Alpha Protocol - Valheiden verkossa

Salaisen agentin elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Salaiseen Alpha Protocol-nimiseen järjestöön pakkovärvätty Michael Thorton saa huomata sen suoritettuaan tehtävänsä Lähi-Idässä, joutuen piileskelemään Yhdysvaltain hallitukselta sekä Alpha Protocolilta ja estämään samalla maailmanlaajuisen uhan. 3 kuukauden aikana Thorton matkustelee ympäri maailmaa ja hänen tekemistään valinnoista keskustellaan aina silloin tällöin välinäytöksissä. Kyllä, Alpha Protocolissa voi tehdä Mass Effectien tapaisia dialogivalintoja tai -toimintoja, joilla tuntuu oikeasti olevan merkitystä tarinan kulkuun. Tappaako yksi terroristijärjestön johtajista, josta ei ole etukäteen mitään tietoa vai säästääkö hänet? Juuri tälläisissä kohtauksissa pelaaja voi valita, mitä Thorton sanoo tai tekee hahmolle. Jokaisesta valinnasta muistutetaan pelin aikana paljonkin, kasvattamalla samalla Thortonin mainetta hahmojen keskuudessa. Liittolaisiakin hän voi hankkia kasvattamallaan maineella, kunhan hän jättää henkilön eloon ja voi mahdollisesti sopia sopimuksen tämän kanssa. Dialogivaihtoehdot ja niiden seuraukset ovat suorastaan nerokas keksintö, suoriutuen ehkäpä jopa Mass Effectejäkin paremmin. Tosin Biowaren sci-fi-ropeista poiketen pelaaja ei voi miettiä ikuisuuksiin reaktiovaihtoehtoa, sillä aina tietyssä vaiheessa vaihtoehdot ilmestyvät ruudulle ja aikaa on vain rajallisesti, normaalisti n. 5-7 sekuntia. Juuri näillä lähtökohdilla Obsidianin agentti-roolipeli voisi olla Mass Effectien kaltainen eeppinen seikkailu, jossa kaikki valinnat ovat pelaajan harteilla ja vapaasti päätettävissä ilman pakollista tarvetta pelata hyviksenä tai pahiksena. Mutta mikä voisi mennä pieleen? Lupaava agentti-roolipeli, joka voisi loistaa kuin tähti ja seistä pitkään pystyssä Mass Effectien tapaan. Voiko se todellakin olla vain parempaa kuvitelmaa kuin mitä se oikeasti on?

Pettureiden jalanjäljillä

Ikävä kyllä juuri näin on. Obsidian ei ole saanut Alpha Protocolista aikansa standardien mukaista peliä, vaan pelin, joka tuntuu pahasti keskeneräiseltä ja raakileelta. Ulkoasu on pahasti ajastaan jäljessä ja tuntuu kuin peli liikkuisi tervassa, aina Thortonin kävelystä tulitaisteluitakin myöten. Hahmomalleissa ei todellakaan ole kehumisen aihetta, sillä välillä tyydyttävästi valaistuja ympäristöjä lukuunottamatta AP:n ulkoasu on ruma. Peli tarjoaa dialogivaihtoehtojen lisäksi myös laajoja hahmonkehitysmahdollisuuksia, mm. hiiviskely- tai lähitaistelutaitoihin. Tosin tulitaisteluissa aseilla ampuminen on kankeaa ja ärsyttävää, sillä vaikka kuinka läheltä ampuisi vastustajaa tepastellessaan tämän eteen, pyssyt ampuvat luotejaan miten sattuu. Osumatarkkuutta voi parantaa pysymällä hetken paikoillaan, mutta silloin pelaaja voi altistaa Thortonin ottamaan osumaa, mitkä eivät ole harvinaista Alpha Protocolissa. Vanhanaikainen pelimekaniikka suojautumisineen saa pelin painoarvoa raskaasti alas, tiputtaen Alphan juuri siitä kastista, minne se kuuluisi. Minipelitkin tuntuvat rasittavilta ja liian paljon taitoa vaativilta. Näistä kolmesta minipelistä oikean johdon löytäminen on jotenkuten siedettävää touhua, mutta kahden oikean koodin löytäminen tietokoneelta ja ovien tiirikointi vaativat välillä liikaakin keskittymiskykyä. Ääninäyttelykään ei saa kiitosta, sillä varsinkin Thortonin ääninäyttelijällä ei tunnu olevan yhtään munaa. Muuten eksoottinen taustamusiikki korjaa äänimaailmaa omalla tavallaan, muttei se kuitenkaan pelasta peliä monilta virheiltä. Vihollisten tekoäly saattaa toimia miten sattuu riippumatta Thortonin toimista; välillä hänen piileskellessä vihollinen saattaa nähdä hänet seinien läpi ja välillä Thorton voi välttää verilöylyn ihan sattumalta, vaikka hän olisi aivan vihollisen näköpiirissä. Monien virheidensä myötä Alpha Protocolin ainoa asia, joka jaksaa kiinnostaa, ovat pelin tarjoamat erilaiset dialogivaihtoehdot ja niiden seuraukset, pelastaen Alphan täydelliseltä mahalaskulta. Ei Alpha Protocolista näin huonoa osannut oikeasti odottaa, mutta jos pystyy antamaan lukuisat virheet anteeksi, pelistä voi nauttia täysin rinnoin. Minä kuitenkin tunsin itseni petetyksi, kun odotin Alpha Protocolilta niin paljon enemmän; parempaa grafiikkaa, parempaa ääninäyttelyä ja parempaa taistelua niin tästä olisi voinut tulla erinomainen. Nyt se tuntuu juuri tarjoamiaan vaihtoehtoja lukuunottamatta vain keskeneräiseltä tai ajassaan jäljessä olevalta peliltä, jonka hyvä teema ja mielenkiintoinen juoni hukkuvat surkeuksien alle...

HYVÄÄ:
+ Tarinan tapahtumiin voi vaikuttaa keskustelukohtauksien aikana
+ Laajasti erilaisia hahmonkehitysmahdollisuuksia
+ Houkuttelee pelaamaan uudelleen ja kokeilemaan eri valintoja...

HUONOA:
- Ruudunpäivitys takkuaa pahasti
- Räiskintä ja muu pelimekaanikka on raivostuttavan kankeaa
- ... mutta vain jos pelin puutteet voi antaa anteeksi
- Ääninäyttelyssä olisi ollut varaa parempaankin
- Tekoäly saattaa toimia miten sattuu

GRAFIIKKA: 4
ÄÄNI: 7
PELATTAVUUS: 6
PITKÄIKÄISYYS: 8