Battlefield: Bad Company

Rintamalle mentäessä kukaan ei naura. Sota on sellainen kokemus, joka jättää fyysiset että henkiset arvet, mutta ei peleissä. Ei varsinkaan Battlefield: Bad Companyssa. Se aiheuttaa vain naurukohtauksia.

Militarismia rennommin

Battlefield: Bad Company on Digital Illusions CE:n kehittämä ja Electronic Artsin vuonna 2008 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, ja se on saatavilla vain PlayStation 3:selle ja Xbox 360:selle. Muista FPS-peleistä poiketen tässä pelissä sodankäyntiä ei oteta lainkaan vakavasti. Päinvastoin. Mitä saadaan, kun yhdistetään joukko kurittomia sotilaita, kultajahti ja aseellinen konflikti? No, siitä saadaan hauska sotapeli, joka ei ole turhan realistinen. Pelissä seurataan neljän kurittoman sotilaan joukkoa, jota Bad Companyksikin kutsutaan. Joukkoon kuuluvat Preston Marlowe, Terrence Sweetwater, George Haggard ja Samuel Redford. Preston Marlowe uusi tulokas Bad Companyyn, joka ajeli huvin vuoksi helikopterilla. Tätä hahmoa pelaaja ohjaa yksinpelikampanjassa. Terrence Sweetwater on huvittava nörtti, jolla on kuitenkin yleensä kevytkonekivääri, joten Terrence saattaa olla eräänlainen vitsi. George Haggard taas on tyypillinen yhden miehen panssarintorjuntaosasto. Hänen perusaseistukseen kuuluu haulikko ja sinko. Lopuksi vielä Samuel Redford. Hän on ehkä joukon vakavin heppu, ja sen johtaja. Nämä neljä lupsakkaa veikkoa ovat kullankiilto silmissään keskellä aseellista konfliktia, joten siitä seuraa ihmeellinen seikkailu, jolle ei voi kun nauraa. Siis positiivisessa mielessä.

Taivas varjele, mitä sieltä tulee!

Koska tämä on DICEn ensimmäinen uuden sukupolven konsolipeli, se sisältää myös uusia ominaisuuksia, ja parempaa teknologiaa. Grafiikka tässä on hienoa, ei kuitenkaan äärimmäisen hienoa. Räjähdysefektit savuineen ovat vakuuttavia, ja ympäristökin näyttää melko realistiselta. Kaikkea ylläpitävä Frostbite-pelimoottori takaa sen, että kyllästymisen merkkejä ei hevillä tai popilla näy. Frostbite on onnistunut tekemään myös hauskaa dialogia hahmojen keskellä. Esimerkiksi kun Redford selittää jotain, niin kannattaa katsoa, että mitä Terrence ja Haggard tekevät. Ja nyt kun puheeksi tuleekin tekoäly, niin siitä on hieman valittamista. Vihollinen käyttäytyy ihan kiitettävästi, mutta prkl niitä ystäviä. Vaikka he huutelevat, että vihollisia on maisemissa, niin silti tuntuu, etteivät he tee mitään muuta. Ystävät ampuvat vierelläsi kuin viimeistä päivää, mutta he taitavatkin ampua vain metsään. Se on pelin ainoa vika, mutta silti ärsyttävä.

24 pelaajabussia tulee, niihin pääse en...

Battlefieldeille ominaista on moninpeli. Joten niin semmoinen löytyy tästäkin osasta. Pelistä löytyy monta pelikarttaa aina metsän pikkukylistä Lähi-Idän ihmeisiin. Pelistä löytyy myös rank-systeemi, eli moninpelissä kerätään sotilasarvoja, ja siinä samalla pikkuvimpaimia ja aseita. Pelaajamallit ovat hienot, sillä USAn joukoista välittyy amerikkalaishenki, Lähi-Idän Koalitio vetää turbaanit päähän ja venäläiset ovat kylmiä tappajia. Elikkäs moninpelissä joukkoja on kolme: USMC, MEC ja.. öh.. pelkkä Venäjä. Sitten tulee hahmoluokat. Niitä on yhteensä viisi; Assault, Demolition, Recon, Specialist ja Support. Assault on tyypillinen rynnäkkömies, jolta löytyy kivääri kranaatinheittimellä, ja neula, jolla tökitään itseään terveeksi. Demolition on haulikkomies, jolla on haulikko ja panssarintorjuntalaitteet. Recon taasen on pitkänmatkan ghillie-tarkka-ampuja. Specialistilta löytyy konepistooli ja C4:sia. Support on raskaansarjan painija, joka on erikoistunut kevytkonekivääreihin, ammuslootiin ja joukkojen parantamiseen. Hyvin tasapainotettu, vaikka itse sanonkin.

Pelattavuus: 8 Grafiikat: 9 Äänet: 7 Pitkäikäisyys: 10

Taattua Battlefieldiä.