jonkin verran hahmonkehitystä, sillä taistelusta kertyvillä pisteillä on mahdollista ostaa hieman Dead Spacen tapaan yksinkertaisia ase- ja hahmopäivityksiä. Päivityksillä voi esimerkiksi parantaa aseiden tulitehoa ja tarkkuutta sekä lisätä oman hahmon kestävyyttä, mutta mistään järin syvällisestä systeemistä ei näyttänyt olevan kyse. Joka tapauksessa tällaiset pienet yksityiskohdat auttavat erottamaan Binary Domainin Gears of Warista sekä muista siitä johdetuista peleistä.

Leijonanosa Binary Domainin kiinnostavuudesta kiteytyy kuitenkin tarinaan. Jo alkuvaiheissa pelistä huokui hieman enemmän draamanaineksia kuin perusräiskinnöissä on tapana, mistä osuvana esimerkkinä kävivät robottien aseita taistelukentältä hakevat orpolapset. Näky herätti selvästi jotain myös muuten niin ylimielisessä jenkkisankarissa, ja kehittäjien puheiden perusteella luvassa pitäisi olla vielä rajumpia päähahmojen maailmankuvaa vavisuttavia käänteitä. Jos lupaukset pitävät paikkansa, Binary Domainilta voi odottaa pohdiskelua elämästä, robotiikasta ja siitä, mihin näiden raja pitäisi piirtää. Pelinä se ei vielä tehnyt suurta vaikutusta, mutta mielenkiinto sen maailmaa kohtaan heräsi.