Dirt Showdown

Viime joulun Flatout 3 oli täysin epäonnistunut räpellys, mutta toukokuun lopulla romurallin ystävät pääsevät vääntämään metallia Codemastersin Dirt-sarjan puitteissa. Tuleva Dirt Showdown niputtaa yhteen joukon jo Flatout-sarjasta tutuksi tulleita kilpailumuotoja, jotka on toteutettu visuaalisesti näyttävästi, mutta pelillisesti aavistuksen kevennettyyn tyyliin. Myös Dirt 3:n kikkapohjaisia ajohaasteita on mukana. Yhdessä nämä muodostavat ajopelin, jossa maaliin pääseminen on melkeinpä sivuseikka kuminkäryisen rymistelyn rinnalla.

Dirt Showdown on satoja tunteja sarjan parissa viettäneelle välittömästi tutuntuntuinen. Pelin ilme muistuttaa vahvasti kahta aiempaa Dirtiä, joskin pyrotekniikkaa ja valaistustehosteita hyödynnetään entistä aktiivisemmin. Tuttuus ei tietenkään sinällään ole yllätys, koska pelin alla hyrrää Ego-moottori, joka tuottaa tunnetusti prameaa joskaan ei kaikkein realistisinta jälkeä. Ennakkoversio oli joka tapauksessa teknisesti pätevä ja valmiin tuntuinen.

Uramuoto rakentuu muutamaan portaaseen, joihin jokaiseen sisältyy täysi ruudullinen erilaisia kilpailuja. Alussa valittavissa on vain pari hassua, mutta menestyksen myötä kilpailuja avautuu lisää ja kilpailumuotojen kirjo kasvaa. Samalla ansaitaan rahaa, jota voi käyttää uusien autojen ostamiseen. Ostettavat päivitykset on myös tuotu takaisin, joskin tehon, kestävyyden ja ajo-ominaisuuksien parantaminen on varsin pelkistettyä tasopisteiden kohottamista. Konepellin alle ei varsinaisesti päästä nikkaroimaan.

Ennakkoversiossa oli pelattavissa vain kourallinen kilpailuja, jotka edustivat pelin eri kilpailumuotoja. Ensimmäisenä haaviin tarttui rallikrossia muistuttava tapahtuma, jossa autot pakkaantuivat kapealle katuradalle Miamin auringossa ja kolmen kierroksen nopein kruunattiin voittajaksi. Virheettömät ajolinjat eivät silti ole kaikki kaikessa, vaan kavereita saa ja pitää ihan reilusti tuuppia, mikä puolestaan kartuttaa pisteitä ja nitroa. Tehokkaalla nitronpoltolla voi nousta useita sijoja kierroksen aikana, joten ensimmäisen mutkan sumassa kolhiintuminen ei vielä ole kohtalokasta.

Jo alkukierrosten jälkeen on selvää, että perinteisempien Dirt-rallien ajomallia on tuunattu anteeksiantavammaksi, mikä toisaalta myös sopii kontaktipainotteiseen vääntämiseen. Pyörähdyksiä sattuu silloin tällöin, mutta yleensä kaverin avustuksella. Näin ollen rattia ja kaasua saa käyttää melko huolettomasti, eikä hienostuneelle jarrunkäytölle jää sijaa. Flatoutiin tottuneet saattavat kaivata paunan raskaampaa tuntumaa. Kolaritkin kun tuntuivat vielä hivenen vaarattomilta.

Kolareita riitti erityisesti seuraavassa kilpailumuodossa, joka edusti puhdasta romurallia suljetussa kehässä San Franciscon sillan juurella. Vanha muskeliauto pisti parastaan ja vastustajat olivat pian kanveesissa. Flatoutin räjähtävistä tälleistä ei ainakaan näillä ensimmäisen tason autoilla päästy nauttimaan, mutta toiminta oli vauhdikasta ja viihdyttävää, eikä täysin vailla taitoelementtejä. Kylkiin paukkiminen tuntui nimittäin tekevän enemmän kipeää kuin suorat nokkapusut.

Romurallipeleissä joskus kiusallinen sumppuun jumittuminen ei johda Dirt Showdownissa pahoihin turhautumisiin, koska oman auton romuttuminen tietää vain hetkellistä paussia. Huilin jälkeen voi hypätä takaisin areenalle uudella kiesillä. Voittaja määräytyikin kolareista saatujen pisteiden, ei viimeisen ehjän auton mukaan. Mällääminen myös pysyi loppuun asti kiivaana, sillä viimeisellä minuutilla kolareista ansaitaan tuplapisteet.

Romurallista löytyy myös Knockout-variaatio, jossa perusareenan sijaan loikataan korotetulle jalustalle ja pusketaan muita alas. Toisaalta rallikrossiakin päästään ajamaan vähän rajummissa merkeissä kahdeksikon muotoisilla radoilla, joissa letkan venyessä väistämättä tapahtuu kovavauhtisia kolareita.

Viimeinen pelattavissa ollut kilpailu edusti uutta Hoonigan-pelimuotoa, joka on johdettu Dirt 3:ssa esiintyneestä Gymkhanasta. Kyseessä on todennäköisesti ainoa pelimuoto, jossa kolarointi ei ole pääosassa, vaan sen sijaan pelaaja kiertää teknisiä ratoja. Gymkhanasta tutut driftaukset, donitsit, hypyt ja styroksiesteiden kaadot olivat kaikki mukana, mutta ainakin ennakkoversion kilpailussa rata oli täysin suljettu ja reitti ennalta määritelty. Jokaiseen esteeseen oli osuttava tai muuten edessä oli diskaus. Codemastersin puheista voi kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki Hoonigan-tapahtumat ole samanlaisia ja myös vähän vapaampia stunttikilpailuja lienee luvassa.

Nähdyn perusteella Dirt Showdown vaikuttaa kaiken kaikkiaan mukavalta ajopeliltä, johon pumppaavat kesäistä party-tunnelmaa lukuisat trendikkäät musiikkikappaleet. Vaikka eräänlaista väliprojektin makua on vaikea välttää, on sisältöön selvästi panostettu ja kattavat moninpelivaihtoehdot (jaettu ruutu, online sekä uusi Racenet) ovat varmasti tässä kuin kotonaan. Kyseessä ei ehkä ole kaikkein raskain romuralli, mutta hauskaa ajokokemusta kaipaavien on syytä pitää peliä silmällä.