Capcomin vasta julkistama Lost Planet 3 siirtyy ajassa taaksepäin ja kartoittaa EDN III:n maisemia, kun ne olivat vielä visusti jääpeitteen alla. Pelissä keskitytään aiempaa enemmän vihamielisen ympäristön kanssa kamppailuun ja jäisen planeetan tutkimiseen. Kehittäjien mukaan Lost Planet 3 on kolmesta pelistä kaikkein lähinnä sitä alkuperäistä visiota, joka sarjalla oli.

Seikkailun pääosassa on Jim, parrakas amerikkalaismies, jota vie eteenpäin halu antaa valoisampi tulevaisuus perheelleen. Rahattomana hän tarttuu jäänrikkojan työhön EDN III:lla. Tukikohdassa, jossa Jim työskentelee, liikkuu huhuja, etteivät he olisi ensimmäiset ihmiset planeetalla, ja pian Jim alkaa itsekin epäillä yhtiönsä menneisyyttä. Epäilyt saavat tyrmäävän vahvistuksen, kun Jim löytää tutkijan jäänteet: he eivät totisesti ole ensimmäiset eivätkä myöskään ainoat olennot planeetalla. Jimin on saatava kysymyksiin vastaukset.

Lost Planet 3 pyrkii tiukemmin linkittämään Jimin tarinan ja maailman, jossa hän liikkuu. Pelaajan halutaan samaistuvan päähahmon turhautumisiin, toiveisiin ja unelmiin paremmasta huomisesta. Pelisuunnittelu poikkeaakin sarjan aiemmista osista. Toimintaa seurataan edelleen hahmon olkapään yli, mutta kamera on tällä kertaa paljon lähempänä. Pelatessa voi melkein kuulla Jimin hengittävän. On selvää, että selviytymiskauhu on innoittanut Lost Planet 3:n tekijöitä, ja kyynisesti ajateltuna Capcomia voisi melkeinpä syyttää Dead Space -sarjan apinoinnista. Jimin ja Isaac Clarken pelivalikot ovat esimerkiksi hämmentävän samankaltaisia. Lisäksi pelin aikana kerätään äänitiedostoja ja -videoita, jotka taustoittavat tarinaa ja selittävät, mitä alueella on aiemmin tapahtunut. Näppäränä lisäyksenä Jimin ja tämän vaimon videokeskusteluja seurataan pelin ladatessa seuraavaa kenttää.

Tukikohta, jossa Jim työskentelee, toimii myös keskuksena tehtäville ja päivityksille. Tukikohdassa voi valita seuraavan tehtävän ja hypätä Utility Rigiin, jättimäiseen robottiin, joka on varustettu kouralla ja poralla. Laitetta käytetään esteiden ohittamiseen. Sisään hypätessä kuvakulma vaihtuu kolmannesta persoonasta ohjaamonäkymään, joka tarjoaa henkilökohtaisemman tunteen jättiläisen ohjastamisesta. Robotissa ei kuitenkaan ole aseita, ja kehittäjien mukaan laite toimii jonkinlaisena edeltäjänä tai varhaismuotona edellisten pelien taisteluroboteille.

Vaikka aseita ei robotissa ole, aina voi tietysti improvisoida. Liikkuessa planeetan jääkentillä on oltava valmis kohtaamaan muutakin kuin vain viimaa. EDN III kuhisee vaarallisia olentoja, jotka näkevät ihmiset pelkkinä suupaloina. Vihollisia voi onneksi nostaa ja rutistaa kouralla, jolloin olennot lätsähtävät rikki ja vihreä mönjä peittää ohjaamon. Toisaalta hirviön voi myös tökätä porakäteen ja pyöräyttää palasiksi.

EDN III:n oikukkaat myrskyt tekevät robotin jatkuvan käytön mahdottomaksi. Myrskyyn jäänyt Utility Rig jäätyy ja ainoa keino jatkaa on hypätä ulos ja ampua jää irti. Ulkosalla ollessaan pelaaja joutuu kohtaamaan hirviöitä ilman robotin turvaa, mutta kivääri ja puukko tarjoavat kättä pidempää niin pitkillä kuin lyhyilläkin etäisyyksillä. Tuttuun tapaan hirviöiden värikkäisiin kohtiin ampuminen tekee eniten vahinkoa. Jos könsikäs ui liiveihin, Jim vetää puukon esiin ja puolustautuu karkean quick time eventin varaan rakentuvalla kamppailumekaniikalla. Yksi isku ei useinkaan ole tarpeeksi, mutta lopulta hirviön kuoltua jälkeen jää lämpöenergiaa, jota voi käyttää aseiden ja robotin päivittämiseen tukikohdassa.

Suurimpien hirviöiden kukistaminen yksin jalkaisin ei käy päinsä, vaan siihen tarvitaan robotin apua. Robotin on pidettävä rapumaisia jättejä aloillaan samalla, kun itse hypätään ulos ja ammutaan hirviön mahapuolta. Utility Rig vaurioituu kuitenkin tässä prosessissa eikä kykene toimimaan vähään aikaan. Toimintakunnon palautumista odotellessa pelaajan on väisteltävä hirviön iskuja.

Suuren jääkentän ja Utility Rigin käytön lisäksi Jim saa komennuksia paikkoihin, jotka ovat liian ahtaita tai hankalia robotille. Selviytymiskauhun vaikutukset näkyvät tässä jälleen, koska riittävän kauas robotista mentäessä pelaaja menettää tiedot aseestaan ja elinvoimastaan. Kapeaa railoa kulkiessa liikutaankin HUD-informaation osalta kuin pimeässä. Pelaajan on itse muistettava, tuliko ampuneeksi viisi vai kuusi ammusta lippaasta.

Lost Planet 3 vaikuttaa samassa suhteessa paitsi jatko-osalta, myös sarjan uudelleenkäynnistykseltä. Ympäristön tutkiminen ja selviytymiskauhulta lainaaminen on jättänyt jälkensä kokonaisuuteen, ja kenties näin on tehtävä, jotta sarjasta saataisiin vielä menestys. Pelin markkinointi olisi voinut olla vaikeaa, jos se olisi ollut "vain yksi räiskintä" Lost Planet 2:n tapaan. Niin monet muut pelit kun ovat tehneet saman paremmin. Lost Planet 3:lla ei vielä ole tarkkaa julkaisupäivää, mutta Capcom povaa peliä ensi vuodeksi Playstation 3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle.