Astelin jälleen Treyarchin päämajaan aurinkoisessa Santa Monicassa, mutta tällä kertaa hieman eri odotuksin kuin viimeksi. Vierailujeni välillä studion kehittämä Call of Duty: Black Ops oli kirinyt kaikkien aikojen menestyneimmäksi peliksi ja nostanut kalifornialaisyhtiön pelimaailman tähtikartalle.

Black Ops ei suinkaan ollut studion ensiaskel Call of Duty -sarjan peräsimessä, vaan sitä ennen Treyarch oli ehtinyt työstää esimerkiksi Call of Duty 3:a ja World at Waria. Pesäeroa aiempiin osiin tehtiin kuitenkin tarinassa, joka muodosti oman, pääsarjasta erottuvan kokonaisuutensa ja sijoittui Kuuban ohjuskriisiin pohjaavaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Sama kerronnallinen ote kantaa myös Black Ops II:een, joka on suoraa jatkoa edeltäjälleen.

Call of Duty -sarjaa ei varsinaisesti tunneta suuren mittakaavan draamastaan, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö eteenpäin voitaisi mennä. Vierailun mielenkiintoisin yllätys tuli jo heti johdannossa siinä tavassa, jolla tarinan kontekstia pohjustettiin. Studiopomo Mark Lamia asteli rauhallisesti yleisön eteen, esitteli itsensä ja kollegansa ja kysyi: "Onko kukaan kuullut harvinaisista maametalleista?"

Pienestä ja jännittyneestä journalistiryhmästä kukaan ei näyttänyt nyökkäävän myöntävästi. Lamia hymyili ja selitti: "Harvinaiset maametallit ovat joukko mineraaleja, joita tarvitaan käytännössä kaiken päivittäin käyttämämme teknologian tuotannossa - älypuhelinten, leivänpaahtimien, tietokoneiden, kaiuttimien. Sotilaslaitteet ovat erityisen riippuvaisia näistä mineraaleista ja ilman niitä tuotanto ei olisi mahdollista."

Miksi asiasta ei ole puhuttu useammin julkisuudessa? Se ei ole ollut järin relevanttia, ennen kuin nyt. Fakta on se, että Kiina omistaa 95 prosenttia maailman kaikista tunnetuista maametallivarannoista, mistä on muodostunut merkittävä mutta tarkoin kontrolloitu bisnes. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama painosti Kiinaa hiljattain toimenpiteillä, ellei maa luopuisi asettamistaan maametallien vientirajoitteista. Voilà - Black Ops II:n ytimessä oleva konflikti alkaa valjeta.

Treyarch-pomo jatkoi kertomalla tarinaa varten tehdystä taustatutkimuksesta ja takoi samalla toimittajien päähän termiä "uskottava todellisuus". Lamian mukaan ajatus fiktiivisestä konfliktista, jolla on syvät juuret todellisuudessa, on toiminut keskeisenä ohjenuorana sekä juonen kynäilyssä että itse pelisuunnittelussa.

Black Ops II ajoittuu pääasiassa vuoteen 2025, jolloin kiista maametalleista on kärjistynyt täysimittaiseksi sodaksi ja arkkivihollinen Menendez on keksinyt hyödyntää digitaalisen ajan haavoittuvaa tietoturvaa. Tulevaisuudessa jossa sotia käydään miehittämättömillä roboteilla, kaluston kontrollointi on elintärkeää, ja Lamia käytti pitkälti aikaa uhkakuvien maalailuun. Samalla hän raotti hieman itse käsikirjoitusta ja totesi, että keskeisenä tavoitteena on hahmotella "täydellinen" pahis, joka olisi samassa liigassa Heath Ledgerin Jokerin kanssa. Treyarch saa kunnianhimoisille pyrkimyksilleen tukea (ja uskottavuutta) Yön ritarin kynäilleeltä David S. Goyerilta, ja hahmojen taustoja syvennetään myös takautumilla menneisyydestä. Vaikuttaa lupaavalta.

Pohjustusten jälkeen oli aika katsastaa, miltä uusi Black Ops näyttää toiminnassa. Studio tarjosi pelikuvaa tehtävästä, joka sijoittuu Los Angelesiin - ja nimenomaan Los Angelesiin hyökkäyksen kourissa. Vuoden 2025 varustus tarjoaa tietysti pelaajalle omat etunsa, ja yksi kätevä ase oli tarkkuuskivääri, joka näkee ja ampuu seinien läpi. Hahmon ranteesta puolestaan löytyi "taipuisa näyttö", jolla saattoi käskeä taistelurobotteja hyökkäämään tai vetäytymään.

Kuvasuunnittelu ja tapahtumien kulku kuumassa ristitulessa eivät jätä epäilyksiä siitä, että kyseessä on Call of Duty, mutta taustat ja hahmot ovat saaneet graafista päivitystä. Yksityiskohtia on aiempaa enemmän, ja on vaikea kuvitella, että kukaan olisi varsinaisesti tyytymätön Treyarchin vaivannäköön.

Moninpelin kaikista ominaisuuksista Lamia ei vielä voinut puhua täsmällisesti, mutta mainitsi, että Black Ops II kykenee tukemaan "tuplasti enemmän vihollisia ja pelaajia" suositussa zombimoodissa. Lisäksi luvassa on täysin uusi tulokas pelimuotojen kirjoon nimeltä Strikeforce.

Strikeforce-tehtävät ovat valinnaisia tarinan aikana avautuvia lisäsäikeitä, joiden lopputulos voi muuttaa kampanjan kulkua. Pelaaja voi lintuperspektiivistä hallita tiettyä osaa taistelukentästä ja määrätä komentoja yksiköille. Lisäksi valitsemalla tietyn yksikön (varusteina mm. räjähteet, kivääri tai mecha) pelaaja voi ottaa yksikön suoraan hallintaansa ensimmäisen persoonan vinkkelistä. Pelaamalla täytetään tavoitteita, kuten räjähteiden asettaminen ja alueen turvaaminen.

Pelistä tarjotut maistiaiset eivät olleet vielä riittävän laajoja, jotta uudistusten toimivuudesta voisi sanoa mitään varmaa, mutta sekä pätkä Los Angelesia että Strikeforcea osoittivat selvää potentiaalia. Hektinen sodan käännekohdissa elämisen tunnelma on edelleen läsnä, mutta entistä selkeämmin "Black Ops -tyyliin", kuten Treyarch asian ilmaisi.

Black Opsin tarina ja tyyli edustivat suurinta muutosta sitten alkuperäisen Modern Warfaren, mutta monet ehkä ylenkatsoivat sen ottaman suunnan. Toisaalta Call of Dutylla on oma aktiivinen moninpeliyleisönsä, ja toisaalta osa ei voi sietää koko sarjaa. Moni kiikkuu luonnollisesti näiden kahden ääripään välillä. Tiedän nostattavani tällä kulmakarvoja, mutta suuri osa Black Ops II:n kutkuttavuudesta kiteytyy juuri tarinaan.

Asiaan kenties myötävaikuttavat lupaukset siitä, että pelaajan tulisi voida tehdä valintoja ja vaikuttaa sodan kulkuun, mutta suurin syy on itse konflikti: Arvokkaat mineraalit. Singapore, Kiina, Jemen, Los Angeles. Visionäärinen sosiopaatti arkkivihollisena. Vuosi 2025, jolloin sodankäynti on muuttunut dramaattisesti, mutta maailma ei tunnu vieraannuttavalta. Päälle vielä ripaus salaliittoteorioita ja vaihtoehtoisia näkemyksiä kylmästä sodasta.

Kaikki tämä valaa uskoa siihen, että Black Ops II on huomionarvoinen jatko-osa, mutta lopullinen suorituskyky jää vielä nähtäväksi. Peli julkaistaan marraskuussa niin konsoleille kuin PC:llekin.