Tarinamme alkaa, kuten monet sitä ennen, otoksella raivoisan soturin kasvoista. Auringon säteet maalaavat tämän kasvot kullalla ja korostavat punaista sotamaalia. Raskas hengitys kielii taisteluun virittäytymisestä, eikä katsoja joudukaan odottamaan kauaa. Kauhistuttava, kuolaava yksisilmäinen hirviö ilmestyy kuvaan, karkottaen kaikki rohkeimmatkin soturit lukuun ottamatta sankariamme. Tämä nostaa miekkansa ja pukee vanhoista voitoista kertovan kypärän päähänsä. Mahtaako myös kyklooppi päätyä peitottujen vihollisten listaan?

Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, jotain mitä ei ole koskaan tapahtunut aiemmissa tarinoissa. Toinen aseistautunut soturi ilmestyy ensimmäisen tueksi, ja yhdessä nämä voittavat hirviön. Paljaat kivilaatat ovat saaneet uuden maalikerroksen verestä ja suolenpätkistä. Kyllä, tämä on God of War, yksi raaimmista ja brutaaleimmista tulkinnoista kreikkalaisesta mytologiasta koskaan, mutta jokin on muuttunut. Kumpikaan näistä miehistä ei ole jumaltensurmaaja Kratos. Sen sijaan nämä ovat kaksi anonyymiä soturia, joita ohjailevat Santa Monica Studion kaverit uudessa God of War: Ascensionissa.

Ajattelin luonnollisesti heti, että yhteispeli on viimein saapunut God of Wariin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Ruudulla kaksi sankaria jatkoivat kuilujen yli ja ränsistyneiden käytävien lävitse suurelle taistelukentälle, jossa he kohtasivat vielä kaksi punaista soturia lisää. Toisella puolen odotti neljä siniseksi maalattua soturia, ja pian alkoikin rankka yhteenotto, taistelu kahden armeijan välillä, mistä palkintona on jumalten huomio.

Rohkeat soturit eivät kuitenkaan olleet yksin areenalla. Hiekkamyrskyssä vaani titaanien mittasuhteet täyttävä hirviö. Se oli Polyphemus, kyklooppien hallitsija. Onneksi jumalat olivat kahlinneet pedon, mutta mikään ei pysäyttänyt sitä hyökkäämästä liian lähelle erehtyvien soturien kimppuun.

Tämä kyklooppi oli kuitenkin koko taistelun pointti, ja jumalat palkitsivat sen surmaajan. Hirviötä täytyi kuitenkin kesyttää hieman lisää ensin, ja tämä onnistui kahdessa paikkaa areenalla. Punainen armeija saavutti näistä toisen ja alkoi vääntää suurta kampea, joka veti kykloopin kahleet tiukemmalle, heikentäen sitä hetkeksi.

Verinen taistelu jatkui, useiden soturien suosiessa miekkaa, jonka voi muuttaa kahdeksi pienemmäksi tikariksi, joita voi heiluttaa ketjujen varassa kuten Kratoksen legendaarisia teriä. Toiset olivat aseistautuneet suurilla vasaroilla jotka saivat maan suorastaan tärisemään. Osa sotureista myös yhdisteli hyökkäyksiään aiheuttaakseen mahdollisimman paljon vahinkoa. Kontrolloitua kaaosta.

Siniseksi maalatut miehet eivät halunneet luovuttaa, mutta ikävä kyllä he olivat jo myöhässä. Punaiset soturit valtasivat toisenkin alueen, ja Zeus palkitsi heidät heittämällä maahan yhden salamoistaan. Yksi sotureista kaappasi salaman haltuunsa ja koko punainen joukkue ryntäsi heikentyneen Polyphemuksen kimppuun. Aseen haltija hyppäsi jätin päälle samalla kun muut pitelivät kiinni ketjuista. Tätä seurasi sangen quick time eventiä muistuttava tapahtumien sarja, jonka seurauksena kykloopin naama revittiin irti veren roiskuessa joka puolelle.

Ja näin päättyi Team Execution -taistelu God of War: Ascensionissa. Kaksi neljän hengen joukkuetta pyrkii hallitsemaan kahta aluetta kartalla, ja nämä sinetöivät voittonsa lopettamalla kentän keskelle kahlitun valtaisan kykloopin. Mutta tämä oli vain pieni maistiainen kunnianhimoisesta moninpeliosiosta, Champion of the Godsista.

