Suomi
JäSENARVIO

Assassin's Creed II

Kirjoittaja: Izrael   2012-03-30

Assassin's Creed-sarja lienee olevan Ubisoftin suurin ja merkittävin pelisarja, joka 2007 tribuutin jälkeen on poikinut lähes vuosittain uuden julkaisun. Nyt tsiigaillaan 2009 vuonna julkaistua kakkososaa. Henkilö, joka ei ole peliin tutustunut aiemmin, voi hämmentyä seikasta, että pelin genre on itse asiassa scifi. Mutta miten? Se hämmensi itseäni myös kunnes pelasin pelin itse läpi.

Assassin's Creed alkaa ensimmäistä osaa pelaamattomalle hämmentävällä tavalla. Vuosi on 2012 ja päähenkilö Desmond herää jonkin sortin keinounesta erään Lucyn toimesta. Meneillään on kiire. Tapahtumapaikkana on jonkinlainen futuristinen tutkimuslaitos. Lucy pakottaa Desmondin Animus-nimiseen laitteeseen, jossa Desmond asettuu kaukaisen renessanssiajan esi-isän, Ezio Auditore da Firenzen saappaisiin tämän syntymähetkeen. Tämä toimii tutoriaalina peliin. virtuaalimenneisyydessä ei kauan vitkastella, kun tuleekin kiire paeta laitokselta. Lucy salakuljettaa Desmondin turvapaikkaansa, jossa paljastaa suunnitelmansa. Assassin's Creedin maailmassa hallinnassa ovat eräänlaiset templarit, jotka ovat pelin pahiksia. He etsivät jotakin tärkeää, joita kutsutaan Edenin palasiksi. Niiden avulla heistä tulisi voittamattomia. Lucy haluaa kuitenkin vaikuttaa asiaan, joten hän vie Desmondin turvapaikassa olevaan Animus 2.0-laitteeseen, jossa Desmond kokee salamurhaajaesi-isänsä Ezion elämän ja kokemuksen. Tarkoituksena on istuttaa Desmondiin kokeneen esi-isänsä tehokkaat taistelutaidot elämällä tämän elämää ja samalla avata historian hämäriä kohtia.

Assasin's Creedin tarina on vaikea ymmärtää, ellei ole pelannut aikaisemmin ensimmäistä osaa. Itse en ollut. Ylivoimaisesti valtaosa pelistä pelataan Firenzeläisellä Eziolla ja pieni osa Desmondilla tulevaisuudessa. Ezion taru alkaa tämän nuoruudessa, jossa tapahtuu juonen kannalta tärkeä käännekohta: hänen isänsä ja veljensä hirtetään syyttömänä templareiden toimesta. Ezio löytää isänsä salaisuuden, assassiininvarusteet. Hänen setänsä Mario majoittaa hänet pieneen kaupunkiinsa ja alkaa opettamaan häntä assassiiniksi. Tarkoituksena on kostaa Ezion isän ja veljen kohtalo. Päätarina ei sekavuutensa takia jäänyt juurikaan mieleen ja minun olikin pakko katsoa pelin alku arvostelun tekemisen takia. Läpipeluusta nimittäin on vähän aikaa. Ezion elämää sen sijaan on huomattavasti miellyttävämpi seurata. Vaikka tarina onkin fiktiivinen, on siihen laitettu tuttuja historiallisia henkilöitä, kuten Leonardo Da Vinci, joka on Ezion ystävä ja Aleksanteri VI, joka on tunnettu paavi. Leonardo on oleellinen henkilö Ezion varustelussa tämän kehittyessä salamurhaajaksi. Renessanssiajan Italian kaupungit, kuten Firenze ja Venetsia, ovat äärimmäisen taitavasti tehty ja ne ovat eläväisiä. Pelaaja tuntee todella olevansa Italiassa

Tarina etenee hyvinkin samanlaisella kaavalla kuin esimerkiksi GTA:ssa ja RDR:ssä eli tekemällä suuria määriä pieniä tehtäviä, jotka kuljettavat juonta eteenpäin. Tehtävien välissä voi vapaasti seikkailla käymissään kaupungeissa ja vain leikkiä. Itse en tällaisesta ratkaisusta pidä lainkaan, sillä sen takia tarina ei tunnu eheältä ja se tuntuu etäiseltä. Tarjolla on myös jonkin verran sivutehtäviä ja muuta vaihtoehtoista tekemistä, mutta jotenkin niitä ei ole tehty kovin kiinnostaviksi. Kuitenkin pelin edetessä tullaan käymään monessa muinaisen assassiinin hautakammiossa, jotka ovat ylivoimaisesti pelin paras puoli. Kyseiset perin pitkät kohdat hyödyntävät Assassin's creedin parhaita puolia: puzzlea ja tasohyppelyä. Näissä luolastoissa joudutaan ratkomaan ongelmia ja tekemään jos jonkinlaista tasohyppelyä. Meiningissä mukana ollut tutkimusfiilis oli korkealla ja pidin näistä kohdista erityisen paljon. Niitä olisi jopa saanut olla enemmän. Tarinan läpimenemisessä meni reilu 20 tuntia, joka on kohtuullisen paljon, mutta turhan merkittävä aika ei ollut niin mukavaa, mutta mukana oli myös useita tunteja laadukasta ja ikimuistoista sisältöä.

