"Tämä on ajattelevan miehen räiskintä." Sanat tuntuvat soljuvan yhteen, kun tuottaja Yann Suquet lausuu ne innostusta uhkuen. Vaikka pääsimme kokeilemaan peliä jo viime vuonna, en voi olla nyökkäämättä Suquetin kuvaukselle. Miehen kurottautuessa ohjaimeen bongaan tämän paidasta tekstin "I believe in Ghosts". Ylpeys ja innostuneisuus eivät ole täysin vailla pohjaa: Ubisoftin näkemys moderneista sotapeleistä toimii. Pienellä viimeistelyllä siitä voi kehkeytyä yksi paremmista co-op-räiskinnöistä, kun se julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Suquet aloittaa esittelyn kevyesti ja johdattelee ensin uuden Gunsmith-tilan saloihin. Kyseessä on merkittävä ominaisuus, jonka innoittajina väitetään toimineen tosimaailman eliittisotilaat. Joka tapauksessa, Ubisoft on kehittänyt hienon ase-editorin, jossa kaikki aseiden piipuista ja liipaisimista teleskooppitähtäimiin on pelaajan valittavissa. Kaikkiaan 52 erilaista asetta ja 49 lisäosaa varmistavat, että potentiaalisia kombinaatioita riittää. Ja mikäli peliä pelaa Xbox 360:lla Kinect-sensorin kera, pelaaja voi purkaa ja koota aseet kirjaimellisesti omin käsin, Minority Report -tyyliin.

Gunsmith ei ole kuitenkaan pelkkä teknolelu, vaan jokainen muutos vaikuttaa aseen suorituskykyyn ja ominaisuuksiin tuntuvasti. Kun ase on koottu, pelaaja voi hypätä suoraan valikosta ampumaradalle ja testata muutoksia. Mikäli muutokset eivät miellytä, radalta voi palata suunnittelupöydälle, tai jos hienosäätäminen ei sittenkään ole oma juttu, on tarjolla myös käteviä oikopolkuja. Näppäintä napauttamalla voi vaihtaa neljän valmiin konfiguraation välillä, joten esimerkiksi sotilaan liikkuvuuden puntarointi pitkän tai lyhyen piipun kanssa on vaivatonta. Tasapainoa on selvästi haettu sen suhteen, että editori olisi hyödyllinen mahdollisimman monelle, ja päällisin puolin Ubisoft ainakin näyttää onnistuneen.

Jonkinlaista uutta muotoa on muovailtu myös sarjan taktisten juurien ja modernimman pelisuunnittelun välille. Ghost Recon -sarjan aiemmissa osissahan pelaaja komensi ryhmäänsä nurkalta toiselle ympäri kenttiä, mutta kun oikeat sotilaat kuulivat tästä, he eivät olleet alkuunkaan mielissään.

"Erikoisjoukot kertoivat, että tämä oli mahdotonta taistelussa", luova johtaja Jean-Marc Geffroy selittää. "Kentällä ei voi seisahtua ja komentaa sotilaita puun tai seinän taakse. He tietävät tämän automaattisesti. Sotilaat on koulutettu toimimaan tiiviisti yhdessä. Mutta he kommunikoivat, mikäli havaitsevat uhkia ja vihollisia, ja siksi pelissä voi merkitä vihollisia ja synkronisoida hyökkäyksiä."

Juuri tässä Ubisoft vetää ison ässän hihastaan, vaikka toiminto kenties onkin pohjimmiltaan vanhan kierrätystä. Se, mikä erottaa Ghost Reconin muista hahmon takaa kuvatuista toimintapeleistä, on ennakkotiedon merkitys kentällä. Tätä kuvatakseen Suquet latasi erään Nigeriaan sijoittuvan kentän. Ghost-sotilaat istuvat kaikki kylän liepeillä, piilossa siviiliväestöltä pukujensa näkymättömyyden ansiosta. Hieman edempänä näkyy joukko sotilaita, mutta niiden määrä koko alueella on tuntematon. Tässä pelaajalla on muutamia vaihtoehtoja, miten edetä. Yksi näistä on esimerkiksi lennokin lennättäminen alueelle ja vaarojen merkitseminen sillä. Toisaalta pelaaja voi myös yrittää heittää niin sanotun sensorikranaatin vihollisten joukkoon. Kun viholliset on merkitty, kyse on vain käskystä eliminoida kaikki viholliset yhdellä hyvin koordinoidulla iskulla.