Kyseessä on tavallisen sotilaan matka voittamattomaksi jumalaksi, aivan kuten Kratoksellakin alkuperäisessä trilogiassa. Tällä kertaa tarina vain kerrotaan moninpelitaistelun välityksellä verkossa. Lyhyen esittelyn jälkeen pelaaja pääsee valitsemaan kumartaako tämä Zeusta, Poseidonia, Hadesta vai Aresta, ja tämä puolestaan vaikuttaa haarniskan, aseiden, loitsujen ja erikoishyökkäysten valikoimaan.

Ares tarjoaa luonnollisesti monia voimakkaita aseita ja hyökkäyksiä, kun taas Hades keskittyy synkkään taikuuteen. Valintojen määrä kasvaa mitä lähemmäksi Olympos-vuorta päästään, ja näiden kautta sankari alkaa muistuttaa eri luokkia perinteisessä roolipelissä. Esimerkiksi eräs taikuuden laji paikkaa ympärillä olevien tovereiden haavat, tehden hahmosta näin taistelulääkärin joukkueelleen.

Moninpeli, erityisesti kilpailullinen sellainen vaikutti loogiselta seuraavalta askeleelta sarjan pääsuunnittelija Mark Simonille. God of War III:n mittakaava rikkoi ennätyksiä titaaneillaan, ja ainoa tapa nostaa panoksia oli antaa useammille pelaajille tilaisuus osallistua kokemukseen yhtä aikaa. Polyphemus on esimerkki tällaisista kokemuksista. Areena suunniteltiin kyklooppi mielessä, ja myös muut kentät tehtiin erilaisten uhkien ympärille. Monet niistä vaihtelevat pelimuodon mukaan, ja mukana on luonnollisesti mahdollisuus taistella kaikkia vastaan joukkueiden sijasta.

Pelin tunnusomaisten taisteluiden kääntäminen moninpeliin vaati kuitenkin huomattavasti työtä. Tarkoitus on saada kaikki pelaajat kokemaan itsensä yhtä koviksi kuin Kratos, ilman että kyvyt käyvät epätasapainoisiksi. Kaikki aseet eivät toki ole yhtä kovia kuin Blades of Chaos, mutta niillä on kaikilla omanlaiset käyttötarkoituksensa. Miekka tekee paljon vahinkoa yhdelle viholliselle, siinä missä vasara tekee vähemmän vahinkoa useammalle yhtä aikaa. Järjestelmässä on sitä syvyyttä mitä sarjalta odottaakin, ja se tulee tarjoamaan monia mahdollisuuksia taistelun suunnan kääntämiseen lahjakkaille pelaajille. Peliohjaaja Todd Papy, joka on ollut mukana sarjan alusta alkaen, kertoo että kaikkein tärkeintä on ollut säilyttää God of Warin fiilis, ja jos tämän sanaan on uskominen, juuri näin on myös tehty.

On ymmärrettävää että Sony halusi keskustella vain moninpelistä tällä kertaa. Heidän täytyy ensin vakuuttaa fanit siitä ettei pelikokemusta olla vahingoittamassa millään tapaa. Päinvastoin, Santa Monica Studio on kasvanut paljon God of War III:n jälkeen, ja suuri osa työvoimasta on ohjattu moninpelin työstämiseen.

Pelissä tulee luonnollisesti olemaan myös kunnollinen yksinpelikampanja, jossa on kaikkea sitä mikä teki edeltävistä peleistä voittajia. Vihainen Kratos, loimuavat ketjumiekat ja kokonaisen mytologian verran otuksia joita surmata koston nimissä. Vaikkei Kratos ehkä olekaan enää jumala, pistää hän porukkaa edelleen tauluun kympillä.

Mark Simonin mukaan tämä uusi God of War on vain alkusoittoa sille mitä he ovat suunnitelleet sarjan tulevaisuudelle. Kratoksesta on vielä paljon kerrottavaa. Samaten minusta tuntuu, että se mitä olemme tänään saaneet selville on vain jäävuoren huippu God of War: Ascensionista. Tällä jäävuorella on potentiaalia saavuttaa itsensä Olympos-vuoren mittasuhteet, mutta kunnes pääsemme itse pelaamaan tai edes näkemään varsinaista kampanjaa, täytyy odotukset pitää realistisella tasolla.