Pelattavuus on Assassin's Creedissä toimivaksi tehty. Katoilla kiipeily on olennaisessa osassa liikkumista, onhan kyseessä salaperäinen salamurhaaja. Nappisysteemi on erikoinen, mutta toimiva, sillä jokaiselle raajalle on periaatteessa yksi nappi.Se voi kuulostaa vaikealta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Pelattavuus on sujuvaa ja ongelmatonta. On mukavaa liikkua nopeasti ja tasaisesti paikasta toiseen. Taistelut on toteutettu kohtuulliseksi, mutta niihin kyllästyy ajan mittaan. Se perustuu lähinnä suojaamiseen ja oikealla hetkellä tehtyyn vastahyökkäykseen. Aluksi ihastuttaa haasteellaan, mutta pian siihen totuttua taistelusta tulee helppoa pakkopullaa jonka haluaa suorittaa mahdollisimman nopeasti. Kaupungeissa on paljon ihmisiä, ja väkijoukkoa voi käyttää hyväksi jos on takaa-ajattu tai jos vakoilee jotakin tarinalle oleennaista henkilöä. Kaupungeista löytyy lisäksi monia piilopaikkoja, kuten heinäkasoja joihin voi piiloutua tarpeen mukaan. Pelille ehdotonta plussaa, joka pitää pelin tuoreena loppuun asti on se, että pelaaja saa jatkuvasti jotakin uutta käytettäväkseen. Oli se sitten uusi varuste tai kyky tehdä parempia loikkia, se tuo aina uutta peliin ja lieventää kyllästymistä. Pelin tylsintä antia olivat lyhyet kohtaukset Desmondin näkökulmasta. Ne ovat köykäisiä ja olisivat toimineet paremmin lyhyempinä välivideoina.

Graafisesti Assassin's Creed on todella kaunis peli - lievästi kankean näköisiä hahmoja lukuun ottamatta. Kaupungit ovat upean näköisiä, ja itse asiassa aika photorealistisia. Itse en ole Italiassa käynyt, mutta esimerkiksi Venetsiasta löytyi monia tuttuja nykyajan suosittuja turistikohteita, joka on hauska todeta pelatessa. "Minähän tiedän tuon mestan!". Peli suoriutuu muutenkin teknisesti varsin hyvin. Ruudunpäivitys on tasaista, mutta jotkin animaatiot eivät vakuuta. Moitteet ovat lähinnä nipottelua, sillä tällaisia löytyy hyvin monesta pelistä. Musiikki. Musiikki on loistavaa! Se tuo tunnelman oikealla hetkellä ja se vaihtelee dynaamisesti pelihetken mukaan. Muutenkin äänimaailma on onnistunutta ja kaupungeissa kuulee elämisen äänen. Hyvää settiä, I like it. Ääninäyttely oli mieleeni. Oli sinänsä sääli, että pelin dialogi oli stereotypista italialaista englantia, josta kuitenkin itse pidin. Asetuksista on mahdollista vaihtaa kieli italiaksi, mutta on perin ironista, että ne ovat dubbaukset, eivätkä ne sovi peliin niin hyvin kuin alkuperäiset englanninkieliset vastaavat. Sääli.

Assassin's Creed on maittava ja hiottu pelikokemus, jonka vahvuuksia ovat realistinen renessanssiajan maailma ja musiikki. Pelattavuus on toimivaa, mutta tarina jättää hieman parannettavaa sekavuutensa takia. Viittaukset kuuluisiin historiallisiin henkilöihin ovat plussaa. Pelissä on kuitenkin turhan paljon ei-niin-kivaa pelattavaa, joten itselleni lyhyempi kokemus olisi kelvannut. 20 tunnin ajasta toki löytyi useita hyviä hetkiä. Peliklassikoksi teoksesta tuskin on, mutta se on varsin kiva lisä pelihyllyn valikoimiin. Jos salamurhailu, GTA-rakenteinen tarina ja historia kiinostavat, on Assassin's Creed 2 hieno vaihtoehto. Ykkösestä pitäville tuskin tarvitsee mitään vihjata.

Pelimaailma/tarina: 7.0
Grafiikka/tekniikka: 8.0
Musiikki/ääni: 8.5
Pelattavuus: 8.0
Sisältö ja uudelleenpelattavuus: 7.5

Kokonaisuus: 7,5

"Ezion elämä on mielenkiintoisempaa kuin pelin scifimäinen pääjuoni"

ja arvosteluasteikko vielä muistutukseksi :)

1/10 Kidutusta
2/10 Kelvoton
3/10 Surkea
4/10 Huono
5/10 Kohtuullinen
6/10 Ihan kiva
7/10 Hyvä
8/10 Erittäin hyvä
9/10 Erinomainen
10/10 Mestariteos

Keskiarvo: 8.8/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10