Kuten todettua, merkitseminen ei sinänsä ole vallankumouksellista. Rainbow Six ja Splinter Cell ovat molemmat esitelleet omat merkintäsysteeminsä, mutta ne eivät ole olleet yhtä joustavia kuin tässä. Future Soldierissa pelaajalla on selvästi enemmän vapauksia valita, mikä lähestymistapa on sopivin kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Joskus on jopa pakollista kokeilla uusia keinoja. Ghostien edetessä syvemmälle afrikkalaisterroristien leiriin ylle nousee äkisti hiekkamyrsky, joka laskee näkyvyyden lähes nollaan. Tällöin vain Ghostien kypärässä oleva optiikka auttaa näkemään hiekkamyrskyn läpi, korostaen vihollisten aseet ja muut metalliesineet ruudulla - hyödyllinen apuväline myös miinakenttien välttämiseksi. Tieto vaaroista välittyy ryhmänjäsenten välillä, ja koska tämä toimii myös neljän pelaajan co-op-tilassa, antaa tämä herkullisia mahdollisuuksia taktikointiin kavereiden kanssa. Periaatteessa pelissä voisi vain juosta eteenpäin ja tulittaa kaikkea kuin mielipuoli, mutta peli loistaa suunnitelmallisia, koordinoituja iskuja tehdessä.

Lähempi tarkastelu paljastaa myös mielenkiintoisia seikkoja grafiikasta. Erikoisjoukot ovat avustaneet sotilaiden liikeanimaatioissa, ja peliin on tallennettu kaikkiaan noin 2500 liikettä. Panostus yksityiskohtiin näkyy. Mutta vaikka nigerialaiskylässä hiippaillessa saattoikin melkein tuntea olevansa paikan päällä, kenties vielä vaikuttavampaa on pelin tehokas rytmitys.

Tempo vaihtuu jännittävästi hiippailusta ja tarkoin koordinoiduista iskuista puhtaaseen sissisotaan Pakistanin kuhisevissa urbaaniympäristöissä. Yhdessä käänteessä edetään vaivihkaa läpi takapihojen, samalla kun helikopterit jylisevät ylitse ja terroristit pieksevät miehen hengiltä. Seuraavaksi jo metsästetäänkin aseiden salakuljettajaa brasilialaisella torilla ja väistellään paikallisen sotilasjoukon raketteja. Ubisoft vaihtaa pelin vaihdetta taajaan - melkein kuin Valve Left 4 Dead -sarjassaan -, joten pelaaja ei voi koskaan olla täysin varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tätä heijastelee myös pelin tekoäly, jonka toimintaa "ei koskaan ole käsikirjoitettu", sanoo luova ohjaaja Jean-Marc Geffroy. Kokeilun perusteella bitti-Ghostit pärjäävätkin omillaan ja voivat jopa pelastaa pelaajan pinteestä.

Ennakkoversio ei kuitenkaan ollut täydellinen. Visuaalisesti se kaipaisi vielä viimeistelyä, mutta enemmän huolta herättävät kontrollit, jotka eivät ole näppärimmät etenkään liikkuessa suojasta suojaan. Toimintoja on niputettu saman yleisnäppäimen taakse, mikä voi johtaa ärsyttäviin virheliikkeisiin. Toinen harmituksen aihe on se, ettei pelissä aina ole selvää, milloin merkityt viholliset ovat alttiina tulelle. Kun viholliset on merkitty esimerkiksi sensorikranaatilla ja näiden ääriviivat hohtavat kirkkaasti, peli ei anna selvää tietoa siitä, onko vihollisiin suoraa tulilinjaa tai voiko näiden suojan läpi ampua. Tällaiset pikkuseikat voivat johtaa hämmentäviin tilanteisiin.

Juoni jäi edelleen jonkinasteiseksi mysteeriksi. Ubisoftin mukaan se tavoittelee tällä kertaa kunnianhimoisempaa tarinaa, mutta en vielä tämän perusteella kiljuisi riemusta. Tällä en nyt tarkoita, että tarina olisi välttämättä huono, mutta en yllättyisi, jos juonen ydin kiteytyisi taas jollain tavalla venäläisiin ja ydinaseisiin, kuten niin monesti aiemminkin. Sen sijaan kiitosta on annettava realistisesta ilmeestä, joka tuo esiin nykypäivän sodankäynnin karun todellisuuden; debyyttitrailerin huonolta scifiltä haiskahtanut vaikutelma oli testissä tiessään.

Kykeneekö Ubisoft hiomaan Ghost Recon: Future Soldierista kaikin puolin erinomaisen sotapelin, se jää nähtäväksi, mutta aikaa julkaisuun on vielä muutama kuukausi. Nähdyn perusteella potentiaalia piisaa, varsinkin moninpeliä ajatellen, ja uskoa valaa myös tekijöiden kova luotto projektin onnistumiseen.