Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
ENNAKKO

BORDERLANDS 2

Gearbox esitteli hiljattain Borderlandsin jatko-osaa lehdistölle, ja Tanskan Gamereactorin Thomas Blichfeldt otti tuntumaa uudistettuun Pandoraan. Onko peli ylittämässä edeltäjänsä?


Ensimmäinen Borderlands oli melkeinpä kuin kaksi eri peliä. Ensinnä se oli Gearboxilla inhottu ja aina ongelmallinen hanke. Alkuperäiset suunnitelmat olivat olleet upeita, mutta kehittelyn aikana ongelmat kasautuivat ja pelko siitä, ettei sitä koskaan julkaista, kasvoi päivä päivältä. Monet menettivät luottamuksensa peliin, kunnes se sai täydellisen suunnanmuutoksen. Se Borderlands, jonka lopulta saimme käsiimme, olikin aivan eri tapaus - täysiverinen toimintapeli, joka sisälsi tukevat pelimekaniikat, erinomaisen yhteispelimuodon sekä paljon tehtäviä ja kenttiä. Sitä pelatessa ei ollut tietoakaan hankkeen vaikeuksista tai aikatauluongelmista. Itse asiassa mikään toinen kehittäjä ei ole onnistunut tuomaan suosittua luolastonkomppausgenreä samalla tavalla konsoleille.

Kokemuspisteet, löydettävät aseet lukuisine ominaisuuksineen ja hahmoille ominaiset kyvyt olivat kaikki elementtejä, jotka tekivät Borderlandsista jollain mystisellä tavalla seuraavan askeleen räiskintägenressä. Kaikki nämä ominaisuudet tuntuivat sopivan genreen täysin luonnollisesti, ja juuri tämä sama luonnollisuus hurmaa myös Borderlands 2:ssa.

Borderlands 2
Tämä on mainos:

Steve Gibson Gearbox Softwarelta esitteli lyhyesti uusimman lehdistödemon ja lupasi, että siihen sisältyneet Wildlife Preserve ja Caustic Caverns -alueet antavat hyvän kuvan vaihtelevuudesta, jota jatko-osan maastossa nähdään. Hän myös valitteli sitä, että hahmoista saatavilla olivat vain Gunzerker Salvador sekä Seireeni Maya.

Ehkä nämä kaksi hahmoa valittiin siksi, koska Gearboxilla tiedetään niiden edustavan muunnelmia ensimmäisessä osassa tylsinä pidetyistä hahmoluokista. Valinta oli onnistunut. Tankin roolin ottava Salvador toimii dual wield -kykyineen paremmin kuin Brick raivo- ja meleepohjaisine kykyineen. Maya edustaa silti huomattavampaa edistysaskelta näistä kahdesta, ja tämän Phase Lock -kyky tekee tästä suunnattoman paljon hauskemman pelattavan kuin ensimmäisen pelin laimean Lillithin.

Tämä on mainos:

Muistan silti parhaiten hetkeni sotilas Rolandin kanssa, ja tämä teki hahmonvalinnastani helpon. Neljä erilaista profiilia tarjosivat neljä erilaisia versioita Salvadorista, jotka kaikki oli viritetty tasolle kaksikymmentä. 15 kykypistettä saimme itse jakaa haluamallamme tavalla. Jokaisella hahmolla on tuttuun tapaan kolme kykypuuta, joihin pisteitä voi sijoittaa, mutta nyt jokainen näistä puista edustaa selvemmin tietynlaista pelityyliä. Keskittyessäni siis parantamaan kriittisten osumien todennäköisyyttä pystyin myös vaihtamaan ja lataamaan aseitani nopeammin.

Olisin voinut valita toisesta puusta ja keskittyä Salvadorin Gunzerker-ominaisuuteen. Kuten viime kerrallakin, jokaisella hahmolla on oma erikoiskykynsä, joka Salvadorin tapauksessa sallii tämän käyttää kahta asetta yhtä aikaa näiden koosta riippumatta ja riehua rajattomasti muutaman sekunnin ajan. Tämä kyky tekee alusta asti pahaa jälkeä, mutta muutamalla lisäpisteellä se tekee enemmän vahinkoa, kestää kauemmin ja jopa parantaa Salvadoria hieman.

Borderlands 2Borderlands 2

Maya ei pysty käyttämään kahta asetta yhtä aikaa - tai muuttua näkymättömäksi kuin seireenisisarensa Lillith -, mutta Maya voi käyttää maagisia voimiaan vihollisen "phaselockaamiseen", mikä jumittaa tämän paikalleen muutamaksi sekunniksi. Myöhemmin Maya voi keskittyä tekemään vahinkoa tämän kyvyn kautta tai parantamaan jatkuvasti oman ryhmänsä jäseniä.

Ilman Skaggsin villiä luontoa voisi Wildlife Preserve hyvinkin olla suosikkikohteeni Borderlandsin universumissa. Rynnäkkökivääri, pistooli ja automaattihaulikko kiikaritähtäimineen ovat kaikki valmiina itsepuolustukseen, mutta maisemat tarjoilevat sellaista lomameininkiä, että sitä on pakko jäädä ihmettelemään. Laajat ruohokentät antautuvat vain harvoin taivaita tavoitteleville kiville. Myöhemmin samassa kentässä Hyperion-firman tekninen infrastruktuuri alkaa pikku hiljaa muokata luonnonmaisemaa sähkökeskuksineen, kylmävarastoineen ja tutkimusalueineen, mutta siirtyminen yhdeltä alueelta toiselle tuntuu hyvin luonnolliselta. Tämä onkin huomattava muutos entiseen, jossa suurin kritiikki oli varhaisten alueiden samankaltaisuus.

Tämä on mainos: