Vitsi vitsinä, siis soutamisen suhteen. Kaikki muu on totta, uskokaa tai älkää. Mennessäni Lontooseen katsomaan mitä EA:lta on luvassa, olin virittynyt näkemään Medal of Honor: Warfighterin, Crysis 3:n ja Battlefield 3: Close Quartersin, mutta ei. Näiden sijasta siisteimmän pelin pokaali meni Sim Citylle.
Esillä oli kohtuullisen viimeistely demo, jossa pelaajat rakentelevat kiireisesti teitä ja taloja hiirellään. Ihan kuin ennen vanhaan, mutta hienommin. Yhtiön edustaja selvitti, kuinka näiden toimien pitäisi tuntua mahdollisimman vaivattomilta. Sekunteja myöhemmin hän päätti, että uuden tien varteen tulisi tulla talo, ja taivaasta tipahtikin pölypilven saattelemana täydellinen asuinkompleksi. Totaalisen tyydyttävää.
Tällä kertaa joka ikisellä asukkaalla on oma elämänsä ja tavoitteensa, joihin pelaaja voi vaikuttaa vain luomalla näille edellytykset puhtaalla ilmalla, hyvällä duunilla, kohtuullisella asumuksella ja tehokkaalla liikennöinnillä. Kaikilla kaupungin asukkailla on velvollisuutensa täytettävinä, eivätkä nämä ole haavoittumattomia. Ne voivat jopa kuolla.
Asukkaiden elämiin voi vaikuttaa, muttei niin henkilökohtaisella tai laajalla tasolla kuin esimerkiksi The Simsissä. Jos pelaaja haluaa puuhailla esimerkiksi paloaseman nippeleiden parissa, lyödään asemasta eteen yksinkertainen simulaatio. Kaikki pelin eri elementit noudattelevat tätä kaavaa. Systeemi puhuttelee juuri strategistia ja auttaa myös luomaan elävän dynaamisen maailman.
Esittelyn jatkuessa näin, kuinka musta paku pysähtyi suuren rakennuksen eteen. Autosta hyppäsi pieni mies, joka juoksi rakennukseen, josta kuultiin pian tulitikun raapaisu. Ehdin funtsia, ettei tämä nyt varmaan ole yhtään hyvä asia, kun roihuavasta rakennuksesta jo juoksi viitisenkymmentä ihmistä käsiään huitoen. Tämä voi kuulostaa brutaalilta, mutta Maxis on toteuttanut sen niin, ettei sille voi olla hymyilemättä - vaikka sitten vähän puolihullua hymyä.
Peli on tekeillä yksinomaan PC:lle, ja vaikka se ei selvästikään ole vielä valmis, on tästä huolimatta jo nyt mainion näköinen. Tekstuurit eivät ole itsessään valtaisan vaikuttavia, mutta pelin tyyli on esteettisesti miellyttävä.
Rakennuksiaan voi päivittää pienillä lisäyksillä, jotka tekevät niistä tehokkaampia omilla aloillaan. Tämä luo paitsi vaihtelua ja lisää pelin pitkäikäisyyttä, mutta antaa kaupungillesi myös ainutlaatuista lisäviehätystä. Se myös antaa mukavan aasinsillan seuraavaan aiheeseen: moninpeliin.
Jokaisella pelaajalla on yksi alue mille rakentaa, ja naapurustot kytkeytyvät toisiinsa niin, että ihmiset voivat kulkea niiden välillä. On pelaajan päätettävissäsi, mitä roolia palvelee, mutta fiksuinta on tehdä yhteistyötä tiimikaverien kanssa ja olla rakentamatta samoja asioita moneen kertaan. Sanotaan vaikka, että valitset teemaksesi koulutuksen ja rakennat kouluja sekä kirjastoja samalla, kun naapurisi harjoittaa maanviljelyä. Näin saat kaupunkiisi ruokaa ja asukkaasi voivat puolestaan kouluttautua maanviljelijöiksi.
Tekijät kertoivat, etteivät pelaajat pysty rakentamaan naapureittensa alueille, mutta nämä voivat silti tehdä yhteistyötä suurten projektien kuten lentokenttien parissa. Edustajat eivät tosin vielä olleet valmiita kertomaan, kuinka tämä tapahtuu. Myöskään pelaajien määrästä ei vielä haluttu puhua, mutta oletamme samalle alueelle mahtuvan 12-20 pelaajaa. Tarjolle tulee myös mahdollisuus pelata vieraiden ihmisten kanssa tai pitäytyä suljetuilla, yksityisillä palvelimilla.
En voi juurikaan retostella pitkällä kokemuksella simulaattorigenrestä, mutta Sim City löi ensi näkemältä itsensä läpi. Jos kaikki esitellyt ja vihjatut ominaisuudet toimivat yksiin, saattaa sarjan uudelleenkäynnistyksestä muodostua oivallinen yhdistelmä vanhaa ja uutta. Vaikka peliä ei annettu vielä omakohtaisesti pelata, esittelystä jäi palava jano kuulla ja nähdä lisää, ja se ei ole paha saavutus itsessään.